Vantnålar
1 viikko sitten
perjantaina, syyskuuta 01, 2006
maanantaina, heinäkuuta 31, 2006
Kesälomatka 2006
Ensimmäinen viikko eteni seuraavasti:
Helsinki - Lähteellä - Inkoo - Jussaro - Byxholm - Hanko - Sandudd- Taalintehdas.
Matkaan lähdimme Helsingin Merisatamasta hieman jälkeen puolen päivin. Tavaraa, ruokaa, vettä ja kaikenlaisia nesteitä oli mukana yllin kyllin. Monen tarkastuksen jälkeen piti käydä vielä kotona hakemassa digikamera. Ilman sitä, olisi tämänkin blogi jäänyt aika köyhäksi.
Rasvaa pintaan ja aurinkolasi päähän. Aurinko porotti ja tuuli puhalsi heikosti. Purjehdusvaatteita ei juuri tarvittu. Espoossa, Kytön selällä tunsimme maininkien voiman. Kun tuuli loppui kokonaan, meno oli aika epämiellyttävää. Purjeista ei ollut juuri apua. Laskimme ne ja päästelimme eteenpäin peltigenualla. Mainingit ottivat voimille. Venettä piti ohjalta puolelta toiselle, välillä kohtia maininkia ja välillä niiden myötäisesti.
Kun vihdoin pääsimme saarien suojaan, rauhoittui meno. Ilta oli jo pitkällä, kun saavuimme Lähteellä satamaan. Matkan jälkeen mieli oli väsynyt ja nälkä kurnutti vatsassa.
Satama oli tietenkin aivan täynnä. Menimme rohkeasti huoltolaituriin kiinni. Tosin ennen sitä meinasimme ajaa suoraan kiville. Punaiset pallot tarkoittivat isoa karia, eikä muutamaa pientä. Kun se ei tullut ensimmäiseksi mieleen, oli pieni haaveri lähellä. Onneksi eräs puuristeilijämies osasi huutaa ajoissa ja kurssi muuttui.
Lähteelä: 5 euroa, WC oli OK! Pieni kahvila.
Porkkalan selän pohjoispuoli taittui mukavasti. Tuuli yltyi vasta sen loppupuolella. Kun pohjoisväylä kohti Inkoota alkoi, alkoi myös tuuli puhaltaa lännestä. Tämä tiesi luovumista.
Inkoossa oltiin iltapäivällä. Ruoka maistui ja satama oli kiva. Ainoat miinukset siitä, ettei satamassa ollut saunaa! Kaupat ja palvelut oli lähellä.
Inkoo: 13 euroa.
Viikko 2:
Taalintehdas - Nötholmen (Rosala) - Vänö - Kasnäs - Norra Benskär - Högsåra
Viikko 3:
Högsåra - Hanko - Elisaari - Inkoo - Porkkala - Helsinki.
Helsinki - Lähteellä - Inkoo - Jussaro - Byxholm - Hanko - Sandudd- Taalintehdas.
Matkaan lähdimme Helsingin Merisatamasta hieman jälkeen puolen päivin. Tavaraa, ruokaa, vettä ja kaikenlaisia nesteitä oli mukana yllin kyllin. Monen tarkastuksen jälkeen piti käydä vielä kotona hakemassa digikamera. Ilman sitä, olisi tämänkin blogi jäänyt aika köyhäksi.
Rasvaa pintaan ja aurinkolasi päähän. Aurinko porotti ja tuuli puhalsi heikosti. Purjehdusvaatteita ei juuri tarvittu. Espoossa, Kytön selällä tunsimme maininkien voiman. Kun tuuli loppui kokonaan, meno oli aika epämiellyttävää. Purjeista ei ollut juuri apua. Laskimme ne ja päästelimme eteenpäin peltigenualla. Mainingit ottivat voimille. Venettä piti ohjalta puolelta toiselle, välillä kohtia maininkia ja välillä niiden myötäisesti.
Kun vihdoin pääsimme saarien suojaan, rauhoittui meno. Ilta oli jo pitkällä, kun saavuimme Lähteellä satamaan. Matkan jälkeen mieli oli väsynyt ja nälkä kurnutti vatsassa.
Satama oli tietenkin aivan täynnä. Menimme rohkeasti huoltolaituriin kiinni. Tosin ennen sitä meinasimme ajaa suoraan kiville. Punaiset pallot tarkoittivat isoa karia, eikä muutamaa pientä. Kun se ei tullut ensimmäiseksi mieleen, oli pieni haaveri lähellä. Onneksi eräs puuristeilijämies osasi huutaa ajoissa ja kurssi muuttui.
Lähteelä: 5 euroa, WC oli OK! Pieni kahvila.
Porkkalan selän pohjoispuoli taittui mukavasti. Tuuli yltyi vasta sen loppupuolella. Kun pohjoisväylä kohti Inkoota alkoi, alkoi myös tuuli puhaltaa lännestä. Tämä tiesi luovumista.
Inkoossa oltiin iltapäivällä. Ruoka maistui ja satama oli kiva. Ainoat miinukset siitä, ettei satamassa ollut saunaa! Kaupat ja palvelut oli lähellä.
Inkoo: 13 euroa.
Viikko 2:
Taalintehdas - Nötholmen (Rosala) - Vänö - Kasnäs - Norra Benskär - Högsåra
Viikko 3:
Högsåra - Hanko - Elisaari - Inkoo - Porkkala - Helsinki.
tiistaina, kesäkuuta 27, 2006
Matildan juhannusmatka
Matilda suuntasi juhannuksena ensimmäiselle retkipurjehdukselle. Juhannusviikon torstain sijasta lähdimmekin matkalle kotisatamasta, Merisatamasta, perjantaina hyvässä kelissä.
Alkumatka ensin luovittiin Kustaanmiekan tietämille, mistä alkoi leppoisa myötätuulipurjehdus aina Vuosaareen ohi Kaunissaaren pohjoispuolelle.
Alkumatka ensin luovittiin Kustaanmiekan tietämille, mistä alkoi leppoisa myötätuulipurjehdus aina Vuosaareen ohi Kaunissaaren pohjoispuolelle.
Tuuli puhalsi etelästä 6 - 7 metriä sekunnissa. Navigoinnissa luotin vakaasti merikorttiin ja merimerkkeihin.
Kaunissaaren eteläpäässä purjeiden lasku tuotti hieman vaikeuksia. Tilanne oli kapteenille uusi. Aallon korkeus nousi, kun tuuli puhalsi suoraan selältä.
Kaunissaaren eteläpäässä purjeiden lasku tuotti hieman vaikeuksia. Tilanne oli kapteenille uusi. Aallon korkeus nousi, kun tuuli puhalsi suoraan selältä.
Muutaman kiepsautuksen, kierroksen ja moottorin ulisevan äänen jälkeen isopurje saatiin alas ja pääsimme vaivoin peräprutkun avustamana sisään pitkin kapeaa sisääntuloväylää. En osannut vielä hyödyntää keulapurjettaa…
Sataman oli kello 16.30 aivan täyteen ammuttu. Moottoriveneitä ja purjeveneitä oli vieri vieressä. Pienelle löytyi kuitenkin tilaa; joku osasi sellaisen tila varata. Ensi kerralla pitäisi olla jo kahdelta satamassa. Eipä ole kovin hyvä juttu, jos pitää kiirehtiä satamaan.
Sataman oli kello 16.30 aivan täyteen ammuttu. Moottoriveneitä ja purjeveneitä oli vieri vieressä. Pienelle löytyi kuitenkin tilaa; joku osasi sellaisen tila varata. Ensi kerralla pitäisi olla jo kahdelta satamassa. Eipä ole kovin hyvä juttu, jos pitää kiirehtiä satamaan.
Rantautumisen hetkellä juhannusaatto oli päässyt jo hyvään nousuun. Tarjosimme kaikille tilanteen seuraajille mallikkaan rantautumisen.
Moottorin hallinta oli muutaman opettelukerran jälkeen kohtuullisen hyvässä hallinnassa, mutta kapeassa välikössä ohjaus tuntuu aina vaikealta.
Sulahdimme tarjottuun venepaikkaa hyvin ja saimme ystävällisesti vielä rantautumisapua.
Satamassa oli kuuma. Kun tuuli hellitti puhaltamassa, iski totaalinen helle. Kun kaikki vermeet oli vielä päällä, hiki puski heti. Rantautumisryyppy maistui hyvältä liki 24 asteen helteessä. Juhannus meni mukavasti Kaunissaaressa. Juhlivia ihmisiä riitti ja juhannuskokko paloi.
Lauantaina jätimme purjehduksen väliin: olisimme vain menettäneet paikkamme. Söimme, nukuimme, uimme ja kalastimme koko päivän.
Sunnuntaina oli mukava päästä purjehtimaan. Tuulen suunta oli edelleen sama, joten pääsimme kryssimään koko matkan aina Helsinkiin saakka. Tuuli puhalsi Vuosaaren ohitettuamme riittävällä voimakkuudella. Olimme ensimmäistä kertaa kunnon kelissä. Vastatuuleen luoviessa vedimme siksakkia tunnollisesti koko matkan täysin purjein. Monet veneet menivät joko purjehtien tai moottorilla ajaen ohi.
Veneen ominaisuudet tulivat myös tutuiksi. Huolimatta tiukasta nousukulmasta vauhtia riitti. Vene kallistui huomattavasti ja vesi välillä viilteli kansia. Suolavesi maistui suussa. Kovasta kelistä huolimatta perämies valmisti välillä "Kylmän koiran". Se maistui hyvältä. Reilun kahden kymmenen mailin matkaan kului aikaa noin neljä ja puoli tuntia. Aika hitaasti välillä tultiin, mutta oli näin ensikertalaisille kohtuullinen suoritus.
Helsingin edustalla oli hieman vaikeuksia laskea purjeita, kun moottori ei meinannut millään vetää korkeassa aallokossa. Lyhyt moottorin riki osoittautui huonoksi. Juhannuksesta jäi hyvä mieli. Purjehdus maistui hyvältä!
Sunnuntaina oli mukava päästä purjehtimaan. Tuulen suunta oli edelleen sama, joten pääsimme kryssimään koko matkan aina Helsinkiin saakka. Tuuli puhalsi Vuosaaren ohitettuamme riittävällä voimakkuudella. Olimme ensimmäistä kertaa kunnon kelissä. Vastatuuleen luoviessa vedimme siksakkia tunnollisesti koko matkan täysin purjein. Monet veneet menivät joko purjehtien tai moottorilla ajaen ohi.
Veneen ominaisuudet tulivat myös tutuiksi. Huolimatta tiukasta nousukulmasta vauhtia riitti. Vene kallistui huomattavasti ja vesi välillä viilteli kansia. Suolavesi maistui suussa. Kovasta kelistä huolimatta perämies valmisti välillä "Kylmän koiran". Se maistui hyvältä. Reilun kahden kymmenen mailin matkaan kului aikaa noin neljä ja puoli tuntia. Aika hitaasti välillä tultiin, mutta oli näin ensikertalaisille kohtuullinen suoritus.
Helsingin edustalla oli hieman vaikeuksia laskea purjeita, kun moottori ei meinannut millään vetää korkeassa aallokossa. Lyhyt moottorin riki osoittautui huonoksi. Juhannuksesta jäi hyvä mieli. Purjehdus maistui hyvältä!
sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006
Läpi Espoon ja sumun!
Matilda on nyt lopulta kotisatamassa, Helsingin Merisataman laiturissa.
Sunnuntain neitsytmatka Espoosta Helsinkiin oli hyvin monipuolinen. Matkan aikana tapahtui enemmän, mitä odotin.
Kaverini Anssi lupautui gastiksi koko sunnuntaipäiväksi. Aluksi korjasimme Amiraalisatamassa tuulenosoittimen ja puhdistimme bensiinitankin roskista ja vedestä.
Pääsimme vihdoin lähtemään noin klo 12 jälkeen, pienessä luoteesta puhaltavan tuulen viilentämänä. Aurinko paistoi komeasti ja aamupäivän sumu hälveni päivän lämmetessä. Ilma oli ihanteellinen.
Merimiestaidoille oli heti käyttöä. Ajelimme ensin kapean salmen läpi Kytön saaren edustalle moottorivoimin. Tarkoituksenamme oli hakea tuntumaan purjeisiin, joten nostimme ensin isopurjeen. Purjehdimme myötäisessä tuulessa suuntana noin 35 astetta. Aluksi en hoksannut ujuttaa isopurjetta mastossa olevaan uraan, joten purje lepatti aikamoisella voimalla. Oli aloittelijan moka.
Viereen pötkähti muuan folkkaristi, joka ystävällisesti antoi trimmausneuvoja. Ne olivat tarpeen. Saimme säädettyä isopurjeen niin, että pääsimme kunnon vauhtiin. Kepeässä myötätuulessa ja lämpimässä auringonpaisteessa voileivät ja kahvi maistuivat erittäin hyvältä.
Muutaman kerran harjoittelimme käännöksiä ja lopulta nostimme myös keulapurjeen ylös. Spinnua en edes ajatellut kokeilevani. Vauhti ei hirveästi lisääntynyt, mutta tärkeintä oli saada tuntumaa purjeisiin ja säätöihin.
Tilanne muuttui ratkaisevasti Lauttasaaren luoteispuolella. Näimme selkeästi, että Helsingin päällä oli sankka sumukerros, emmekä enää nähneet juuri mitään eteenpäin. Laskimme nopeasti purjeet a käynnistimme moottorin. Sumu lopulta yllätti meidät.
Hieman pyörittiin ympyrää ja etsimme oikeita lateraalimerkkejä. Olimme aivan Melkin saaren tuntumassa, mutta emme yksikertaisesti nähneet yhtikäs mitään. Ohi vilahteli moottoriveneitä ja purjeveneitä. Kompassiin luottaen lopulta pääsimme kahden merkin portille ja sieltä juuri ja juuri näki – vain 30 metrin päässä – Melkin satamalaiturin.
Tilanne hieman helpottui, kun pääsimme laituriin kiinni. Sumu oli sankkaa noin klo 16.15 aina kello 18 saakka. Odottelimme, kuuntelimme suurten laivojen höyrytorven ääniä ja hörpimme kahvia. Jännityksen ja adrenaliinitason hieman laskettua tutustuimme Puolustusvoimien omistuksessa olevan Melkin saareen nähtävyyksiin. (Tietysti luvalla, sillä alue on sotilasaluetta.)
Kuuden jälkeen ilma oli aivan kirkas. Irrotimme veneen ja ajelimme reilun puolentoista kilometrin matkan turvallisesti satamaan.
Koko matkan ajan moottori toimi käytettäessä moitteettomasti. Ainoastaan suurissa aallokoissa moottori äänsi ikävästi, kun se hörppäsi liikaa ilmaa. Maston purjeura vioittui hieman matkan aikana. Isopurje ei tule kunnolla alas ja nosto tökkii. Se täytyy viedä Suomenlinnan puusepälle näytettäväksi.
Lopulta Matilda on Merisatamassa. Siellä on useita folkkareita, mutta Matilda erottuu niistä poikkeuksellisen värin eli vihreän ansiosta.
Sunnuntain neitsytmatka Espoosta Helsinkiin oli hyvin monipuolinen. Matkan aikana tapahtui enemmän, mitä odotin.
Kaverini Anssi lupautui gastiksi koko sunnuntaipäiväksi. Aluksi korjasimme Amiraalisatamassa tuulenosoittimen ja puhdistimme bensiinitankin roskista ja vedestä.
Pääsimme vihdoin lähtemään noin klo 12 jälkeen, pienessä luoteesta puhaltavan tuulen viilentämänä. Aurinko paistoi komeasti ja aamupäivän sumu hälveni päivän lämmetessä. Ilma oli ihanteellinen.
Merimiestaidoille oli heti käyttöä. Ajelimme ensin kapean salmen läpi Kytön saaren edustalle moottorivoimin. Tarkoituksenamme oli hakea tuntumaan purjeisiin, joten nostimme ensin isopurjeen. Purjehdimme myötäisessä tuulessa suuntana noin 35 astetta. Aluksi en hoksannut ujuttaa isopurjetta mastossa olevaan uraan, joten purje lepatti aikamoisella voimalla. Oli aloittelijan moka.
Viereen pötkähti muuan folkkaristi, joka ystävällisesti antoi trimmausneuvoja. Ne olivat tarpeen. Saimme säädettyä isopurjeen niin, että pääsimme kunnon vauhtiin. Kepeässä myötätuulessa ja lämpimässä auringonpaisteessa voileivät ja kahvi maistuivat erittäin hyvältä.
Muutaman kerran harjoittelimme käännöksiä ja lopulta nostimme myös keulapurjeen ylös. Spinnua en edes ajatellut kokeilevani. Vauhti ei hirveästi lisääntynyt, mutta tärkeintä oli saada tuntumaa purjeisiin ja säätöihin.
Tilanne muuttui ratkaisevasti Lauttasaaren luoteispuolella. Näimme selkeästi, että Helsingin päällä oli sankka sumukerros, emmekä enää nähneet juuri mitään eteenpäin. Laskimme nopeasti purjeet a käynnistimme moottorin. Sumu lopulta yllätti meidät.
Hieman pyörittiin ympyrää ja etsimme oikeita lateraalimerkkejä. Olimme aivan Melkin saaren tuntumassa, mutta emme yksikertaisesti nähneet yhtikäs mitään. Ohi vilahteli moottoriveneitä ja purjeveneitä. Kompassiin luottaen lopulta pääsimme kahden merkin portille ja sieltä juuri ja juuri näki – vain 30 metrin päässä – Melkin satamalaiturin.
Tilanne hieman helpottui, kun pääsimme laituriin kiinni. Sumu oli sankkaa noin klo 16.15 aina kello 18 saakka. Odottelimme, kuuntelimme suurten laivojen höyrytorven ääniä ja hörpimme kahvia. Jännityksen ja adrenaliinitason hieman laskettua tutustuimme Puolustusvoimien omistuksessa olevan Melkin saareen nähtävyyksiin. (Tietysti luvalla, sillä alue on sotilasaluetta.)
Kuuden jälkeen ilma oli aivan kirkas. Irrotimme veneen ja ajelimme reilun puolentoista kilometrin matkan turvallisesti satamaan.
Koko matkan ajan moottori toimi käytettäessä moitteettomasti. Ainoastaan suurissa aallokoissa moottori äänsi ikävästi, kun se hörppäsi liikaa ilmaa. Maston purjeura vioittui hieman matkan aikana. Isopurje ei tule kunnolla alas ja nosto tökkii. Se täytyy viedä Suomenlinnan puusepälle näytettäväksi.
Lopulta Matilda on Merisatamassa. Siellä on useita folkkareita, mutta Matilda erottuu niistä poikkeuksellisen värin eli vihreän ansiosta.
lauantaina, kesäkuuta 03, 2006
Matilda valmis!
Lauantaina luvattiin Suomenlahdelle, Helsingin edustalle lounaistuulta 11m/s ja vesisadetta. Ei ollut onnea tällä kertaa. Ensipurjehdus siirtyi huomiselle päivälle.
Hain eilen moottorin keväthuollosta. Perushuollon lisäksi huoltomies puhdisti kaasuttimen ja vaihtoi vesipumpun siipirattaan. Se oli aivan sökö, ja ilmankos moottori hieman temppuili ensimmäisillä kokeilukerroilla. Ennen Suomessa oli viina ja perämoottorin osat kalliita. Nyt enää jälkimmäisistä täytyy maksaa.
Tänään lauantaina sain yhdessä Andyn kanssa laitettua isopurjeen sekä köydet oikeille paikoilleen. Yksin hommasta ei olisi tullut yhtikäs mitään. Onneksi apua oli lähellä.
Matilda on vihdoin ja viimein valmis ensimmäiselle purjehdukselle. Olisin toki toivonut, että tämä hetki olisi tullut paljon aikaisemmin, mutta työkiireiden ja pienten vastoinkäymisten vuoksi ”neitsytmatka” kotisatamaan on siirtynyt noin viikolla eteenpäin.
Huomiseksi on luvattu heikkoa tuulta ja aurinkoa. Voiko ensireissua tehdä enää paremmassa säässä?
Kevätkunnostuskausi on ohi. Kesäkuusta eteenpäin tarkoituksenani on lähetellä väliaikatietoa Matilda liikkeistä ja havainnoista Suomenlahden merialueella. Katsotaan nyt kuinka kauan ensimmäisenä kesänä ehtii purjehtia.
Tänään täydensin myös veneen katsastusvarustusta. Ostin voimapihdit, palovaroittimet ja puukon. Toivottavasti näille hätätyökaluille on harvemmin käyttöä.
Aurinkoisia tuulia toivottaen!
Hain eilen moottorin keväthuollosta. Perushuollon lisäksi huoltomies puhdisti kaasuttimen ja vaihtoi vesipumpun siipirattaan. Se oli aivan sökö, ja ilmankos moottori hieman temppuili ensimmäisillä kokeilukerroilla. Ennen Suomessa oli viina ja perämoottorin osat kalliita. Nyt enää jälkimmäisistä täytyy maksaa.
Tänään lauantaina sain yhdessä Andyn kanssa laitettua isopurjeen sekä köydet oikeille paikoilleen. Yksin hommasta ei olisi tullut yhtikäs mitään. Onneksi apua oli lähellä.
Matilda on vihdoin ja viimein valmis ensimmäiselle purjehdukselle. Olisin toki toivonut, että tämä hetki olisi tullut paljon aikaisemmin, mutta työkiireiden ja pienten vastoinkäymisten vuoksi ”neitsytmatka” kotisatamaan on siirtynyt noin viikolla eteenpäin.
Huomiseksi on luvattu heikkoa tuulta ja aurinkoa. Voiko ensireissua tehdä enää paremmassa säässä?
Kevätkunnostuskausi on ohi. Kesäkuusta eteenpäin tarkoituksenani on lähetellä väliaikatietoa Matilda liikkeistä ja havainnoista Suomenlahden merialueella. Katsotaan nyt kuinka kauan ensimmäisenä kesänä ehtii purjehtia.
Tänään täydensin myös veneen katsastusvarustusta. Ostin voimapihdit, palovaroittimet ja puukon. Toivottavasti näille hätätyökaluille on harvemmin käyttöä.
Aurinkoisia tuulia toivottaen!
perjantaina, toukokuuta 26, 2006
Moottori keväthuollossa!
Olisihan tämän vaiheen voinut tehdä hieman aikaisemmin. Vein tänään perjantaina moottorin Lauttasaareen huoltoon. Lyhyen puhelinrallin jälkeen löysin sopivan huoltamon. Nyt saan moottorin takasin alle viikossa.
Muutamat huoltamot olivat erittäin kiireisiä, sillä korjausjonot olivat melkein kahden viikon mittaisia. Monet firmat avoimesti kertoivat aikatauluistaan ja huoltotaksoista. Kuitenkin esimerkiksi eräs espoolainen firma ei edes suostunut kertomaan hintojaan vaan ääni puhelimessa lätkäisi luurimen kiinni... Käski menemään muualle. No, ei tullut kauppoja sellaisella käytöksellä.
Muutamat huoltamot olivat erittäin kiireisiä, sillä korjausjonot olivat melkein kahden viikon mittaisia. Monet firmat avoimesti kertoivat aikatauluistaan ja huoltotaksoista. Kuitenkin esimerkiksi eräs espoolainen firma ei edes suostunut kertomaan hintojaan vaan ääni puhelimessa lätkäisi luurimen kiinni... Käski menemään muualle. No, ei tullut kauppoja sellaisella käytöksellä.
torstaina, toukokuuta 25, 2006
Maston pystytys
Torstaina oli ilo havaita, ettei uppopumppua enää tarvitse. Turpoaminen eteni odotetusti, eikä veneeseen tullut enää vettä. Maston pystytys vaikutti yksikertaiselta työvaiheelta. Saimme veneen siirrettyä kätevästi nosturin alle ja kiinnitettyä sen tukevasti laituriin kiinni.
Maston kantamisessa apuna oli iso tukijoukko. Toimenpidettä varten italialainen Marco Ranskasta, kielitieteilijät Pauliina ja Maria sekä kauppatieteilijä Joni värvättiin apuun. Jokainen sai osaamisaluetta vastaavan tehtävänä. Luonnollisesti Andy oli pääasiantuntijana myös messissä.
Nosturiliinan sai kätevästi saalinkirautojen kohdalta kiinni. Nostaminen sujui ripeästi ja maston sai helposti paikoilleen ja tuettua kolmella tukivaijerilla. Viimeiseksi laitettu kumisukka estää veden valumisen mastoa pitkin sisälle.
Huipentuma oli kirjaimellisesti nostoliinan irrotus ja windeksin oikaisu. Tuuli yltyi sen verran, että masto osui harmiksemme torniin ja tuulenosoitin vääntyi. Onneksi veneen välttyi vakavimmilta vaurioilta. Kovassa tuulessa nosturitorniin kiipeäminen ei tuntunut oikein hyvältä, mutta sain kuin sainkin oikaisuta tuulenosoittimen.
Ongelmat alkoivat sitten vasta kun aloimme siirtää venettä takaisin. Ensimmäiseksi vaivoin laiturista päästyämme lännen puoleinen tuuli yltyi ja oli meille vastainen. Puolivälissä eli noin 30 metrin päässä laituripaikasta kone hyytyi.
Muutaman nykimisen jälkeen sain vedetty taas moottorin käyntiin ja vene kulki sen verran eteenpäin, että saimme sen kiinnitetty perästä poijuun kiinni. Mutta kun moottori hyytyi taas ja vetokoneisto jumittui, jäimme nosturin ja laiturin väliin tuulen armolle. Soutamisesta ei tullut oikein mitään, mutta onneksi poijuköysi piti meitä paikoillaan.
Saimme lopulta käännettyä veneen köysien avulla oikein päin ja soudettua sen oikealle paikalle. Irrotin moottorin ja toin sen kotiin. Ajattelin viedä sen alan ammattilaiselle tarkistettavaksi. Harmittaa vain, etten pääsekään viemään huomenna venettä Merisatamaan. Kauden aloitus siirtyy noin viikolla.
Maston kantamisessa apuna oli iso tukijoukko. Toimenpidettä varten italialainen Marco Ranskasta, kielitieteilijät Pauliina ja Maria sekä kauppatieteilijä Joni värvättiin apuun. Jokainen sai osaamisaluetta vastaavan tehtävänä. Luonnollisesti Andy oli pääasiantuntijana myös messissä.
Nosturiliinan sai kätevästi saalinkirautojen kohdalta kiinni. Nostaminen sujui ripeästi ja maston sai helposti paikoilleen ja tuettua kolmella tukivaijerilla. Viimeiseksi laitettu kumisukka estää veden valumisen mastoa pitkin sisälle.
Huipentuma oli kirjaimellisesti nostoliinan irrotus ja windeksin oikaisu. Tuuli yltyi sen verran, että masto osui harmiksemme torniin ja tuulenosoitin vääntyi. Onneksi veneen välttyi vakavimmilta vaurioilta. Kovassa tuulessa nosturitorniin kiipeäminen ei tuntunut oikein hyvältä, mutta sain kuin sainkin oikaisuta tuulenosoittimen.
Ongelmat alkoivat sitten vasta kun aloimme siirtää venettä takaisin. Ensimmäiseksi vaivoin laiturista päästyämme lännen puoleinen tuuli yltyi ja oli meille vastainen. Puolivälissä eli noin 30 metrin päässä laituripaikasta kone hyytyi.
Muutaman nykimisen jälkeen sain vedetty taas moottorin käyntiin ja vene kulki sen verran eteenpäin, että saimme sen kiinnitetty perästä poijuun kiinni. Mutta kun moottori hyytyi taas ja vetokoneisto jumittui, jäimme nosturin ja laiturin väliin tuulen armolle. Soutamisesta ei tullut oikein mitään, mutta onneksi poijuköysi piti meitä paikoillaan.
Saimme lopulta käännettyä veneen köysien avulla oikein päin ja soudettua sen oikealle paikalle. Irrotin moottorin ja toin sen kotiin. Ajattelin viedä sen alan ammattilaiselle tarkistettavaksi. Harmittaa vain, etten pääsekään viemään huomenna venettä Merisatamaan. Kauden aloitus siirtyy noin viikolla.
tiistaina, toukokuuta 23, 2006
Maston laittoi siirtyi!
Tänään emme saaneet pystytettyä mastoa, koska kerholla oli talkoot. Harmiksemme - ja ällistyksemme - satamamies uhkasi laittaa nosturin lukkoon, mikäli yrittäisimme nostoa.
Häntä eivät selittelyt tiukasta aikataulustani kiinnostaneet.
Siinä tilanteessa ei auttanut mikään muu kuin siirtää mastonasennus seuraavaan kertaan. Sopiva ajankohta löytyi torstailta - heti iltapäivällä synttäriristeilyn jälkeen. Tämä tiesi vain, että kauden aloitus siirtyy.
Häntä eivät selittelyt tiukasta aikataulustani kiinnostaneet.
Siinä tilanteessa ei auttanut mikään muu kuin siirtää mastonasennus seuraavaan kertaan. Sopiva ajankohta löytyi torstailta - heti iltapäivällä synttäriristeilyn jälkeen. Tämä tiesi vain, että kauden aloitus siirtyy.
maanantaina, toukokuuta 22, 2006
Tutkinto hyväksytty!
Tänään tuli viimein kirje Lauttasaaren Kipparit ry:stä. Hyviä uutisia: saaristolaivurikurssi meni kirkkaasti läpi. Pisteitä sain 25,5/30.
Mistähän tehtävästä tuli miinuspisteitä? No, nyt voin jatkaa syksyllä sitten rannikkolaivuriksi.
Mistähän tehtävästä tuli miinuspisteitä? No, nyt voin jatkaa syksyllä sitten rannikkolaivuriksi.
Köli kastui
Nyt kirjoitan hieman kuulumisia eilisestä päivästä. Odotettu päivä on jo takana. Aamulla purimme ajankuluksi loput talvikatoksesta, kun odottelimme laskuvuoroa. Laitoimme lepuuttajat paikoilleen ja kertasimme manoovereita. Urakoitsija muisti periä maksun. Nostosta piti pulittaa 65 euroa.
Lopulta tohina alkoi, kun nosturiukot tulivat paikalle.
Ensimmäiseksi nostoliina vedettiin kölin alta kannelle ja sitten kiipesin sinne laittamaan liinat kiinni rautaiseen nostokehikkoon.
Lopulta tohina alkoi, kun nosturiukot tulivat paikalle.
Ensimmäiseksi nostoliina vedettiin kölin alta kannelle ja sitten kiipesin sinne laittamaan liinat kiinni rautaiseen nostokehikkoon.
Sitten kuormain ylös ja yks kaks Matilda oli ilmassa ja rekka-auto ajoi läheiselle veneenlaskupaikalle.
Köli kastui lopulta kello 10.59.
Odotettua oli, että vettä suihkuaa sisään. Kuitenkin veden määrä yllätti, emmekä päässeet viemään Matildaa varatulle paikalle, vaan parkkeerasimme sen aivan laskupaikan viereen.
Onneksi vieressä ollut paikka oli tyhjä paikka ja sen lähellä sähkötolppa.
Pumppasin yhdessä Janin kanssa pilssi- ja käsipumpuilla vettä pois. Pysyimme suurin piirtein tahdissa mukana, mutta reilun vartin jälkeen tuli hiki ja kunto meinasi loppua. Onneksi oli suunnitelma B. Veneen entinen omistaja Andy varasi uppopumpun mukaan. Kun saimme vedettyä veneeseen sähköt, oli loppu jo paljon helpompaa. Pumppu oli tehokas, eikä enää sen jälkeen ongelmia esiintynyt.
Seuraavien tuntien aikana puu turposi yllättävän nopeasti. Vettä tihkui silti paljon pilssitilaan. Tilanne rauhoittui ja jännitys laukesi. Sitloodassa kahvi maistui oikein hyvältä.
Laskimme ajankuluksi turpoamisen väliaikatietoja. Se oli mahdollista, koska pumpun laukaisukytkimen pystyi säätämään niin, että pumppu käynnistyi vesirajan ylitettyä tietyn pisteen.
Pumppu kävi aluksi joka viides minuutti ja vähitellen aika piteni tunti tunnilta. Noin tuntia kohden veden tulo hidastui muutaman minuutin vauhdilla.
Olin varustautunut jäämään koko yöksi veneelle. Pauliina lähti seiskan aikoihin - eli kymmenen tunnin jälkeen pois - ja jäin veneelle Janin kanssa. Ilta meni oikein rattoisasti pumpun hurinaa kuunnellessa.
Yöunista ei tahtonut ensin tulla yhtään mitään, kun koko ajan piti miettiä, että meneekö mastonosturin tornista tietyn kellon ajan jälkeen virta poikki tai pompahtaako rele. Näin ei lopulta käynyt. Joskus aamuyöntunteina sain unenpäästä kunnolla kiinni.
Tänään maanantaina kuuden kieppeillä nousimme ylös ja latoimmen venee lähtövalmiiksi. Veden "pulppuaminen" päättyi yön aikana ja saatoimme ajaa oikealle laituripaikalle.
Vene käyttäytyi mallikkaasti, kun ohjasin sitä moottoriajossa folkkarin peräsimellä. Meno oli aluksi oikein tasaista, kunnes kone hyytyi. En laittanut ulkoista bensatankkia kiinni moottoriin vaan bensa tuli moottorin pikkutankista. No, kone ei käynnistynyt, vaikka kuinka nyin sitä. Tuli ehkä annettu liikaa hörppyjä.
Luovuin moottoriohjauksesta ja kaivoimme esiin melat. Melominen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Itse asiassa hieman yllätyin, kuinka helposti folkkaria pystyykään käsittelemään meloilla. On tullut harvemmin kokeiltua.
Pääsimme turvallisesti laituriin, eikä pilssissä ollut vielä paljoakaan vettä. Uusia ongelmia tuli, kun totesimme, ettei virtatolppaan tullut virtaan, vaikka vereiseen tuli. Syytä en oikein keksinyt. Muutaman pähkäilyn ja mantereella käynnin jälkeen sain lainaksi pitkän jatkoroikan, jolla ajattelin johdattaa virtaa pumppuun toimivasta tolpasta. Lopulta sain vinkin satamapäälliköltä, että tolpan relekytkin on voinut pompahtaa irti. Sain pienen kaapin auki ja vika selvisi sillä istumalla. Pumppu lähti taas käyntiin.
Säätelimme pumpun niin toimintavarmaksi, että raskin jättää Matildan kokonaan yksin. Hieman kyllä hermostutti se, että jos rele pomppaa taas paikoiltaan ja virrantulo loppuu. Se tietäisi hidasta uppoamista…
Palasin kotiin ja tein päivän töitä kotosalla. Sitten iltapäivällä pyörähdin satamassa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Aurinko posotti sen verran lämpimästi, että pesin kannen ja ruffin katon.
Tänään ajattelin soittaa vielä vahdille, että katsoo hieman veneeni perään.
lauantaina, toukokuuta 20, 2006
Kannelle päivänvaloa
Vesillelaskua edeltävänä päivä purimme Pekan kanssa folkkarin suojakatoksen. Peite lähti oikein kätevästi pois päältä, ja viikkasimme sen kasaan odottamaan ensi syksyä. Kansi kaipaa kyllä hieman pesua. Siitepölyä on kaikkialla ja kanteen on pinttynyt pahoja tahroja. Ne lähtenevät vedellä ja mäntysuovalla.
Puukehikon purku oli hieman työläämpää. Bilteman akkuporakone sammahti kymmenennen puuruuvin jälkeen. Homma meinasi tyssätä ensin tähän. Lisäakkua ei tullut mukaan. Pienen kyselykierroksen jälkeen sain lainaksi eräältä veneilijältä Black&Deckerin. Laadusta kannattaisi maksaa. Ruuvit lähtivät ongelmitta, ja lopulta purimme katoksesta vain katto-osan. Nosturi saa veneen ylös sitä kautta oikein hyvin. Loput jätimme sitten huomiselle.
Pilssipumpun toimivuus on huomenna tärkeintä. Korjasin hieman käsipumppua, vaihdoin siihen kumiosan ja kiristin sen ruuveja. Imu on kohdallaan nyt.
Laitoin myös akun paikoilleen. Sähköt toimivat hyvin: ajovalot ovat kunnossa ja sähköinen pilssipumppu toimii myös! Huomenna on pitkään odotettu päivä.
Viime yönä näin unta, kuinka vene täyttyi vedestä melkein puolilleen. Katsotaan miten käy huomenna.
torstaina, toukokuuta 18, 2006
Matidan historian vaiheita
Ennen vesillelaskua seuraavassa lyhyt johdatus Matildan historiaan.
Matilda-vene on veistetty Loviisan Veneveistämöllä 1966–1967. Sen rakennusaineena on käytetty mäntyä. Suomessa oli tuohon aikaan useita veistämöitä, jotka valmistivat useampia folkkareita vuodessa. Veistotahdin näkee hyvin Suomen Kansanveneliiton venerekisteristä. Tästä linkistä on yhteys sivulle, missä on poikkileikkaus kansanveneestä.
Kansanveneen kokonaisvaltaiseen historiakatsaukseen voi perehtyä liiton historiaosiossa.
Matilda-vene on veistetty Loviisan Veneveistämöllä 1966–1967. Sen rakennusaineena on käytetty mäntyä. Suomessa oli tuohon aikaan useita veistämöitä, jotka valmistivat useampia folkkareita vuodessa. Veistotahdin näkee hyvin Suomen Kansanveneliiton venerekisteristä. Tästä linkistä on yhteys sivulle, missä on poikkileikkaus kansanveneestä.
Kansanveneen kokonaisvaltaiseen historiakatsaukseen voi perehtyä liiton historiaosiossa.
Matilda sai purjetunnukseksi F-215. Mittaus- ja luokkatodistuksien mukaan veneen kölipaino oli 1035 kg. Rakennustarkastajana toimi 1966–1967 Antti Hyrsky.
Ensimmäisestä omistajasta ei ole tietoa. Mahdollisesti sen omisti joku Rauman tai Turun suunnalta. Tuon tiedon kun saisi jostain.
Mainittakoon, että välillä Matilda-vene kastettiin välillä Serenaksi, kunnes se sai taas alkuperäisen nimen – tai niin ainakin oletan.
Nopeudesta en osaa vielä sanoa mitään, mutta vaikuttaa siltä, että reippaalla vauhdilla Matildalla on joskus purjehdittu. 1980-luvun alkupuolella veneen säädöt, purjeet sekä kippari olivat sitä luokkaa, että Matildalla voitettiin kaksi Suomen mestaruutta 1980 ja 1981 ;-)
Alla olevat tiedot olen kerännyt kansanveneliiton lehdistä ja täydensin niitä liiton venerekisteriarkistosta.
1967–1972
Omistaja: J. Javen
Paikkakunta: Rauma
Seura: Rauman Pursiseura (RPS)
Veneen nimi: Serena
1973–1980
Omistaja: H & P Sarparanta
Paikkakunta: Rauma
Seura: Rauman Pursiseura (RPS)
Veneen nimi: Matilda
1981–1983
Omistaja: H. Sarparanta
Paikkakunta: Turku
Seura: Turun Pursiseura
Veneen nimi: Matilda
Huomioita: SM 1980 Helsinki, NJK; SM 1981 Porvoo, BBS.
1984–1989
Omistaja: Timo Joutsamo
Paikkakunta: Turku
Seura: Turun Pursiseura (TPS)
1990–2000
Omistaja: Olli Hörkkö & Carita Åkerblom
Paikkakunta: Turku
Seura: Turun Pursiseura (TPS)
Veneen nimi: Matilda
2000–2002
Omistaja: Sakari Viita
Paikkakunta:
Seura:
Veneen nimi: Matilda
2002–2005
Omistaja: Andy Best-Dunkley & Merja Puustinen
Paikkakunta: Helsinki/Espoo
Seura: Esbo Segelförening (ESF)
Veneen nimi: Matilda
2005–
Omistaja: Janne
Paikkakunta: Helsinki
Seura: Itä-Helsingin pursiseura (IHPS) 2010– (Yhdistyneet Purjehtijat YP 2006–2009)
lauantaina, toukokuuta 13, 2006
Myrkkymaalia pintaan!
Myrkkymaalin levitys on sotkuista hommaa. Samaa totesivat talkooapulaiset Anssi ja Katja. Matilda imaisi melkein kolme purkkia (!) maalia, emme tosin säästelleet sitä. Runko on kuivan kevään jäljeltä aika imukyinen ja vanhojen maalikerroksien vuoksi myös epätasainen. Siinäpä ehkä perussyitä, miksi maalia meni niin paljon.
Viimein myös vesilinja ja kyljet saivat lopullisen silauksen. Vesilinja on mielestäni erittäin siisti – ja suora.
Testasin myös Mariner-perämoottoria. Hyvin putputtaa, eikä suuremmalle huollolle näytä olevan tarvetta.
Päivän päätteeksi teimme odotetun kokeen. Kannoimme muutaman sangollisen vettä pilssiin ja heittelin sitä kyljille. No, vene vuoti kuin seula, mikä taitaa olla aika tavallista. Toivottavasti kosteus imeytyy seuraavan viikon aikana lautoihin, ettei veneen laskusta tule kovin hikistä vaihetta. Olen kyllä varautunut melkein kaikkeen mahdolliseen. Käsi- ja uppopumput, ämpärit ja äyskärit ovat valmiina.
Viimein myös vesilinja ja kyljet saivat lopullisen silauksen. Vesilinja on mielestäni erittäin siisti – ja suora.
Testasin myös Mariner-perämoottoria. Hyvin putputtaa, eikä suuremmalle huollolle näytä olevan tarvetta.
Päivän päätteeksi teimme odotetun kokeen. Kannoimme muutaman sangollisen vettä pilssiin ja heittelin sitä kyljille. No, vene vuoti kuin seula, mikä taitaa olla aika tavallista. Toivottavasti kosteus imeytyy seuraavan viikon aikana lautoihin, ettei veneen laskusta tule kovin hikistä vaihetta. Olen kyllä varautunut melkein kaikkeen mahdolliseen. Käsi- ja uppopumput, ämpärit ja äyskärit ovat valmiina.
sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006
Puumaston laitto
Helle helli Helsinkiä myös sunnuntaina. Luvassa oli kovin lyhyt päivä. Työlistalla olivat maston sekä sitloodan istumalevyn lakkaus. Lisäksi vesilinja sai vielä toisen maalikerran. Talkooporukalla selvisimme työrupeamasta muutamassa tunnissa. Tosin välillä paistattelimme päivää sataman laiturille. Aurinko paistoi niin lämpimästi.
lauantaina, toukokuuta 06, 2006
Ilma otollinen lakkaukselle!
Lauantai oli ensimmäinen kunnon talkoopäivä. Mukaan lähti ystäväpariskunta Anssi ja Katja. Tällä kertaa meillä oli auto käytössä, joten seutulinjayhtiön bussipalveluita jäivät väliin. Pääsimme aloittamaan työt heti kello 9 jälkeen.
Eilen en ehtinyt kirjoittamaan, mutta olin veneellä koko iltapäivän. Korjasin veneen pohjasta yhden oksakohdan. Liimasin siihen kyllästetyn puupalikan epoksi-liimalla. Tuskinpa se edes vuotaa enää. Sitten maatalasin ruffin katon kertaalleen kiitäväksi valkealla maalilla, ja päivän päätteeksi maalasin kyljet kertaalleen vihreällä (!) maalilla. Nyt pinta kiiltää ja tuoksuu oikein uudelta :-)
Sunnuntai oli tarpeeksi lämmin päivä lakkaukselle. Perälauta, ruffin katto, luukut ja koko sitlooda saivat kevyen lakkapeitteen. Pauliina ja Anssi lakkasivat.
Pinta kiiltää nyt erittäin kauniisti. Myös masto sai pienen korjauskäsittelyn. Muutama kohta vaati hionnan, mutta lakkauksen päätin jättää sunnuntaille eli seuraavalle päivälle. Satamassa oli sen verran veneenlaskutrafiikkia, ettei se enää onnistunut liian pölyisen ilman vuoksi.
Yksi tärkeä työvaihe oli vesilinjan maalaus. Teippauksen jälkeen se onnistui ammattinaisen ottein Katjalta. Katja rappasi vielä pohjaa ja laittoi perään primeriä.
Työn ohessa autoin muutamia muita maston kannossa. Oma mastoni näyttää aika lyhyeltä 45-jalkaisen veneen 22-metriseen mastoon verrattuna. Sillä oli painoa niin paljon, että kantamiseen tarvittiin useampi käsipari.
Eilen en ehtinyt kirjoittamaan, mutta olin veneellä koko iltapäivän. Korjasin veneen pohjasta yhden oksakohdan. Liimasin siihen kyllästetyn puupalikan epoksi-liimalla. Tuskinpa se edes vuotaa enää. Sitten maatalasin ruffin katon kertaalleen kiitäväksi valkealla maalilla, ja päivän päätteeksi maalasin kyljet kertaalleen vihreällä (!) maalilla. Nyt pinta kiiltää ja tuoksuu oikein uudelta :-)
Sunnuntai oli tarpeeksi lämmin päivä lakkaukselle. Perälauta, ruffin katto, luukut ja koko sitlooda saivat kevyen lakkapeitteen. Pauliina ja Anssi lakkasivat.Pinta kiiltää nyt erittäin kauniisti. Myös masto sai pienen korjauskäsittelyn. Muutama kohta vaati hionnan, mutta lakkauksen päätin jättää sunnuntaille eli seuraavalle päivälle. Satamassa oli sen verran veneenlaskutrafiikkia, ettei se enää onnistunut liian pölyisen ilman vuoksi.
Yksi tärkeä työvaihe oli vesilinjan maalaus. Teippauksen jälkeen se onnistui ammattinaisen ottein Katjalta. Katja rappasi vielä pohjaa ja laittoi perään primeriä.
Työn ohessa autoin muutamia muita maston kannossa. Oma mastoni näyttää aika lyhyeltä 45-jalkaisen veneen 22-metriseen mastoon verrattuna. Sillä oli painoa niin paljon, että kantamiseen tarvittiin useampi käsipari.
sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006
Tuuli vei lakkapölyn
Pressun alta kuului koko lauantaiaamun tasainen hiekkapaperin ääni. Hioin kevyesti kaikki veneen puuosat sekä ruffin valkeaksi maalatun katon. Aurinkoisesta päivästä huolimatta koko päivän puhalsi niin kova tuuli, etten edes harkinnut maalauksen tai lakkauksen aloittamista.
Kaakosta puhaltunut tuuli kylmäsi ilman niin, että talkoolaisille tuli vilu. Jätin lakkauksen suosiolla seuraavalle kerralle.
Tuulesta oli sentään jotain hyötyä. Lakkapöly ei jäänyt ilmaan leijumaan vaan se lensi samantien pois. Pyyhin lopuksi hiotut pinnat nihkeällä rätillä. Valmista tuntuu tulevan. Veneen lasku on vasta 21.5., joten aikaa vielä on. Ensi viikonlopun laskuun en ehdi. Näyttää siltä, että vene pitää saada nopeasti vesille, koska ilman lämpenee ja samalle se kuivattaa venettä koko ajan.
Kuvia tulee tähän hieman myöhemmin. Nyt vapun viettoon!
Kaakosta puhaltunut tuuli kylmäsi ilman niin, että talkoolaisille tuli vilu. Jätin lakkauksen suosiolla seuraavalle kerralle.
Tuulesta oli sentään jotain hyötyä. Lakkapöly ei jäänyt ilmaan leijumaan vaan se lensi samantien pois. Pyyhin lopuksi hiotut pinnat nihkeällä rätillä. Valmista tuntuu tulevan. Veneen lasku on vasta 21.5., joten aikaa vielä on. Ensi viikonlopun laskuun en ehdi. Näyttää siltä, että vene pitää saada nopeasti vesille, koska ilman lämpenee ja samalle se kuivattaa venettä koko ajan.
Kuvia tulee tähän hieman myöhemmin. Nyt vapun viettoon!
sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006
Ei vielä kiirettä
Helsingin Merisatamassa oli odottava tunnelma tänään iltapäivällä. Aurinko paistoi, mutta lämpötila ei noussut rannalla kovin korkealle. Tuuli puhalsi kylmästi etelästä. Joku oli tuonut jo Buster-veneensä omalle paikalleen. Yhtään purjevenettä en nähnyt ;-) Kiirettä vesille ei vielä ole.
Olin muuten perjantaina Navigaatioliiton saaristolaivuritentissä. Kokeen järjesti Lauttasaaren Kipparit ry. Koe ei ainakaan tuntunut kovin vaikealta. Pari tuntia sitä tein, eikä siinä ollut mitään yllättäviä tehtäviä. Toukokuun 11. päivä selviää, saanko jatkossa kantaa saaristolaivurin kokardia vai en.
lauantaina, huhtikuuta 22, 2006
Pohjan rappaus
Lauantai oli mitä parhain päivä kevätkunnostukselle. Ilma
oli niin lämmin, että pressun alla ei paljon takkia tarvinnut. Jäät ovat enää ehkä muutaman päivän. Ensimmäiset vesillelaskut ovat kuulemma ESF:llä jo tulevana keskiviikkona.
Tänään hioin hiomakoneella vesilinjan alapuolelta kaikki ne kohdat, joista rappasin edellisellä kerralla vanhan myrkkymaalin pois. Varustaudun urakkaan asianomaisella hengityssuojaimella, sillä puu- ja myrkkymaalipöly ei ole hyväksi keuhkoille. Koko urakassa meni noin pari tuntia.
Aluksi homma meinasi tyssätä sähköongelmiin. 10 metrin roikka ei riittänyt mihinkään, mutta onneksi naapuriveneilijällä oli ylimääräinen roikka mukana.
Muutaman tuumaushetken ja kahvikupin jälkeen pyyhin pohjan nihkeällä rätillä. Pölyä ja likaa irtosi huomattavasti. Tärpätti olisi taannut ehkä vielä puhtaamman pesutuloksen, mutta tällä kertaa tyydyin pelkkään makeaan veteen. Pesun ja kuivaustauon jälkeen levitin harmaan pohjamaalin (Hempel). Maalaus sujui oikein leppoisasti, ja kun olin päässyt kunnolla vauhtiin, loppui lopulta maalattavat kohdat. Pohjamaalia kului vain hieman alle puoli purkkia. Muutama kohta pitänee maalata toiseen kertaan.
Päivän päätin peräsimen korjaamiseen. Siinä oli aika pitkä lohkeama, ja kiveen tms. muuhun osuessaan saattaisi se hyvinkin mennä lopullisesti rikki.
Puusenpän taidoille oli kerrankin käyttöä. Puhdistin halkeaman ja hioin molemmat pinnat karkealla hiekkapaperilla. Puu oli hieman jo sisältä laho, joten korjaus oli todellakin paikallaan. Vuolin valmiiksi noin kymmenen sentin mittaisia puulastuja, sekoitin epoksiliiman ja työntelin muovi- ja puulistoilla liimaa rakoon. Lopuksi työnsin puulistat sisälle rakoon ja lisäsin vielä liimaa päälle. Aikaa koko työvaiheeseen meni alle tunti.
Liimalla läträys oli aika sotkuista puuhaa ja välillä tuntui, että sormet liimaantuvat yhteen. Vaikka käytin kaksoistuubisysteemiä, niin silti liima tahtoi sotkeutua kaikkeen ympärillä olevaan. Kuitenkin epoksiliiman ominaisuudet yllättivät: puuperäsin oli entistä ehompi ja jäykempi. :-) Ajattelin vielä hioa ja pistää raon päälle kunnon kerroksen primer-maalia.
Päivän päätteeksi kävelin bussipysäkille ja pohdin seuraavan kerran työvaiheita: puupintojen hionnan jälkeen ne pitää lakata ja muutama kylkikohta maalata.
oli niin lämmin, että pressun alla ei paljon takkia tarvinnut. Jäät ovat enää ehkä muutaman päivän. Ensimmäiset vesillelaskut ovat kuulemma ESF:llä jo tulevana keskiviikkona.
Tänään hioin hiomakoneella vesilinjan alapuolelta kaikki ne kohdat, joista rappasin edellisellä kerralla vanhan myrkkymaalin pois. Varustaudun urakkaan asianomaisella hengityssuojaimella, sillä puu- ja myrkkymaalipöly ei ole hyväksi keuhkoille. Koko urakassa meni noin pari tuntia.
Aluksi homma meinasi tyssätä sähköongelmiin. 10 metrin roikka ei riittänyt mihinkään, mutta onneksi naapuriveneilijällä oli ylimääräinen roikka mukana.
Muutaman tuumaushetken ja kahvikupin jälkeen pyyhin pohjan nihkeällä rätillä. Pölyä ja likaa irtosi huomattavasti. Tärpätti olisi taannut ehkä vielä puhtaamman pesutuloksen, mutta tällä kertaa tyydyin pelkkään makeaan veteen. Pesun ja kuivaustauon jälkeen levitin harmaan pohjamaalin (Hempel). Maalaus sujui oikein leppoisasti, ja kun olin päässyt kunnolla vauhtiin, loppui lopulta maalattavat kohdat. Pohjamaalia kului vain hieman alle puoli purkkia. Muutama kohta pitänee maalata toiseen kertaan.
Päivän päätin peräsimen korjaamiseen. Siinä oli aika pitkä lohkeama, ja kiveen tms. muuhun osuessaan saattaisi se hyvinkin mennä lopullisesti rikki.
Puusenpän taidoille oli kerrankin käyttöä. Puhdistin halkeaman ja hioin molemmat pinnat karkealla hiekkapaperilla. Puu oli hieman jo sisältä laho, joten korjaus oli todellakin paikallaan. Vuolin valmiiksi noin kymmenen sentin mittaisia puulastuja, sekoitin epoksiliiman ja työntelin muovi- ja puulistoilla liimaa rakoon. Lopuksi työnsin puulistat sisälle rakoon ja lisäsin vielä liimaa päälle. Aikaa koko työvaiheeseen meni alle tunti.
Liimalla läträys oli aika sotkuista puuhaa ja välillä tuntui, että sormet liimaantuvat yhteen. Vaikka käytin kaksoistuubisysteemiä, niin silti liima tahtoi sotkeutua kaikkeen ympärillä olevaan. Kuitenkin epoksiliiman ominaisuudet yllättivät: puuperäsin oli entistä ehompi ja jäykempi. :-) Ajattelin vielä hioa ja pistää raon päälle kunnon kerroksen primer-maalia.
Päivän päätteeksi kävelin bussipysäkille ja pohdin seuraavan kerran työvaiheita: puupintojen hionnan jälkeen ne pitää lakata ja muutama kylkikohta maalata.
maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
Tästä se alkaa
Eilen sunnuntaina Helsingin Kaivopuiston Merisatama oli vielä paksun jään peitossa. Etelätuuli teki venepaikkakatsastuksen aika viileäksi. Vielä pitänee odottaa reilusti yli kaksi viikkoa ennen kuin veneen tuontia voisi edes kuvitella. No, tässä suhteessa ei ole ainakaan kiire kevätkunnostukselle.
Tänään toisena pääsiäispäivänä menin Espoon Soukanniemeen bussilla ja aloitin kevätkunnostuksen. Aamulla ilma oli mukavan poutainen ja välillä aurinko pilkahti pilvien raosta.
Matilda on pursiseura ESF:n (Esbo Segelförening) alueella talviparkissa, aivan meren läheisyydessä. Veneen talvikate on kestänyt hyvin - kiitos siitä sen rakentajalle - toisin kuin muutamilla muilla veneillä. Rannalla oli useampi vene ilma pressua. No, yksikään ei ollut puuvene, joten sade tekee enää tuskin suurta vahinkoa niille.
Kevätkunnostukseen. Tänään rappasin teräslastalla kaiken hilseilevän ja lohkeilevan myrkkymaalin pois. Urakkaan meni reilu tunti per puoli. Muutamista paikoista antifouling irtosi pohjustusta myöten, mutta onnekseni maalin alta paljastui terveen näköinen puuaines. Ja keräsin rappaamani ongelmajätteen kiltisti muovipussiin.
Testasin muutamaan kohtaan - kevyen hionnan jälkeen - noin 7 asteen lämmössä kyllästysaineen imeytymistä. Kovin heikosti se (Impreg1) imeytyi.
Veneen kyljet on maalattu vihreällä alkydimaalilla. Edellisen kauden jäljeltä se on pysynyt yllättävän hyvin kiinni. Ainoastaan keulassa, vesilinjan tuntumassa maali on lähtenyt veks. Ongelmakohteet tarvitsevat jonkin verran pohjustusta, kittiä ja lopuksi maalia päälle. Se on seuraavan kerran homma.
Päivän päätteeksi hioin kevyesti lakatun perälaudan. Ehkäpä ensi viikonloppuna on jo niin lämmin, että voin huoletta vetäistä siihen muutaman korjauslakkakerroksen.
Ensi lauantaina olisi tarkoitus pyytää muutama kaveri mukaan talkoisiin. Sujuupahan kunnostus hieman nopeammin. Jos saan hankittua hiomakoneen hyvissä ajoin ennen perjantaita, voisin ehkä käydä jo viikolla veneellä. Tämä viikko kuluu myös tenttiin lukiessa, sillä osallistun perjantaina Suomen Navigaatioliiton saaristomerenkulun tenttiin.
Tänään toisena pääsiäispäivänä menin Espoon Soukanniemeen bussilla ja aloitin kevätkunnostuksen. Aamulla ilma oli mukavan poutainen ja välillä aurinko pilkahti pilvien raosta.
Matilda on pursiseura ESF:n (Esbo Segelförening) alueella talviparkissa, aivan meren läheisyydessä. Veneen talvikate on kestänyt hyvin - kiitos siitä sen rakentajalle - toisin kuin muutamilla muilla veneillä. Rannalla oli useampi vene ilma pressua. No, yksikään ei ollut puuvene, joten sade tekee enää tuskin suurta vahinkoa niille.
Kevätkunnostukseen. Tänään rappasin teräslastalla kaiken hilseilevän ja lohkeilevan myrkkymaalin pois. Urakkaan meni reilu tunti per puoli. Muutamista paikoista antifouling irtosi pohjustusta myöten, mutta onnekseni maalin alta paljastui terveen näköinen puuaines. Ja keräsin rappaamani ongelmajätteen kiltisti muovipussiin.
Testasin muutamaan kohtaan - kevyen hionnan jälkeen - noin 7 asteen lämmössä kyllästysaineen imeytymistä. Kovin heikosti se (Impreg1) imeytyi.
Veneen kyljet on maalattu vihreällä alkydimaalilla. Edellisen kauden jäljeltä se on pysynyt yllättävän hyvin kiinni. Ainoastaan keulassa, vesilinjan tuntumassa maali on lähtenyt veks. Ongelmakohteet tarvitsevat jonkin verran pohjustusta, kittiä ja lopuksi maalia päälle. Se on seuraavan kerran homma.
Päivän päätteeksi hioin kevyesti lakatun perälaudan. Ehkäpä ensi viikonloppuna on jo niin lämmin, että voin huoletta vetäistä siihen muutaman korjauslakkakerroksen.
Ensi lauantaina olisi tarkoitus pyytää muutama kaveri mukaan talkoisiin. Sujuupahan kunnostus hieman nopeammin. Jos saan hankittua hiomakoneen hyvissä ajoin ennen perjantaita, voisin ehkä käydä jo viikolla veneellä. Tämä viikko kuluu myös tenttiin lukiessa, sillä osallistun perjantaina Suomen Navigaatioliiton saaristomerenkulun tenttiin.
torstaina, huhtikuuta 13, 2006
Kevättä odotellessa
Pääsiäinen lähestyy. Toivottavasti ilma lämpenee sen verran, että pressun alla on mukava aloittaa purjeveneen kevätkunnostus. Sitä olen jo tammikuun lopusta lähtien hartaasti odotellut. Ensin ajattelin käydä vielä kertaamassa, mitä pitää tehdä, missä järjestyksessä ja mitä pitää vielä hankkia. Muutamia lakkapensseleitä ja pari skrabaa pitäisi ainakin ostaa.
Kaiken kemiallisen puolen olen jo ostanut. Kovin mittavalle kunnostukselle ei ole tarvetta. Neiti on kohtuullisen hyvässä kuosissa. Eniten aikaa vievät lakkaus ja myrkkymaalin laitto eli toisaalta ei paljon mitään.
Kaiken kemiallisen puolen olen jo ostanut. Kovin mittavalle kunnostukselle ei ole tarvetta. Neiti on kohtuullisen hyvässä kuosissa. Eniten aikaa vievät lakkaus ja myrkkymaalin laitto eli toisaalta ei paljon mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
