Saaristomeri häämöttää - sumua havaittu!

Kesäloma alkoi virallisesti tänään maantaina ja ensimmäinen etappi Tammisaari - Hanko on takana.

Päivä oli purjehduksen kannalta kovin tasainen, koska etelätuuli puhalsi hyvin hennosti koko päivän. Säätiedot eivät pitäneet tämän päivän osalta juuri paikkansa. Olisi voinut puhaltaa kyllä enemmän.

Päivän kruunasi kello 11.45 iskenyt sumu. Vene oli Byxholmenin saaren ja Tammisaaren väylän välimaastossa, kunnes sumu levisi ja peitti nopeasti lähisaaret.


Emme jatkaneet enää matkaa vaan vene löysi paikkansa erään sektoriloiston kupeesta. Sen vieressä oli vapaa mökkipoiju, mikä tarjosi oivan parkkipaikan.

Lounaan ajan sumu liikkui ja lopulta haihtui ilmaan. Aurinko alkoi lämmittää ja tuulikin nousi hieman. Viimeisetkin sumun rippeet kaikkosivat ja matka jatkui kello yhden kieppeillä.

"Poikkeuksellista" sumua oli liikkeelle Hangon ja Helsingin välisellä merialueella. Tässä lisää Hesarista.

Sumu kyllä osaa yllättää. Kun karttaplotteria tai tutkaa ei minulla ollut, oli viisainta pysyä paikoillaan ja nauttia lämpimästä ilmasta sekä makkaravoileivistä.

Ehkä olisimme sumun seassa tuottaneet vain yllätyksiä muille veneilijöille. Tämä kerta ei ollut minulle ensimmäisenen, joten osasin suthautua meri-ilmiöön tietyllä vakavuudella. Viimeksi vene jäi keskelle sumua ensimmäisellä purjeduksella keväällä 2006.

Perillä Hangossa oli väljää. Regattaan on vielä pari päivää, joten harvoin näkee tätä satamaa näin rauhallisena.

Huomenna on lämmin päivä jatkaa kohta Saaristomerta.

Siirtopurjehdus: Helsinki - Elisaari - Tammisaari

Matilda on siirtynyt uusille vesille. Juhannuksen alla purjehdin veneen ensin Puotilasta Suomenlinnaan.

Juhannusaattona tuuli puhalsi suotuisasti etelästä ja matka Helsingistä, pääkaupungin omistamaan Elisaareen sujui rattoisan reippaasti.


Taisi tulla merimaileissa pisin matka, jonka olen veneellä kulkenut. Satama oli melkein täynnä, mutta folkkarin kokoisille veneille löytyy yleensä laiturista tilaa.



Inkoon alapuolella olevalta Helsingin kaupungin ulkoilusaarelta matka jatkui läpi Tammisaaren saariston kansallispuiston aina Sommaröhön saakka.

Tuuli oli koko ajan vastainen ja peltigenua tärisi liian useasti. Välillä mentiin lämpimästi myötäisellä ja muutama luonnonihmekin nähtiin.

Perille kuitenkin päästiin.

Sommarön kahdesta vierassatamasta valitsin Sommarö Holidayn. Sitä on kehuttu hyväksi vierassatamaksi, mutta juhannuksena sataman toiminta kävi vielä puoliteholla. Satamamaksu oli kuitenkin juhannusmainen. Saunaan pääsi myös.


Viereisessä palvelusatamassa oli kaikki tarvittavat palvelut lähellä, joten juhannuspäivän ilta sujui oikein rattoisasti.

Juhannusviikonlopun sunnuntaista tuli hieno purjehduspäivä. Aurinko paistoi komeasti heti aamusta alkaen.

Purjehdus Sommaröstä Tammisaareen kesti vain muutaman tunnin. Puuskittaisen tuulen ansiosta veneellä tehtiin kesän nopeusennätys.

Nopeus nousi 5,8 solmuun. Ensimmäisenä kesänä pääsin vieläkin nopeammin, mutta saa nähdä,
meneekö vanha ennätys tänä kesänä rikki.


Tammisaaren satamassa ei juuri alennuksia herunut viikonmittaisesta vieraspaikasta.

Sesongin aikana satama on aina täynnä, eikä tyhjillään seisova vene tuota mitään kaupungille, tiivisti satamakapteeni sunnuntaina. Koin mielestäni hieman tylyn kohtelun ja alennus olisi ollut paikallaan. Pulitin suosiolla koko summan.

Kaikesta huolimatta kaupungissa riittää nähtävää. Vanhoja puutaloja katsellessa mieli tyyntyi nopeasti. Kesälomaan on enää viikko. Lomalla suunta käy kohti Saaristomerta.

Veneen sähköt!

Asensin uuden sähkötaulun veneeseen ja uusin keskeisimmät johtimet. Kotelon rakensin mahonkiviilusta (liimasin) ja taulun ostin Biltemasta. Nyt jokaiselle sähkölaitteella on muun muassa oma sulake.

Pitkästä aikaa pilssipumppu ja sähköt toimivat moitteettomasti. Käytössä on myös ns. tupakansytinpistoke. Hyttivalo palaa kirkkaasti.

Perusteellisen perehtymisen jälkeen tunnen hieman paremmin venesähköjen anatomiaa. Viimein pääsin eroon myös epämääräisistä sokeripalaviritelmistä.

Kausi alkaa - varustevimma iskee

Työkiireet ovat ohi ja veneen varustelu on siinä pisteessä, että tänään viimein pääsee ensimmäiselle purjehdukselle.

Kevätkunnostuksen jälkeenkin työt eivät ole veneessä loppuneet. Säädöt, siivoukset, tavaran roudaamiset sekä uuden "romun" hankkimiset vievät kummasti aikaa. Autolle olisi myös tarvetta. Ankkureiden kantaminen satamaan ei oikein houkuttele.

Sähkötyöt ovat myös edenneet. Uusi akku ja sähkötaulu olivat järkeviä ostoksia. Näyttää siltä, että kesällä kirjaa voi lukea taskulampun valon sijasta kirkkaan hyttivalon loisteessa. Tämä on ylellisyyttä. Folkkarissa sähkölaitteita on tasan muutamia: pilssipumppu, ajovalot, mastovalo ja hyttivalo. Mukavuuslaitteille on tilaa ainoastaan satamassa. Enpä niitä tosin kuljettele matkassa.

Jääkaappia ensi kesänä näyttelee perinteinen styroksinen kylmälaukku. Täytyy vielä harkita, jos ostaisin verkko- ja akkuvirralla toimivan kylmälaukun. Satamassa sellaisella voi olla käyttöä, kun sähköä on saatavilla.

Aurinkopaneelia en osta tänäkään vuonna.

Lämmitintä ei ole. Lukuisten pähkäilyjen jälkeenkin katson, ettei folkkarissa wallasta kaivata. Viileitä öitä varten täytyy olla hyvä makuupussi. Ja tarvittaessa jalluryyppy virkistää mieltä.

Veneessä on nyt lisävarusteena kaikuluotain. Se toivon mukaan on pieni pohjavakuutus, kun pitää etsiä luonnonsatamista hyvää rantautumispaikkaa.

Tuotin luotaimen Yhdysvalloista. Kaikuluotain on paristokäyttöinen ja sen anturi on malli imukuppi.

Parin viime kesän aikana luonnonsatamisen rantojen syvyydet ja kivikot on tarkistettu joko käsiluotaimelle tai uimalla. Iltamyöhällä uintireissut eivät kuitenkaan ole kovin houkuttelevia, virkistäviä kylläkin.

Luotaimen käytännöllisyydestä tai tarkasta toimivuudesta ei ole vielä kunnon testituloksia. Yhden testin jälkeen laite kyllä toimi.