tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Matildan juhannusmatka



Matilda suuntasi juhannuksena ensimmäiselle retkipurjehdukselle. Juhannusviikon torstain sijasta lähdimmekin matkalle kotisatamasta, Merisatamasta, perjantaina hyvässä kelissä.
Alkumatka ensin luovittiin Kustaanmiekan tietämille, mistä alkoi leppoisa myötätuulipurjehdus aina Vuosaareen ohi Kaunissaaren pohjoispuolelle.


Tuuli puhalsi etelästä 6 - 7 metriä sekunnissa. Navigoinnissa luotin vakaasti merikorttiin ja merimerkkeihin.

Kaunissaaren eteläpäässä purjeiden lasku tuotti hieman vaikeuksia. Tilanne oli kapteenille uusi. Aallon korkeus nousi, kun tuuli puhalsi suoraan selältä.


Muutaman kiepsautuksen, kierroksen ja moottorin ulisevan äänen jälkeen isopurje saatiin alas ja pääsimme vaivoin peräprutkun avustamana sisään pitkin kapeaa sisääntuloväylää. En osannut vielä hyödyntää keulapurjettaa…

Sataman oli kello 16.30 aivan täyteen ammuttu. Moottoriveneitä ja purjeveneitä oli vieri vieressä. Pienelle löytyi kuitenkin tilaa; joku osasi sellaisen tila varata. Ensi kerralla pitäisi olla jo kahdelta satamassa. Eipä ole kovin hyvä juttu, jos pitää kiirehtiä satamaan.





Rantautumisen hetkellä juhannusaatto oli päässyt jo hyvään nousuun. Tarjosimme kaikille tilanteen seuraajille mallikkaan rantautumisen.



Moottorin hallinta oli muutaman opettelukerran jälkeen kohtuullisen hyvässä hallinnassa, mutta kapeassa välikössä ohjaus tuntuu aina vaikealta.



Sulahdimme tarjottuun venepaikkaa hyvin ja saimme ystävällisesti vielä rantautumisapua.
Satamassa oli kuuma. Kun tuuli hellitti puhaltamassa, iski totaalinen helle. Kun kaikki vermeet oli vielä päällä, hiki puski heti. Rantautumisryyppy maistui hyvältä liki 24 asteen helteessä. Juhannus meni mukavasti Kaunissaaressa. Juhlivia ihmisiä riitti ja juhannuskokko paloi.

Lauantaina jätimme purjehduksen väliin: olisimme vain menettäneet paikkamme. Söimme, nukuimme, uimme ja kalastimme koko päivän.

Sunnuntaina oli mukava päästä purjehtimaan. Tuulen suunta oli edelleen sama, joten pääsimme kryssimään koko matkan aina Helsinkiin saakka. Tuuli puhalsi Vuosaaren ohitettuamme riittävällä voimakkuudella. Olimme ensimmäistä kertaa kunnon kelissä. Vastatuuleen luoviessa vedimme siksakkia tunnollisesti koko matkan täysin purjein. Monet veneet menivät joko purjehtien tai moottorilla ajaen ohi.

Veneen ominaisuudet tulivat myös tutuiksi. Huolimatta tiukasta nousukulmasta vauhtia riitti. Vene kallistui huomattavasti ja vesi välillä viilteli kansia. Suolavesi maistui suussa. Kovasta kelistä huolimatta perämies valmisti välillä "Kylmän koiran". Se maistui hyvältä. Reilun kahden kymmenen mailin matkaan kului aikaa noin neljä ja puoli tuntia. Aika hitaasti välillä tultiin, mutta oli näin ensikertalaisille kohtuullinen suoritus.

Helsingin edustalla oli hieman vaikeuksia laskea purjeita, kun moottori ei meinannut millään vetää korkeassa aallokossa. Lyhyt moottorin riki osoittautui huonoksi. Juhannuksesta jäi hyvä mieli. Purjehdus maistui hyvältä!

sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006

Läpi Espoon ja sumun!

Matilda on nyt lopulta kotisatamassa, Helsingin Merisataman laiturissa.

Sunnuntain neitsytmatka Espoosta Helsinkiin oli hyvin monipuolinen. Matkan aikana tapahtui enemmän, mitä odotin.

Kaverini Anssi lupautui gastiksi koko sunnuntaipäiväksi. Aluksi korjasimme Amiraalisatamassa tuulenosoittimen ja puhdistimme bensiinitankin roskista ja vedestä.

Pääsimme vihdoin lähtemään noin klo 12 jälkeen, pienessä luoteesta puhaltavan tuulen viilentämänä. Aurinko paistoi komeasti ja aamupäivän sumu hälveni päivän lämmetessä. Ilma oli ihanteellinen.

Merimiestaidoille oli heti käyttöä. Ajelimme ensin kapean salmen läpi Kytön saaren edustalle moottorivoimin. Tarkoituksenamme oli hakea tuntumaan purjeisiin, joten nostimme ensin isopurjeen. Purjehdimme myötäisessä tuulessa suuntana noin 35 astetta. Aluksi en hoksannut ujuttaa isopurjetta mastossa olevaan uraan, joten purje lepatti aikamoisella voimalla. Oli aloittelijan moka.

Viereen pötkähti muuan folkkaristi, joka ystävällisesti antoi trimmausneuvoja. Ne olivat tarpeen. Saimme säädettyä isopurjeen niin, että pääsimme kunnon vauhtiin. Kepeässä myötätuulessa ja lämpimässä auringonpaisteessa voileivät ja kahvi maistuivat erittäin hyvältä.

Muutaman kerran harjoittelimme käännöksiä ja lopulta nostimme myös keulapurjeen ylös. Spinnua en edes ajatellut kokeilevani. Vauhti ei hirveästi lisääntynyt, mutta tärkeintä oli saada tuntumaa purjeisiin ja säätöihin.

Tilanne muuttui ratkaisevasti Lauttasaaren luoteispuolella. Näimme selkeästi, että Helsingin päällä oli sankka sumukerros, emmekä enää nähneet juuri mitään eteenpäin. Laskimme nopeasti purjeet a käynnistimme moottorin. Sumu lopulta yllätti meidät.

Hieman pyörittiin ympyrää ja etsimme oikeita lateraalimerkkejä. Olimme aivan Melkin saaren tuntumassa, mutta emme yksikertaisesti nähneet yhtikäs mitään. Ohi vilahteli moottoriveneitä ja purjeveneitä. Kompassiin luottaen lopulta pääsimme kahden merkin portille ja sieltä juuri ja juuri näki – vain 30 metrin päässä – Melkin satamalaiturin.

Tilanne hieman helpottui, kun pääsimme laituriin kiinni. Sumu oli sankkaa noin klo 16.15 aina kello 18 saakka. Odottelimme, kuuntelimme suurten laivojen höyrytorven ääniä ja hörpimme kahvia. Jännityksen ja adrenaliinitason hieman laskettua tutustuimme Puolustusvoimien omistuksessa olevan Melkin saareen nähtävyyksiin. (Tietysti luvalla, sillä alue on sotilasaluetta.)

Kuuden jälkeen ilma oli aivan kirkas. Irrotimme veneen ja ajelimme reilun puolentoista kilometrin matkan turvallisesti satamaan.

Koko matkan ajan moottori toimi käytettäessä moitteettomasti. Ainoastaan suurissa aallokoissa moottori äänsi ikävästi, kun se hörppäsi liikaa ilmaa. Maston purjeura vioittui hieman matkan aikana. Isopurje ei tule kunnolla alas ja nosto tökkii. Se täytyy viedä Suomenlinnan puusepälle näytettäväksi.

Lopulta Matilda on Merisatamassa. Siellä on useita folkkareita, mutta Matilda erottuu niistä poikkeuksellisen värin eli vihreän ansiosta.

lauantaina, kesäkuuta 03, 2006

Matilda valmis!

Lauantaina luvattiin Suomenlahdelle, Helsingin edustalle lounaistuulta 11m/s ja vesisadetta. Ei ollut onnea tällä kertaa. Ensipurjehdus siirtyi huomiselle päivälle.

Hain eilen moottorin keväthuollosta. Perushuollon lisäksi huoltomies puhdisti kaasuttimen ja vaihtoi vesipumpun siipirattaan. Se oli aivan sökö, ja ilmankos moottori hieman temppuili ensimmäisillä kokeilukerroilla. Ennen Suomessa oli viina ja perämoottorin osat kalliita. Nyt enää jälkimmäisistä täytyy maksaa.

Tänään lauantaina sain yhdessä Andyn kanssa laitettua isopurjeen sekä köydet oikeille paikoilleen. Yksin hommasta ei olisi tullut yhtikäs mitään. Onneksi apua oli lähellä.

Matilda on vihdoin ja viimein valmis ensimmäiselle purjehdukselle. Olisin toki toivonut, että tämä hetki olisi tullut paljon aikaisemmin, mutta työkiireiden ja pienten vastoinkäymisten vuoksi ”neitsytmatka” kotisatamaan on siirtynyt noin viikolla eteenpäin.

Huomiseksi on luvattu heikkoa tuulta ja aurinkoa. Voiko ensireissua tehdä enää paremmassa säässä?

Kevätkunnostuskausi on ohi. Kesäkuusta eteenpäin tarkoituksenani on lähetellä väliaikatietoa Matilda liikkeistä ja havainnoista Suomenlahden merialueella. Katsotaan nyt kuinka kauan ensimmäisenä kesänä ehtii purjehtia.

Tänään täydensin myös veneen katsastusvarustusta. Ostin voimapihdit, palovaroittimet ja puukon. Toivottavasti näille hätätyökaluille on harvemmin käyttöä.
Aurinkoisia tuulia toivottaen!