Läpi Espoon ja sumun!

Matilda on nyt lopulta kotisatamassa, Helsingin Merisataman laiturissa.

Sunnuntain neitsytmatka Espoosta Helsinkiin oli hyvin monipuolinen. Matkan aikana tapahtui enemmän, mitä odotin.

Kaverini Anssi lupautui gastiksi koko sunnuntaipäiväksi. Aluksi korjasimme Amiraalisatamassa tuulenosoittimen ja puhdistimme bensiinitankin roskista ja vedestä.

Pääsimme vihdoin lähtemään noin klo 12 jälkeen, pienessä luoteesta puhaltavan tuulen viilentämänä. Aurinko paistoi komeasti ja aamupäivän sumu hälveni päivän lämmetessä. Ilma oli ihanteellinen.

Merimiestaidoille oli heti käyttöä. Ajelimme ensin kapean salmen läpi Kytön saaren edustalle moottorivoimin. Tarkoituksenamme oli hakea tuntumaan purjeisiin, joten nostimme ensin isopurjeen. Purjehdimme myötäisessä tuulessa suuntana noin 35 astetta. Aluksi en hoksannut ujuttaa isopurjetta mastossa olevaan uraan, joten purje lepatti aikamoisella voimalla. Oli aloittelijan moka.

Viereen pötkähti muuan folkkaristi, joka ystävällisesti antoi trimmausneuvoja. Ne olivat tarpeen. Saimme säädettyä isopurjeen niin, että pääsimme kunnon vauhtiin. Kepeässä myötätuulessa ja lämpimässä auringonpaisteessa voileivät ja kahvi maistuivat erittäin hyvältä.

Muutaman kerran harjoittelimme käännöksiä ja lopulta nostimme myös keulapurjeen ylös. Spinnua en edes ajatellut kokeilevani. Vauhti ei hirveästi lisääntynyt, mutta tärkeintä oli saada tuntumaa purjeisiin ja säätöihin.

Tilanne muuttui ratkaisevasti Lauttasaaren luoteispuolella. Näimme selkeästi, että Helsingin päällä oli sankka sumukerros, emmekä enää nähneet juuri mitään eteenpäin. Laskimme nopeasti purjeet a käynnistimme moottorin. Sumu lopulta yllätti meidät.

Hieman pyörittiin ympyrää ja etsimme oikeita lateraalimerkkejä. Olimme aivan Melkin saaren tuntumassa, mutta emme yksikertaisesti nähneet yhtikäs mitään. Ohi vilahteli moottoriveneitä ja purjeveneitä. Kompassiin luottaen lopulta pääsimme kahden merkin portille ja sieltä juuri ja juuri näki – vain 30 metrin päässä – Melkin satamalaiturin.

Tilanne hieman helpottui, kun pääsimme laituriin kiinni. Sumu oli sankkaa noin klo 16.15 aina kello 18 saakka. Odottelimme, kuuntelimme suurten laivojen höyrytorven ääniä ja hörpimme kahvia. Jännityksen ja adrenaliinitason hieman laskettua tutustuimme Puolustusvoimien omistuksessa olevan Melkin saareen nähtävyyksiin. (Tietysti luvalla, sillä alue on sotilasaluetta.)

Kuuden jälkeen ilma oli aivan kirkas. Irrotimme veneen ja ajelimme reilun puolentoista kilometrin matkan turvallisesti satamaan.

Koko matkan ajan moottori toimi käytettäessä moitteettomasti. Ainoastaan suurissa aallokoissa moottori äänsi ikävästi, kun se hörppäsi liikaa ilmaa. Maston purjeura vioittui hieman matkan aikana. Isopurje ei tule kunnolla alas ja nosto tökkii. Se täytyy viedä Suomenlinnan puusepälle näytettäväksi.

Lopulta Matilda on Merisatamassa. Siellä on useita folkkareita, mutta Matilda erottuu niistä poikkeuksellisen värin eli vihreän ansiosta.