Maston pystytys

Torstaina oli ilo havaita, ettei uppopumppua enää tarvitse. Turpoaminen eteni odotetusti, eikä veneeseen tullut enää vettä. Maston pystytys vaikutti yksikertaiselta työvaiheelta. Saimme veneen siirrettyä kätevästi nosturin alle ja kiinnitettyä sen tukevasti laituriin kiinni.

Maston kantamisessa apuna oli iso tukijoukko. Toimenpidettä varten italialainen Marco Ranskasta, kielitieteilijät Pauliina ja Maria sekä kauppatieteilijä Joni värvättiin apuun. Jokainen sai osaamisaluetta vastaavan tehtävänä. Luonnollisesti Andy oli pääasiantuntijana myös messissä.

Nosturiliinan sai kätevästi saalinkirautojen kohdalta kiinni. Nostaminen sujui ripeästi ja maston sai helposti paikoilleen ja tuettua kolmella tukivaijerilla. Viimeiseksi laitettu kumisukka estää veden valumisen mastoa pitkin sisälle.

Huipentuma oli kirjaimellisesti nostoliinan irrotus ja windeksin oikaisu. Tuuli yltyi sen verran, että masto osui harmiksemme torniin ja tuulenosoitin vääntyi. Onneksi veneen välttyi vakavimmilta vaurioilta. Kovassa tuulessa nosturitorniin kiipeäminen ei tuntunut oikein hyvältä, mutta sain kuin sainkin oikaisuta tuulenosoittimen.

Ongelmat alkoivat sitten vasta kun aloimme siirtää venettä takaisin. Ensimmäiseksi vaivoin laiturista päästyämme lännen puoleinen tuuli yltyi ja oli meille vastainen. Puolivälissä eli noin 30 metrin päässä laituripaikasta kone hyytyi.

Muutaman nykimisen jälkeen sain vedetty taas moottorin käyntiin ja vene kulki sen verran eteenpäin, että saimme sen kiinnitetty perästä poijuun kiinni. Mutta kun moottori hyytyi taas ja vetokoneisto jumittui, jäimme nosturin ja laiturin väliin tuulen armolle. Soutamisesta ei tullut oikein mitään, mutta onneksi poijuköysi piti meitä paikoillaan.

Saimme lopulta käännettyä veneen köysien avulla oikein päin ja soudettua sen oikealle paikalle. Irrotin moottorin ja toin sen kotiin. Ajattelin viedä sen alan ammattilaiselle tarkistettavaksi. Harmittaa vain, etten pääsekään viemään huomenna venettä Merisatamaan. Kauden aloitus siirtyy noin viikolla.