Hyvää uutta vuotta sekä tulevaa purjehduskautta!

Uusi vuosi koittaa pian. Enää vain noin kuusi kuukautta purjehduskauden alkuun. Kylläpä vielä kestää. Onneksi venemessut ovat pian. Tässä vaiheessa kautta kaikenlainen vieroitushoito kelpaa. Venetarvikekataloogien selaamiseen ei jostain syystä vain kyllästy... Hyvää uutta vuotta!

Itä-Helsinkiin myös kansanvenelaivue?

Suomen Kansanveneliiton kyljessä toimii useita folkkarilaivueita, jotka järjestävät erityyppistä toimintaan jäsenveneidensä iloksi. Laivueet toimivat useasti tiettyjen pursiseurojen alla, mutta laivueiden toimintaan voi osallistua kuka tahansa folkkaristi.

Itä-Helsingissä ei ole vastaavaa osastoa tai ryhmää. Nyt suunnitelmissani on, että perustaisin sellaisen. Puotilan ja Vuosaaren suunnalla majailee useita folkkareita, joten ehdotukselle voi olla jopa kannatusta. Olisiko yhteiselle laivueelle tarvetta?

Laivue voisi keskittyä yhteisiin matkapurjehduksiin esimerkiksi kesäviikonloppuisin. Myös matkapurjehdus- ja trimmausoppia varten voisi järjestää oma iltapäivätapahtuman. Luonnollisesti myös kunnostusvinkeille on aika ajoin tarvetta, eikä kaikkea tietoa voi etsiä Internetistä.

Jotenkin tuntuu, että Kansanveneliiton toiminta on hieman hiipunut, eikä yhteisiä alkukauden tapahtumia tms. purjehdusiltapäiviä ole ollut reiluun vuoteen. Kilpapurjehdus on saanut ehkä liiaksikin vahvan otteen liiton vetäjistä. Viaporin Tuoppi -tapahtuma - ei liiton järjestämä - kruunaa monen folkkaristin kauden hienosti. Kauden alkajaisiksi ei tapahdu "kansanveneilijöiden piirissä" oikein mitään. Jonkinlaiselle tapahtumalle olisi tarvetta.

Lopuksi liiton jäsenjulkaisusta Folkkari-lehdestä. Se on oikein hyvä lehti, mutta ilmestyy nykyään aivan liian harvoin. Tänä vuonna sen ilmestyminen on näköjään pysähtynyt kokonaan vuoden alkunumeron julkistamisen jälkeen.

Toivottaavasti liiton uusi hallitus sekä sen puheenjohtaja herättää henkiin liiton toiminnan.

Rauhallista joulua kaikille!

Veneen rekisteriote kotona

Posti toi viimein Helsingin maistraatista kirjeen, jonka mukana oli venerekisteripaperi Matildasta. Ensirekisteröinti maksoi 27 euroa. Jätin hakemuksen lokakuun ensimmäisellä viikolla. Käsittely kesti melkein kaksi kuukautta.

Valitsin rekisteröintikirjaimeksi K:n. F-kirjainta ei valitettavasti ollut enää virastossa tarjolla. Kuinkahan moni folkkaristi on oivaltanut ottaa K-kirjaimen rekisterinumeron eteen? Ajattelin, että rekisteriotteen kirjaintunnus voisi jollain tavalla jatkossakin viitata kansanveneeseen. Toivottavasti tulevat folkkaristit omaksuvat tämän käytännön.

Mielenkiintoista on, että vasta nyt virallisissa rekisteritiedoissani näkyy tieto siitä, että omistan purjeveneen. Ehkäpä venerekisteröinti on kaikin puolin hyvä uudistus. Ainakin veneiden omistajien jäljittäminen on jatkossa venerekisterin myötä nykyistä helpompaa - mikäli tälle on vain tarvetta.

Nyt pitäisi vain päättää, miten kiinnittää rekisteritunnus siististi veneen molemmille puolille. Numerotarrojen liimailu ruffin alalaudan lakkapintaan ei ole oikein sovellu puuveneen tyyliin. Ajattelinkin sorvata rekisteritunnuksen mahonkilaudalle. Ehkäpä asia on näin ratkaistu.

Talvikatos notkuu

Talvi on saapunut ainakin hetkeksi Helsinkiin. Hyvä näin! Suomen yli pyyhkäissyt matalapaine toi Helsinkiin noin 3o senttimetriä lunta.

Maanantai-iltana lunta satoi edelleen. Veneelle oli aika vaikea päästä. Onneksi kävin tarkastamassa tilanteen venesatamassa, koska talvikatoksen katolle oli kertynyt reippaasti lunta – satoja kiloja.

Keskiparru notkui ja yksi poikittainen tukirima oli irronnut. Tovin aikaa sain paiskia töitä. Jyskyttelin laudan pätkällä lunta pois katolta. Lumi oli aika nuoskaista, eikä se lähtenyt liikkeelle toivotulla tavalla. Pelkäsin koko ajan, että jokin kulmaraudoista pettää. Onneksi näin ei käynyt.

Huomiseksi on luvattu jo vesisadetta.Lumikuormat kasvavat entisestään talvikatosten päällä, kun lumi imee lisää vettä. Jo nyt Puotilan satamassa oli monta katosta pienen huollon tarpeessa. Edelleen hieman ihmettelen sitä, että monet veneenomistajat eivät jätä talvikatoksiin mitään yhteistietoja tms. puhelinnumeroa. Naapuri kyllä tavallisesti osaa ilmoittaa haavereista, jos vain tietää mihin soittaa.

Vene- ja purjehduslehtien anatomia

Lyhyen purjehdusurani ajan olen tilannut kotiin Vene-lehteä. Lehti ilmestyy kuukausittain ja se tarjoaa kaikin puolin tuhdin lukupaketin veneilystä. Joka numerossa julkaistaan moottorivene- ja purjevenetestejä ja matkakertomuksia meriltä sekä esitellään eri vierassatamia.

Muutaman vuoden lukemisen jälkeen olen hieman kyllästynyt Vene-lehteen ja sen lukuisat moottoriveneilyä käsittelevät artikkelit ärsyttävät jokaisella lukukerralla. Purjehtijalle lehti ei niinkään tarjoa niin mittavaa lukunautintoa kuin se voisi. Nykyään plaraan surutta monta sivua pitkät moottorivenetestit. Puuveneilijälle suunnattuja juttuja en edes muista pitkään aikaa lukeneeni. Erilaisia historiakatsauksia eri veneiden historiaan on mukava lukea. Pitäisi ehkä muistaa, että puuvenepurjehtijoita on Suomessa satoja!

Toinen suosittu veneilylehti Venemestari keskittyy mielestäni Vene-lehteä syvällisemmin purjehtimiseen tai purjehduskulttuurin. Toki molemmat lehdet testaavat kaikki Suomeen tuotavat uutuusveneet.

Silti Venemestari on selvästi purjehtijoiden lehti. Sen viimeisimmät juttusarjat vaikuttavat erittäin hyödyllisiltä. Esimerkiksi monta numeroa jatkunut purjehduskoulu esimerkiksi purjeiden säätämisestä on valistanut ainakin minua. Myös puuveneiden korjauksiin keskittyvät jutut, esimerkiksi kylkilaudan vaihdosta, ovat olleet todella mielenkiintoisia. Onneksi en ole vielä pitkään aikaan moisen uran edessä.

Tällä hetkellä kuitenkin harmittaa, kun olen maksanut Vene-lehden tilauksen vielä noin reiluksi vuodeksi eteenpäin. Lopettaisin lehden tilauksen ja vaihtaisin sen Venemestariin. Kahta lehteä en halua tilata.

Vene-lehden ylivoimaisesti parhainta antia tarjoavat testien ohella vierassatamaesittelyt. Niistä olen tehnyt veneeseen satamakansion.

Varmasti samoille jutuille riittää lukijoita vuodesta toiseen. Siksi lehdet ovat antaneet lukijoille arkistot käyttöön, jotta samoista aiheista ei tarvitse yhtenään kirjoittaa. Silti puuveneilyä käsitteleviä juttua kannattaisi päivittää lukijoiden iloksi. Esimerkiksi elokuisesta Viaporin Tuopista lehdessä ei ole kirjoitettu mitään.

Pystyssä pysyy!

Talvikatos on kestänyt monta syksyistä myräkkää. Katos on pitänyt myös veneen kuivana. Vettä ei ole tihkunut juuri yhtään kannelle. Kannatti virittää extrapeite katoksen katolle.

Talvikaudella suunnitelmassani on maston perusteellinen kunnostus: lakat pois, kevyt hionta sekä kyllästys ja uutta lakkaa pinnalle.

Jatkan myös sisätilojen kunnostamista. Rakennan pentteriin muun muassa käännettävän pöydän. Pohdin myös lämppärin asentamista. Ensin vain pitäisi löytää sellainen jostain, koska suunnitelmissani on ostaa ensisijaisesti käytetty vehje.

Tästä tämä kunnostussuunnitelma etenee.

Talvitelakka

Vene ja masto ovat talvitelakalla. Puukatoksen rakentaminen sujui hyvällä rutiinilla. Kahden kesän jälkeen kevytpeite on niin huonossa kunnossa, että ostin harjan reikiä paikkaamaan uuden peitteen katoksen katolle. Nyt katos on erittäin tiivis.

Tyhjensin veneen kaikista varusteista ja tavaroista. Hetken aikaa kului ennen kuin sain varastoitua kaikki veneromut talvisäilytykseen. Roudaaminen veneeltä kotiin kesti tovin aikaa.

Pesin veneen sisältä painepesurilla. Pesuaineena käytin mäntysuopaa. Tuli puhdasta ja raikasta. Toivottavasti home ei viihdy sisällä. Hyvällä tuuletuksella voi varmistaa, ettei homekasvustolle synny hyvät olosuhteet.

Märkä kisa!

Ensimmäinen Viaporin Tuoppi -kilpailu on takana. Venekunta pääsi onnellisesti maaliin saakka. Sää ei ollut paras mahdollinen: vettä satoi koko päivän ja koillistuuli puhalsi 7 - 11 m/s.

Keli oli erittäin vaativa. Ensimmäiset mailit kilpailussa purjehdittiin reilussa myötätuulessa. Kääntömerkin jälkeen alkoi vaativa luovimisosuus. Muutama vene keskeytti, mutta suurin osa pääsi yli maalilinjan.

Matilda oli kilpailun kolmanneksi viimeinen. Kisaan osallistui 25 kansanvenettä.

Annoimme muille kilpailijoille hieman tasoitusta, koska emme käyttäneet ollenkaan pallopurjetta. Ensi kerraksi täytyy opetella kunnolla käyttämään sitä.

Tunnelma kisan jälkeen oli helpottunut. Illanvietossa oli juhlan tuntua sateesta huolimatta, ja telttabändin soitto innosti kumpparikansan tanssimaan. Naispuoliset miehistön jäsenet jäivät kuitenkin kaipaamaan saunaa - sekasauna kun ei oikein houkuttanut rankan päivän jälkeen.

Viaporin Tuoppi 2008

Viikonloppuna järjestetään Helsingissä Viaporin Tuoppi -purjehduskilpailu puupurjeveneille. Tapahtuman järjestää Suomenlinnan Pursiseura.

Matilda osallistuu tapahtumaan monen vuoden tauon jälkeen.

Luvassa on mielenkiintoinen kilpailu. Folkkareita kilpailussa mukana on parikymmentä. Koko kilpailuun on ilmoittautunut 155 puuvenettä.

Sää nostaa kilpailun vaativuutta, koska lauantaiksi on luvattu peräti 10 - 12 m/s puhaltavaa koillistuulta. Näyttää myös siltä, että taivaalta ropisee vettä. Veikkaan kuitenkin, että kisan saldona on nolla katkennutta mastoa. Keskeyttäneiden määrä voi olla edellisvuotta korkeampi.

Ensimmäiset lähdöt starttaavat klo 9.30 Kruunuvuoren selällä. Kilpailevat veneet ohittavat mantereen läheltä Katajanokan sekä Kaivopuiston eteläkärkiä. Kannattaa tulla ihailemaan.

Tapahtuma jatkuu Suomenlinnassa.

Viimeiset kesälomamailit!

Hankoon on aina mukava tulla. Palvelut sijaitsevat lähellä satamaa, kuten esimerkiksi kaupat sekä etelärannikon parhain pizzapaikka. Kannattaa käydä kokeilemassa. Listalla on lättyjä moneen makuun, eikä syöjä jää nälkäiseksi.

Matilda suuntasi tiistaina kohti itää. Merisäässä luvattiin päivästä alkaen lounaasta puhaltavaa navakkaa tuulta, joten luvassa oli myötäinen keli.

Lähdimme aamulla heti yhdeksän kieppeillä, jotta pääsisimme Hangon niemen eteläisen rannikkosuoran leppoisassa kelissä. Gustav Adolfin saarilta lähtien matkanteko oli aika keikutusta. Isot mainingit heiluttivat venettä reippaasti. Kun tuulta ei ollut juuri ollenkaan, sain pitää perässä tiukasti kiinni, etten olisi pudonnut veneestä.

Vasta Björkgrundetin jälkeen, lähellä Tammisaareen johtavaa meriväylää tuuli nousi kunnolla. Sääennusteen lupaamaa tuulta ei kuitenkaan tullut. Tuuli puhalsi 7 - 8 m/s ja puuskissa hieman kovemmin. Myötäisellä pääsimme välillä noin 6 solmun nopeuteen. Välillä vettä ripotteli taivaalta, mutta sade ei juuri matkantekoa haitannut.

Byxholmenin kohdalla harkitsin kurssin vaihtamista niin, että reitti olisi kulkenut lähellä rannikkoa - aivan kuten juhannusmatkallakin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja purjehdimme ohi Algön, Modermagenin ja Krokan neljän väylän risteyksen.

Barösundiin johtavalle rännin alkuun purjehdimme lopulta huippuajassa. Saimme lisää vauhtia, kun tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan suoraan mereltä.

Kisasimme hetken Folkkari Galeijan II (326), mutta vene porhalsi meistä spinnut päällä ohi. Näimme myös höyrylaiva Ainon.

Elisaareen saavuimme myöhään iltapäivällä. Oli lämmintä ja vettä ripsotteli hiukan. Grillasimme katoksella vihanneksia ja makkaraa. Päivällisen jälkeen oli vuorossa Elisaari Open Mölkky-pelissä.

Saaressa oli kerrankin rauhallista, vaikka laiturit olivat melkein täynnä veneitä. Valvoimme pitkään ja kesäloman hetket tulivat mieleen.

Aamulla ähdimme yhdeksän aikaan liikenteeseen. Oli aivan tyyntä ja aurinko porotti.

Moottori oli käynnissä aina Inkoon hiilivoimalalle johtavalle väylälle asti. Avomereltä tuuli alkoi vihdoin puhaltaa.

Valitsin rantareitin ja hyvässä sivutuulessa etenimme reilussa tunnissa Porkkalan selän pohjoispuoleisen reitin alkuun.

Hieman ennen selän alkua tuuli voimistui. Reivasimme vauhdissa ison. Selän ylityksen ajaksi perämies meni maston juurelle istumaan. Tuuli tuli suoraan sivulta ja aallokko oli aika reipasta. Molemmat purjeet vetivät hyvin ja vauhtia riitti. Noin joka seitsemäs aalto oli otettava huolella.

Pari aaltoa pasahti voimalla kylkeen niin, että astiat lensivät sisällä. Ylitys tuntui tosi hienolta, koska kesän aikana emme olleet vastaavassa kelissä kertaakaan. Reilun tunnin jälkeen ohitimme Bågaskärin sääaseman.

Porkkalanniemen itäpuolella kurssi vaihtui koilliseen. Pääsimme etenemään täysin myötäisellä. Sellaisessa kelissä lounaan valmistus onnistui ongelmitta.

Matka etenikin vauhdikkaasti. Jopa niin hyvin, että otimme yhden ohitusryypyn heti sen jälkeen kun kirjasimme kesän ensimmäisen ohituksen.

Kytön selällä oli rauhallista, eikä mainingeista ollut haittaa. Virsikirjan vetämänä painelimme ohi Kytön saareen lähelle aina Lauttasaareen saakka.

Aivan rannan tuntumassa Espoon ja Helsingin välimaastossa etelän puoleinen tuuli yltyi. Etenimme rantareittiä ohi Länsisataman vilkkaan laivaväylän.

Purjeet laskimme vasta Suomenlinnan satama-altaassa. Auringonlasku peittyi hienosti Suomenlinnan kirkko-majakan taakse.

Suomenlinnassa oli tungosta, mutta kahden veneen välissä oli onneksi folkkarin kokoinen aukko.

Oli aivan tyyntyä ja aurinko paistoi tosi lämpimästi. Söimme illallisen ja paistoimme lättyjä kotiinpaluun kunniaksi.

Pieni sattumakin kävi. Naapuriveneen kapteenilla riitti purjehdustarinoita kerrottavaksi. Espanjan Sevillassa talvehtinut ja sieltä Suomeen purjehtinut supisavolainen Carisima oli myös ”melkein” kotona Kuopiossa.

Seuraavana päivänä olikin enää edessä viimeinen legi ja kotisatamaan rantautuminen monen viikon jälkeen.

Mantereen läheisyydessä

Kesäloman viimeinen purjehduslomaviikko eteni Gullkronasta itään. Selän ylitys sujui rauhallisesti leppoisassa tuulessa.

Kesällä 2008 Högsåran kolme tuulivoimalaa näkyivät kauas. Saaristoidylli on jokseenkin mennyt, mutta purjehtijalle voimalat tarjoavat ihan mieluisan kiintopisteen.


Pysähdyimme saaressa. Parkkeerasimme yksityiseen laituriin ja söimme lounasta. Sitten kävimme kahvilla ja syömässä mustikkapiirakkaa Farmors Cafessa.

Laatu oli ennallaan ja paikka oli taas aivan täynnä. Ihmiset viettivät leppoisaa sunnuntaipäivää. Satamamaksuksi maksoimme muutaman euron.

Menimme viereiseen Kasnäsiin yöksi. Hankin täksi kaudeksi venepassin, mikä mahdollisti ilmaisen kylpyläkäynnin kahdelle. Testasimme kylpylää ensimmäistä kertaa, eikä se juuri päässyt yllättämään.

Koska edellisestä saunakerrasta oli kulunut vain noin vuorokausi, ei edes saunakaan tuntunut niin hyvältä kuin olisi voinut luulla. Kylpylässä saattoi hetken lillua porekylvyssä ja uida lyhyessä uima-altaassa.

Vierasvenesatama on edelleen oikein hyvä pysähdyspaikka, koska ravintola ja kauppa nostavat sen tasoa. Tilaa oli myös runsaasti.

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Hankoa. Vierellämme kulki aivan Hangon läntiselle selälle saakka iso kaljaasi.


Aurinko paistoi lämpimästi koko alkumatkan. Puolen päivän jälkeen porotti niin komeasti, että kapteenilla ei ollut päällä enää muuta kuin uimahousut. Tämä oli kesäloman ainut kerta.

Sitten tuli pieni yllätys. Iso kaljaasi pääsi kunnolla vauhtiin, ja se porhalsi meidän ohitsemme noin paria mailia ennen kuin saavutimme väylän, josta puikahdetaan luotojen ja pienten saarten väliin.

Tuuli nousi nopeastikin noin 9 - 10 metriin sekunnissa ja vene pääsi hyvään vauhtiin. Jouduin samaan aikaan muuttamaan hieman kurssia, koska halusin mennä Hankoon luotojen keskeltä.

Kun tuuli tuli etelästä, kurssimuutoksen vuoksi jouduimme muutaman mailin luovimaan. Kun aallonkorkeus nousi tuulen ohella, pääsimme todella purjehtimisen makuun. Noin joka viides aalto löi kannelle. Sain vedettyä housut jalkaan samalla kun pidin venettä kurssissa.

Vene oli niin kallellaan kuin se ylipäätänsä voi enää olla. Vauhti oli mahtava. Folkkari näytti todella, kuinka hyvin se nousee isojen aaltojen päälle ja puskee silti nopeasti eteenpäin.

Vene natisi, kun aallot löivät voimalla kylkeen. Adrenaliinin määrä oli huima. Kun vihdoin pääsimme luotojen sekaan, ensimmäisen saaren suojassa saimme reivattua isoa pienemmäksi.

Sitten köröteltiin kohtuullisten sivuaaltojen keikuttamina kohti Hankoa. Perille päästiin. Tuntui jotenkin mukavalta päästä sellaisen legin jälkeen satamaan ja sitten saunaan. Ei muuten oltu ainoita, jotka keli yllätti. Saunassa riitti ihmettelijöitä. Keli saattaa todella muuttua aurinkoisen leppoisasta kelistä tiukaksi purjehdusilmaksi.

Suunta kohti itää

Kesäloman käänne tapahtui, kun käänsimme Nötöstä kurssimme kohti koillista. Sää oli meille sen verran suosiollinen, että Vänön sijasta lähdimme kohti Gullkronaa.

Purjehdimme ohi Storlandetin ja Knivskärin. Lähellä mannerta selvisi, että takaa lähestyy kovaa vauhtia ukkosrintama. Salamat olivat todella hienon näköisiä.

Tuuli yltyi nopeasti ja sadettakin ripsotteli hieman. Selvittiin pienellä yllätyksellä, koska rintama oli meistä reilusti etelään ja se eteni kohti itää. Kun veneen kurssi oli koilliseen, ei rintama saanut meitä ollenkaan kiinni.

Stenskärissä oli tarjolla tilaa ja tuoreita ahvenfileitä, joista syntyi vaivatta illallinen. Muutamat fileet graavasin ja ne maistuivat mainiolta ruisleivän päällä. Loput paistoin pannulla kerman kera. Oli oikein hyvää.

Aamulla päätimme lähteä viikonlopun viettoon läheiselle Gullkronan saarelle. Poikkesimme matkalla Keistiön kaupassa. Ostimme mukaan hieman ruokaa ja riittävästi saunaolutta ;-).

Kauppamatka oli meille myötäinen. Reitti kaupalta Gullkronaan oli puolestaan suhteellisen vaativa vastatuuliosuus. Emme reivanneet purjeita vaan vedimme siksakkia ja pidimme lippalakista tiukasti kiinni. Perillä oli todella rauhallista, eikä tuuli päässyt ollenkaan puhaltamaan retkisatamaan.


Gullkronassa oli erittäin tiivistä. Saunaan emme päässet ensimmäisenä iltana. Viikonloppu sujui siellä erittäin mukavasti, kun aurinko paistoi ja lämmitti koko ajan.

Muutamat veneet eivät juuri piitanneet ankkurointiohjeista. Aamulla kun lähdimme kohti Kasnäsiä, nousi ankkurin mukana kaksi muuta ankkuria. Sain omani ylös ja heitin muut takaisin veteen. Ankkureiden omistajat eivät heränneet sovittuun aikaan, joten toivottavasti keula pysyi heillä ehjänä.

Toivottavasti pääsemme nauttimaan vielä uudestaankin Gullkronan tunnelmasta ja hyvistä palveluista.

Saaristomeren kierroksella

Saaristomerellä riittää nähtävää. Ensimmäiset päivät kuluivat lämpimän rattoisasti Stora Hästön luonnonsatamassa (60° 04,4´, 21° 32,4´)

Satama tarjoaa veneilijälle rauhaa sekä grillipaikan, puu-wc:n ja luontopolun. Se on erittäin suojainen etenkin yleisesti vallitsevalta lounaistuulelta.

Parhaimmat rantautumispaikat ovat heti laguunin suuaukon vasemmalla puolen. Syväys riittää reippaasti suurellekin veneelle. Sileillä rantakalliolla voi mainiosti ottaa aurinkoa. Puolet saaresta on rauhoitettu, joten kannattaa katsoa, missä liikkuu.



Saaressa asuu paljon lintuja, mutta myös kymmenittäin käärmeitä, joten kumpparit on syytä varata kävelykierroksille.

Vehreässä saaressa asuu myös punkkeja. Allekirjoittanut sai kokea, miltä tuntuu irrottaa punkki kädestä ja jalasta.

Saaren luontopolun varrella näkee kaikenlaista.


Luonnonsatamasta purjehdimme karttalehden valkeita vesiä pitkin Aspön saareen. Kohde on todellinen saaristokohde, mutta myös hyvin suosittu. Ilma oli pilvinen ja hieman tihuutti. Silti paikka oli aivan täyteen ammuttu.



Matilda löysi paikkansa yhteyslaiturista. Siinä oli tunnollisen veronmaksajan hyvä yöpyä; valtion laiturista ei tarvitse maksaa mitään.

Aspön satamasta voi ostaa savustettua kalaa ja keittoa. Läheisessä kahvilassa ovat luettavissa maan suurimmat sanomalehdet.


Aivan vieressä on myös toinen oiva matkakohde. Nötö tarjoaa kaksi erilaista satamapaikkaa.

Matkasimme ensin saaren länsipuolelle, missä sijaitsee kauppa. Saaren keskellä on puolestaan pienikokoinen puukirkko.

Tuuli oli kyseisenä päivänä noussut voimakkaasti ja se kävi lounaasta - sataman kannalta pahimmasta mahdollisesta suunnasta.

Sataman yhteislaituri ei ollut kiinteää mallia, vaan niin korkea, että aallot pääsivät lyömään läpi laiturin. Laiturin eteläpuolelle ei ollut tuulen ja yhteisalusliikenteen vuoksi asiaa.


Laiturin pohjoispuolella sen sijaan oli tilaa peräankkuroijille. Pian kuitenkin selvisi, että yöpymisestä ei olisi tullut yhtikäs mitään, koska rannan tuntumassa aallot heiluttivat venettä aivan liian paljon.

Kauppareissun ja muiden täydennysten sekä saunareissun jälkeen siirsimme veneen toiselle puolelle saarta, missä sijaitsee Airiston veneilijöiden ylläpitämä venesatama. Ensin luulin, että satama on vain venekerhon jäsenille. Luulo osoittautui onneksi vääräksi.

Siirtyminen oli aika vauhdikas, koska tuuli puhalsi lounaasta noin 10 m/s ja Nötön länsipuoleisella selällä aallonkorkeus nousi aivan riittävän suureksi. Purjehtimiseen riitti pelkkä keulapurje. Enpä ole ennen moisia aaltoja nähnyt.

Lopulta kun pääsimme satamaan, tulimme kuin toiseen maailmaan. Ilma oli tyyni, eikä tuulesta ollut tietoakaan.

Saaren isäntä Esko piti hyvää huolta vierailijoista ja huolehti Jonna-koiran turvin siitä, että maksut tuli perittyä. Saunaankin pääsi erittäin huokealla tuntikorvauksella. Tänne täytyy tulla uudestaan.

Korpoström vielä vaiheessa!

Korppoon saaren eteläinen venetukikohta, Korpoström, ei ollut ainakaan tänä kesänä maineensa tai satamamaksun veroinen paikka.

Vierasvenesatamasta varmasti tulee erittäin hieno, kunnes kaikki sataman rakennukset valmistuvat. Nyt paikka oli meluisa ja sekava keskeneräisen rakennustyömaan vuoksi.

Läheinen metsähallituksen ylläpitämä Saaristokeskus on poikkeuksellinen kohde. Siellä riittää nähtävää. Sataman kauppa oli tarpeeksi iso ja sen valikoima runsas, mutta hintataso oli "saaristomainen".

Alunperin halusimme ostaa satamasta bensiiniä ja Marinolia ennen kuin lähdemme Saaristomeri-kierrokselle. Yllätys odotti perillä satamassa: kumpaakaan ei ollut tarjolla. Onneksi bussilla pääsi käymään Korppoon keskustassa.

Keskustan kaupassa bensa-automaatti oli rikki, eikä paikallinen K-kauppakaan myynyt keittimeen sopivaa tenttua. Onnekseni läheisen postin yhteydessä toimiva rautakauppa olikin auki. Sieltä löytyi tenttua yllin kyllin. Bensaa en saanut, mutta toivoin mielessäni tuleville päiville hyviä tuulia.

Iniöstä Alastaloa kohti

Viikonloppu vierähti mukavasti Nauvossa. Täyttä oli, mutta tilaa löytyi edellisvuoden tavoin päälaiturin keulapaikoilta.

Nauvon sataman keulakiinnityssysteemi on erittäin käytännöllinen tapa kiinnittyä. Kummallista kyllä, en ole juuri Saaristomerellä muissa paikoissa sellaisiin keulapaikkoihin törmännyt. Myös suuret veneet pysyvät tiukasti laiturissa keulakumin ja kahden sivuköyden turvin.

Varsinainen kesälomapurjehduksen toinen viikko alkoi, kun "peränainen" saapui paikalle. Matka kohti Korppoon Verkania alkoi hennosti luovien. Tuulta ei ollut ollenkaan ja pariin ensimmäiseen mailiin kului monta tuntia. Olipa kerrankin aikaa nauttia kunnolla iltapäiväauringosta.

Iltapäivällä tuuli nousi reippaanpuoleisesti, ja Thorasvikenin pohjoispuolelta lähtien vene eteni reippaasti 5 - 6 solmun vauhtia aina perille saakka. Perillä satamassa oli väljää. Verkanin uusi huoltorakennus oli valmistunut, mikä nosti huomattavasti sataman palvelutasoa. Sauna oli erittäin hieno ja lämmin, mutta tilan ilmanvaihto ei toiminut ollenkaan. Pukuhuoneessa oli aivan liian kosteaa.

Verkanilta pääsee kätevästi kävellen katsastamaan Korppoon kirkonkylän vanhan kivikirkon. Nähtävyydet jätimme kuitenkin tällä kertaa väliin. Sen sijaan aloitimme loman syömällä perinteiset Buffalon ribsit. Mahtavaa annosta voi suositella kenelle tahansa, joka aloittaa parin viikon mittaista tölkkiruokakautta Saaristomerellä.

Verkkanilta purjehdus jatkui Nauvon ja Korppoon pohjoispuolelle kohti Iniön saarta. Suuntasimme ensiksi kohti Houtskärin Näsbytä, jolle heiluttelimme vain hei hei. Väylä kiemurteli ohi Kivimon lossin, ja Moussalan länsipuolelta nousimme ylös pohjoiseen kohti Keistiön ja Iniön saaria.

Iniön Norrbyn vierasvenealtaassa oli reippaasti tilaa. Sataman sekatavarakauppa oli tunnelmallinen - juuri sellainen oli oman kotikyläni kauppa joskus 1980-luvulla. Kaupassa oli peräti lihatiski!





Satamassa on pieni sauna ja erilliset suihkut. Sähköä saa maksua vastaan.


Suomen pienimmän kunnan saattaa kiertää vaikka kävellen.

Tyydyimme kiertämään vain läheisen luontopolun, mikä kyllä kannatti, koska saaren korkein kohta tarjosi kävelijöille todella huimat näkymät.



Matka jatkui kohti pohjoista, Kustavia. Halusimme nähdä pätkän kuuluisaa Ströömiä ja aistia hetken pitkävetisen Alastalon salissa -kirjan maisemia. Sää ei ollut meille kovin suotuisa, kun tuuli puhalsi vaihteeksi vastaisesti.

Päätimme jättää alkuperäisen suunnitelman; Katanpään linnake sai jäädä seuraavaan kertaan.

Luovimme kuitenkin pitkin Ströömiä Lootholmaan saakka. Luin partiolaisten satamakirjasta, että satamassa on kaikki palvelut lähellä ja ennen kaikkea Kustavin kirkonkylä aivan vieressä.

Perille satamassa odotti vanha puinen kuunari Helena ja jo parhaat päivät nähnyt ravintolarakennus. Näky oli aika lohduton. Tovin aikaa pohdimme, mitä Lomaliiton kuuluisalle lomakohteelle oli oikein tapahtunut. Monet moottoriveneilijät kääntyivät satamasta saman tien pois ja jatkoivat johonkin toiseen satamaan.


Me kuitenkin jäimme, koska alkoi monta tuntia kestänyt vesisade. Satamassa ei ollut juuri mitään partiolaisten kirjassa luvattuja palveluita, pelkästään kuivakäymälä ja poijukiinnitys. Siinä kaikki. Satama on toki suojaisa.

Matkalla kohti kirkonkylää tapasimme yllättäen alueen verkkoaidalla venemaksun perijät. Nainen totesi, ettei satamassa ole ollut sähköä kymmeneen vuoteen!

Hieman ihmettelin kommenttia, koska partiolaisten kirja on vuodelta 2003. Lienevätkö koskaan kirjan tekijät käyneetkään paikan päällä. Vene-lehden artikkelissa vuodelta 2004 satamaa ylistetään. Partiolaisten kirja kannattaisi ainakin päivittää kyseisen sataman osalta.

Hieman sadevettä nieleskellen maksoin naiselle vierasmaksuna seitsemän euroa!

Kustavin kirkonkylällä oli sateen vuoksi kuolemanhiljaista.

Bongasimme kylällä yhden vanhan puukirkon. Villa Volterin pitsa ja olut maistuivat todella hyviltä ja kohensivat sateen ryydittämää mieltä. Muutaman päivän vanhat lehdet tarjosivat mukavaa viihdykettä monen tunnin ajaksi.

Jätimme Lootholman seuraavana päivänä taaksemme. Totesin, että sinne ei kannata mennä kuin hätätapauksessa. Seuraavalla kerralla täytynee käydä tsekkaamassa ströömin suulla oleva Laura Peterzénin vierassatama, vaikka kuuluu olevan aika pramea.

No, päivän päivän legistä tuli pitkä, sillä halusimme kerrankin purjehtia ja edetä reippaasti mukavassa sivumyötäisessä.

Pudotimme suoraan kohti etelää, ohitimme Pakinaisten saaren ja Innamon saaren vierestä palasimme Nauvon pohjoispuolelle. Thorasviken tarjosi jälleen kerran hyvän satamapaikan.

Hangon toisella puolen

Hangossa gasti vaihtui toiseen ja siirtopurjedus kohti Nauvoa jatkui tiistaina.

Tuuli tuli lännestä ja alkutaipaleen muutamat luodot ohitimme moottorivoimin. Purjeet ylhäällä matka jatkui leppoisasti luovien. Hangon itäiseltä selältä kurssi kääntyi kohti Taalintehdasta. Tuuli oli sopivan reipasta, että tovi mentiin hartaasti virsikirjan voimalla.

Kun kurssi kääntyi taas länteen aivan manteereen tuntumassa alkoi oikein haastava luovimisvaihe. Sahasimme kapeaa väylää aina Taalintehtaan edustalla olevalle selälle saakka. Aikaa kului, mutta purjehdus maistui mukavalta. Gastikin sai ensikertalaisena hyvän legin koettavaksi.

Taalintehtaan vierassatama ei pettänyt tälläkään kertaan. Koin, että 17 euron vierasmaksun oli hintansa väärti. Satamassa oli tilaa. Tunnelma oli odottava, koska viikonlopun jatsit lähestyivät. Me emme jääneet kuitenkaan kuuntelemaan musiikkia.

Miehistyö täydentyi toisella gastilla ja matka kohti Käsnäsiä alkoi. Pudotimme purjeilla etelään ja oikaisimme sitten Kasnäsin vierassatamaan. Vene pistäytyi vieraslaiturin päässä vain sen verran, että yksi gasteista pääsi turvallisesti maihin ja jatkamaan bussilla kohti Helsinkiä.

Purhehdus jatkui uuden gastin avustamana kohti pohjoista. Ohitimme Högsåran ja nousimme ylös Paraisten portille saakka. Tuuli kävi kylmän vahvasti luoteesta ja se oli siis meille aivan vastainen. Luovimme matkasta noin kolmasosan, kunnes vaihdoimme peltiseen purjeeseen.

Perillä oli aivan rauhallista ja lämmintä. Portti peri satamamaksua kahdeksan euroa. Wc-oli surkeassa kunnossa. Sataman kaupasta sai halutessa ostaa ruokatavaroita. Saunakin oli, mutta kaikki vuorot olivat menneet. Sataman grillille oli kuitenkin käyttöä. Aamulla olisimme mieluusti käyneet suihkussa tai vaihtaneet kylmäkallet uusiin, mutta kauppa avattiin vasta kello 11.00. Se ei sopinut meille ollenkaan.

Portilta ei ollut Nauvoon enää kuin runsaat parikymmentä mailia. Taival taittui kovin takkuilen, kun tuuli oli vaihteeksi täysin vastainen. Itsepäisesti pidättäydyn käyttämästä moottoria.

Ohitimme Nauvon varhain iltapäivällä ja suuntasimme saaren pohjoispuolella olevalle lahdelle.

Ohitimme myös vilkkaa laivaväylän.


Thorasviken osoittautui mainioksi ja suojaiseksi ankkurointipaikaksi. Merikortissa on merkintä suotuisasta ankkuripaikasta.

Partiolaisten kirjassa on lahdesta vieläkin enemmän. Lahdella ovat
muinoin pysähtyneet isot kauppa- ja sotalaivat. Rannat ovat riittävän syviä.

Myös Thoraksen puiseen laituriin sopii ainakin neljä venettä kiinnittäytymään.

Laiturin juuressä vettä on toista metriä. Neljän euro yömaksu oli kohtuullinen.

Lahden suulla olevalle saarelle voi myös kiinnittäytyä.

Eteläpuolella kasvat ruohikot saattavat hämätä, mutta rannalla vettä on lähes kaksi metriä.


Aamulla siirryimme sitten Nauvoon, johon ensimmäisen viikon siirtopurjehdusjakso kaverigastien avustamana päättyi. Siellä odotti kesän ensimmäinen - ja ainoa - hellepäivä.

Saaristomeri häämöttää - sumua havaittu!

Kesäloma alkoi virallisesti tänään maantaina ja ensimmäinen etappi Tammisaari - Hanko on takana.

Päivä oli purjehduksen kannalta kovin tasainen, koska etelätuuli puhalsi hyvin hennosti koko päivän. Säätiedot eivät pitäneet tämän päivän osalta juuri paikkansa. Olisi voinut puhaltaa kyllä enemmän.

Päivän kruunasi kello 11.45 iskenyt sumu. Vene oli Byxholmenin saaren ja Tammisaaren väylän välimaastossa, kunnes sumu levisi ja peitti nopeasti lähisaaret.


Emme jatkaneet enää matkaa vaan vene löysi paikkansa erään sektoriloiston kupeesta. Sen vieressä oli vapaa mökkipoiju, mikä tarjosi oivan parkkipaikan.

Lounaan ajan sumu liikkui ja lopulta haihtui ilmaan. Aurinko alkoi lämmittää ja tuulikin nousi hieman. Viimeisetkin sumun rippeet kaikkosivat ja matka jatkui kello yhden kieppeillä.

"Poikkeuksellista" sumua oli liikkeelle Hangon ja Helsingin välisellä merialueella. Tässä lisää Hesarista.

Sumu kyllä osaa yllättää. Kun karttaplotteria tai tutkaa ei minulla ollut, oli viisainta pysyä paikoillaan ja nauttia lämpimästä ilmasta sekä makkaravoileivistä.

Ehkä olisimme sumun seassa tuottaneet vain yllätyksiä muille veneilijöille. Tämä kerta ei ollut minulle ensimmäisenen, joten osasin suthautua meri-ilmiöön tietyllä vakavuudella. Viimeksi vene jäi keskelle sumua ensimmäisellä purjeduksella keväällä 2006.

Perillä Hangossa oli väljää. Regattaan on vielä pari päivää, joten harvoin näkee tätä satamaa näin rauhallisena.

Huomenna on lämmin päivä jatkaa kohta Saaristomerta.

Siirtopurjehdus: Helsinki - Elisaari - Tammisaari

Matilda on siirtynyt uusille vesille. Juhannuksen alla purjehdin veneen ensin Puotilasta Suomenlinnaan.

Juhannusaattona tuuli puhalsi suotuisasti etelästä ja matka Helsingistä, pääkaupungin omistamaan Elisaareen sujui rattoisan reippaasti.


Taisi tulla merimaileissa pisin matka, jonka olen veneellä kulkenut. Satama oli melkein täynnä, mutta folkkarin kokoisille veneille löytyy yleensä laiturista tilaa.



Inkoon alapuolella olevalta Helsingin kaupungin ulkoilusaarelta matka jatkui läpi Tammisaaren saariston kansallispuiston aina Sommaröhön saakka.

Tuuli oli koko ajan vastainen ja peltigenua tärisi liian useasti. Välillä mentiin lämpimästi myötäisellä ja muutama luonnonihmekin nähtiin.

Perille kuitenkin päästiin.

Sommarön kahdesta vierassatamasta valitsin Sommarö Holidayn. Sitä on kehuttu hyväksi vierassatamaksi, mutta juhannuksena sataman toiminta kävi vielä puoliteholla. Satamamaksu oli kuitenkin juhannusmainen. Saunaan pääsi myös.


Viereisessä palvelusatamassa oli kaikki tarvittavat palvelut lähellä, joten juhannuspäivän ilta sujui oikein rattoisasti.

Juhannusviikonlopun sunnuntaista tuli hieno purjehduspäivä. Aurinko paistoi komeasti heti aamusta alkaen.

Purjehdus Sommaröstä Tammisaareen kesti vain muutaman tunnin. Puuskittaisen tuulen ansiosta veneellä tehtiin kesän nopeusennätys.

Nopeus nousi 5,8 solmuun. Ensimmäisenä kesänä pääsin vieläkin nopeammin, mutta saa nähdä,
meneekö vanha ennätys tänä kesänä rikki.


Tammisaaren satamassa ei juuri alennuksia herunut viikonmittaisesta vieraspaikasta.

Sesongin aikana satama on aina täynnä, eikä tyhjillään seisova vene tuota mitään kaupungille, tiivisti satamakapteeni sunnuntaina. Koin mielestäni hieman tylyn kohtelun ja alennus olisi ollut paikallaan. Pulitin suosiolla koko summan.

Kaikesta huolimatta kaupungissa riittää nähtävää. Vanhoja puutaloja katsellessa mieli tyyntyi nopeasti. Kesälomaan on enää viikko. Lomalla suunta käy kohti Saaristomerta.

Veneen sähköt!

Asensin uuden sähkötaulun veneeseen ja uusin keskeisimmät johtimet. Kotelon rakensin mahonkiviilusta (liimasin) ja taulun ostin Biltemasta. Nyt jokaiselle sähkölaitteella on muun muassa oma sulake.

Pitkästä aikaa pilssipumppu ja sähköt toimivat moitteettomasti. Käytössä on myös ns. tupakansytinpistoke. Hyttivalo palaa kirkkaasti.

Perusteellisen perehtymisen jälkeen tunnen hieman paremmin venesähköjen anatomiaa. Viimein pääsin eroon myös epämääräisistä sokeripalaviritelmistä.

Kausi alkaa - varustevimma iskee

Työkiireet ovat ohi ja veneen varustelu on siinä pisteessä, että tänään viimein pääsee ensimmäiselle purjehdukselle.

Kevätkunnostuksen jälkeenkin työt eivät ole veneessä loppuneet. Säädöt, siivoukset, tavaran roudaamiset sekä uuden "romun" hankkimiset vievät kummasti aikaa. Autolle olisi myös tarvetta. Ankkureiden kantaminen satamaan ei oikein houkuttele.

Sähkötyöt ovat myös edenneet. Uusi akku ja sähkötaulu olivat järkeviä ostoksia. Näyttää siltä, että kesällä kirjaa voi lukea taskulampun valon sijasta kirkkaan hyttivalon loisteessa. Tämä on ylellisyyttä. Folkkarissa sähkölaitteita on tasan muutamia: pilssipumppu, ajovalot, mastovalo ja hyttivalo. Mukavuuslaitteille on tilaa ainoastaan satamassa. Enpä niitä tosin kuljettele matkassa.

Jääkaappia ensi kesänä näyttelee perinteinen styroksinen kylmälaukku. Täytyy vielä harkita, jos ostaisin verkko- ja akkuvirralla toimivan kylmälaukun. Satamassa sellaisella voi olla käyttöä, kun sähköä on saatavilla.

Aurinkopaneelia en osta tänäkään vuonna.

Lämmitintä ei ole. Lukuisten pähkäilyjen jälkeenkin katson, ettei folkkarissa wallasta kaivata. Viileitä öitä varten täytyy olla hyvä makuupussi. Ja tarvittaessa jalluryyppy virkistää mieltä.

Veneessä on nyt lisävarusteena kaikuluotain. Se toivon mukaan on pieni pohjavakuutus, kun pitää etsiä luonnonsatamista hyvää rantautumispaikkaa.

Tuotin luotaimen Yhdysvalloista. Kaikuluotain on paristokäyttöinen ja sen anturi on malli imukuppi.

Parin viime kesän aikana luonnonsatamisen rantojen syvyydet ja kivikot on tarkistettu joko käsiluotaimelle tai uimalla. Iltamyöhällä uintireissut eivät kuitenkaan ole kovin houkuttelevia, virkistäviä kylläkin.

Luotaimen käytännöllisyydestä tai tarkasta toimivuudesta ei ole vielä kunnon testituloksia. Yhden testin jälkeen laite kyllä toimi.

Moottorin kevähuolto

Veneen peräprutku on huolettu joka kevät alan huoltoliikkeessä. Pelaan varman päälle. Epäkuntoisesta moottorista ei apua ole merellä silloin kun sitä todella tarvitsee.

Perushuollossa muun muassa tulppa sekä vesipyörät on vaihdettu uusiin. Kolmannen kevään jälkeen täytynee opetella itse perämoottorin huoltoniksit. Ei normaalissa perushuollossa mitään vikaa tavallisesti ole ja siitä selviää yleensä alle satkulla. Mutta kun päälle tulevat tiivisteet yms. varaosat, hinta voi herkästi tuplaantua.

Ennen huollatin moottorin Lauttasaaren Telvalla. Tänä keväänä vuorossa oli Jollaksen Moottori- ja Venehuolto Oy. Molemmat ihan asiallisia pisteitä. Tosin Telva ei enää korjaa Mariner-moottoreita. Huoltokustannuksista kannattaa puhua etukääteen. Muuten lasku voi olla yllätys.

Vene vesillä!

Oli aika laskea Matilda vesille. Perjantaiksi varmistui hyvä laskusää.

Varhain aamulla hain konevuokraamosta tehokkaan uppopumpun (500l/min, 21 euroa/pvä) letkuineen. Pumppu oli veneen henkivakuutus.

Vuokrasin pumpun, kun en saanut ketään apuria laskuun, enkä halunnut enää viime kevään tavoin hikoilla veden kauhomisessa.

Aamupäivä meni rattoisasti talvikatosta purkaessa. Roskaa ja roinaan oli kertynyt talven kuluessa aikamoinen määrä katoksen alle.

Kolmas lasku sujui jo rutiinilla. Liinat kiinni, nosto auton lavalle ja lasku vesille.

Vettä pulppusi sisään ihan kiitettävästi, mutta kun uppopumppu rykäsi pari kertaa, oli pilssi nopeasti tyhjä. Kun pummpu kävi, saatoin ihan rauhassa hakea nosturimiehen kanssa maston ja nostaa sen nosturilla paikoilleen.

Parin tunnin jälkeen vaihdoin uppopumpun pienempään ja palautin vuokraamani pumpun takaisin.

Aika kului paikkoja siivoillessa. Rästiin oli jäänyt paljon kunnostushommia. Ruuvasin heloja paikoilleen. Hyvän sään vuoksi Puotilan satamassa oli aikamoinen laskutrafiikki.

Viiden tunnin jälkeen pumppu piti välillä jo taukoja. Tunti tunnilta vedentulo hidastui.

Seuraavana aamuna saatoin siirtää veneen omalle paikalle. Kellon puoli seitsemän aamuauringossa vene näytti niin hyvältä. Kyljet ja lakkapinnat kiilsivät uutuuttaan.

Puuosien lakkaus

Veneen puupinnat huolettiin perusteellisesti. Hytin kylkilaudat ovat mahonkia ja ne ovat vuosien mittaan saaneet lakkaan pinnalleen.

Puu on kuitenkin ajan kuluessa ja auringon vaikutuksesta pahasti hapettunut.

Kuumailmapuhallin oli tehokkain työvälinen lakan poistossa. Myös siklille oli käyttöä.

Työläintä ja inhottavinta oli puuosien hiominen. Hankin pienen hiomahiiren, mikä helpotti työtä valtavasti. Isojen pintojen hiomisessa epäkeskolle oli käyttöä.

Hapettuneen puun alta paljastui lopulta mahongille ominainen punainen väri.

Kyllästin pinnat keveästi Impreg 1 -kyllästysöljyllä. Öljy korosti entisestään puun kaunista väriä.

Pesun jälkeen lakkasin kaikki pinnat Hempelin Classic Varnish -lakalla.

Valitsin kiinanpuuöljyä sisältävän lakan, jotta lopputulokset tulisi siisti, kiiltävä ja kestävä.

Ensimmäisen kerroksen vetäsin lakkaa 50/50 seoksella. Seuraavassa lisäsin lakan osuutta. Neljäs kerros oli jo pelkkää lakkaa. Viides kerros antoi lopullisen silauksen pinnoille.



Sisätilan ritilät jätin käsittelemättä. Hioin ne ensin kevyesti ja lakkasin ne kertaalleen.

Ruffin kunnostus 5

Hytin katon pohjustus valmistui. Maalasin katon kertaalleen pohjamaalilla ja kittasin kolot umpeen.

Teltassa lämpötila nousi lähelle +22 astetta, joten sää oli suotuisa seuravalle vaiheelle.

Puuvillakankaan tilasin Tukholman Segelshoppenista. Kangas tuli postikuljetuksella neljässä päivässä. Kaupan etuna oli valikoima.Myynnissä oli peräti 2,20m leveää kangasta (730g/m2). Tarjolla oli myös 160 cm ja 90 cm leveää kangasta eri vahvuuksin.

Valitsi leveimmän ja jytkeimmän kankaan. Tilaus hoitui kätevästi puhelimella ja maksu luottokortilla.

Kangasta oli reilusti yli reunojen. Ylimääräiselle kankaalle on toki käyttöä, koska se suojaa kantta maalausvaiheessa.

Työvaiheen aluksi kostutin kangasta hieman ennen pingottamista. Tällä tavoin kankaan sai paljon kireämmälle.

Kiinnitin kankaan kuparinauloilla, joita ostin Farsonsilta (Pohjoisranta 10). Ainoa huono puoli oli naulojen hinta: 100 g maksoi peräti 15 euroa! Otin pienen erän ja käytin kiinnityksiä vanhoja nauloja.

Pingottamisen jälkeen maalasin katon Uulan ovi- ja ikkunamaalilla.

Ensimmäisten maalausliikkeiden jälkeen ei ollut enää paluuta. Tässä työvaiheessa tela oli ainoa oikea väline. Pensselillä viimeistelin reunat ja naulojen päät.

Lotrasin maalia oikein kunnolla ja kangas imi maalia kuin sieni. Sain melkein käytettyä koko 2,7 litran maaliämpärin. Säästin maalia parin huoltomaalaksen verran.

Pari päivää maalaamisen jälkeen huomasin, että kangaskansi oli edelleen muutamista kohdista löystynyt.

Otin muutaman naulan irti ja kiristin kankaan uudelleen. Nyt kansi näyttää aika rosoiselta, mutta annan sen kuivua kunnolla ennen seuraava maalauskertaa.

Leikkasin lopuksi ylimääräisen kankaan pois. Rimotusvaiheessa viimeistelin kankaan reunan oikena kokoiseksi.

Ruffin kunnostus 4

Hytin katon muutamat mänty- ja mahonkirimat on veistetty ja asennettu liimalla kattoon. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Seuraavaksi kyllästän katon Owatrol 1 -öljyllä. Sen jälkeen pohjamaalaan ja kittaan epätasaisuudet.


Pentterin kohdalla vesihöyry on tehnyt tehtävänsä 40 vuoden kuluessa. Uudet rimat istuvat nyt tukevasti katossa. Ruuvasin ja liimasi rimat kiinni kahteen kaariin.

Muutamat messinkiruuvit napsahtelivat poikki tosi helposti. Tammikaari oli niille aivan liian kovaa puuta. Helpotin ruuvien porautumista poraamalla niille pari milliä pienemmät reijät.




Styyrpuurin ja paapurin puoleiset kulmat saivat hieman vahvistusta.

Ruffin kunnostus 3

Helsingin takatalvi ja pakkaset ovat hieman hidastaneet kattoremontin etenemistä, mutta tähän osasin varautua.

Viime lauantai hurahti katon mäntyrimoja veistellessä. Puutavarakaupassa ei ollut tarjolla oikeanmallista puupaneelia vaan joudun veistämään itse oikean kokoiset rimat lahonneiden tilalle. Uusien paneelien teettäminenkään ei tuntunut onnistuvan. Tämä olisi tullut aika kalliiksi.

Mäntyrimaa kului lopulta muutama metri. Tarkemman syynin jälkeen päädyin vielä poistamaan katosta muutaman tumman rimanalun. Aluksi katto näytti aika lohduttomalta kaikkine aukkoineen.

Lopputulos näyttää aika hyvältä sisältä katsoen. Tosin uudet rimat pitää vielä lakata, jotta niiden sävy palautuisi "entiselleen".



Joku on joskus pohtinut, että miten uuden puun saa näyttämään vanhalta. Kun työskentelin korjauspuuseppänä talonpoikaisanttiikkiliikkeessä - joskus 1990-luvulla -käytimme vanhentamisen etiikkaa.


Esimeriksi vanhasta hirrestä sahattu puupalikka harmaantui nopeasti muutaman sutimisen jälkeen. No, joo - enpä aio kuitenkaan käyttää etikkaa kattorimojen sävyttämiseen.

Hion vanhat kattorimat sisältä puupuulle ja lakkaan ne sitten pienellä sävytyksellä.

Rimojen liimaaminen paikoilleen saa vielä odottaa. Olen päätymässä Cascon puuliimaan. Epoksia ajattelin välttää, koska se voisi olla liian järeää liimaa.

Konsultaatiota ja tavaran etsimistä

Maaliskuun pakkaset hieman jarruttavat kunnostusremontin etenemistä.

Tänään aamulla Vallilan Veneveistämön Jukka Viinikainen konsultoi minua veneeni yleiskunnosta ja neuvoi minua myös tulevan kevään korjauksissa. Neuvoja sain koko rahalla – ja kyllä kannatti. Olen parin vuoden ajan kirjojen ja yms. artikkeleiden avulla perehtynyt puuveneisiin, mutta ammattilaiselta saa aina ne ensikäden käytännön neuvot.

Viinikainen lupautui veistämään yhden tammikaaren lahonneen tilalle. Kaarta ei pasuuteta oikeaan muotoon vaan sahataan. Aikaisemmin en edes ajatellut, että kaaren voisi tehdä noin. Kyse on vain noin 50 cm kaaresta. Ensin suunnittelin, että olisin taivuttanut kaareen saarnista, mutta näinkin käy. Yritinkin etsiä pääkaupunkiseudulta tuoretta saarnia, mutta tuloksetta. Maakunnissa tavaraa on enemmänkin tarjolla. No, syntyy nyt sahastusta tammilaudasta.

Myös 45 x 15 mm mäntypaneelia ei saa enää mistään. Muutaman metrin erää eivät isot puutavaratalot viitsi valmistaa. Täytynee korvata paneeli tavallisella mäntyrimalla ja tuunata se vastaavan näköiseksi. Katon jäykkyyteen valinta ei vaikuttane.

Oikeantyyppiset puuruuvit, tyyppiä DIN 97, löysin Ruuvikulmasta. Suurelle kasalle minulla ei ole tarvetta, kun voin hyödyntää vielä vanhoja messinkiruuveja.

Folkkarilinkkejä!

Intenetissä on useita mielenkiintoisia folkkarisivustoja. Ohessa muutamia vinkkejä:

FOLKKARIBLOGIT:

Pamperon lokikirja

Kansanvene Jääkyyhky


Kåre S-51

Folkbåt SWE 261 - HOF

Fie I - S-224

FOLKKARISIVUSTOT:

Erasmus-vene San Francisco

Suomalainen Alma F-372

Saksalainen Tadorna

Ruffin kunnostus 2

Tänään oli mainio päivä veneellä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja venekatoksen alla oli mukavan lämmin.

Revin veneen hytin eli ruffin päälle maalatut kangaskerroksekset pois. Ajoittain kangasta sai repiä hartiavoimin. Alta paljastui hieno mäntyinen puurimarivi.

Ruffin molemmille puolille kiinnitettyjä tukikaiteita en saanut kokonaan irti. Muutamat ruuvit olivat niin tiukassa, että meisseli - akkuporasta puhumattakaan - oli hyödytyn kapine.

Ruuvien kannat rikkoontuivat väännöstä. Täytyy miettiä joku ratkaisu. Enkä vois leikata kannat poikki..


Kankaan alta paljastunut mäntypaneeli on 45 mm leveä ja 15 mm paksua. Saahasin lahonnet rimat pois paapuurin puoleisten helojen alta aina seuraavaan kaareen saakka.

Mäntyrimaa joudun ostamaan muutaman metrin paikkausta varten. Selvisi myös, että ruffin paapuurin puoleinen eka kaari on laho, joten joudun ostamaan myös pätkän saarni- tai tammirimaa.

Aukko näyttää aika ikävältä, mutta katosta tulee entistä parempi.


Lopuksi purin kattoluukun kiskot ja oviaukon ympäriltä tukilaudat pois, jotta kankaan laittaminen olisi mahdollisiman helppoa. Nyt kansi näyttää oiken siistiltä.

Yksi kiskoista oli hieman laho, joten joudun tekemään uuden.





Purjelangas oli kiinnitetty puolen tuuman kuparinauloilla. Revin kaikki naulat huolellisesti irti, puhdistin ja oijoin ne. Naulat kelpaavat mainiosti uuden kankaan kiinnitystä varten. Täytynee käydä ostamassa lisää varmuuden vuoksi. Nauloja saa samasta liikkestä, Farsonsilta, mistä ajattelin ostaa myös vahvan puuvillakankaan.

Blogin päivitys!

Tälle puuveneblogille ilmestyy lähiviikkojen aikana lisää kuvia mm. kesäreissuilta ja korjauksista.

Kevään remonteista tarkemmin hieman myöhempänä.

Ruffin kunnostus 1

Aloitin ruffin remontin purkamalla kaikki listat kannen ympäriltä. Työvaihe oli aika työläs ja vaativa, koska listat olivat vanhoja ja toisaalta myös taidokkaasti valmistettu. Onneksi sain ruuvattua kaikki ruuvit irti ja lopulta kaikki listat myös yhtenä kappaleena irti.

Lähempi tarkastelu osoitti, että ruffissa on peräti kaksi kerrosta kangasta. Ilmankos katto onkin pitänyt vettä - pari nurkkaa lukuunottamatta.




Molemmat etunurkat olivat aika mustia, mutta paapuurin nurkka vaatinee ainakin yhden pätkän puurimaa. Onneksi katton etureuna ja mäntyrimat ovat aivan ehjiä ja terveitä.

Ikäviltä yllätyksiltä en kuitenkaan välttynyt. Paapuurin puolen helojen alla odotti aikamoinen sekasotku. Tukilistan allapuoli oli aivan laho ja taltta humahti surutta läpi rimakaton. Joudun uusimaan 3-4 rimaa noin 30 sentin matkalta. Tästä kohdin katto ei ole vuotanut, mutta kosteus on vuosien saatossa lahottanut rimakaton kelvottomaksi. Sisältä tätä ei ole edes huomannut.

Vikaa oli yritetty aika tökerösti korjata - enpä tiedä milloin. Hätäratkaisuna käytetty epoksi oli varmasti korjannut vian ja tukenut lahoa puuta. Jälkeenpäin moisen korjauksen korjaaminen vaikuttaa työläältä ja ikävältä.



Metalli- ja bakeliittiheloja on aikamoinen määrä. Keräsin ne huolellisesti talteen. Täytyy vielä miettiä asennanko kaikki takaisin. Kilpaheloitus tietenkin muistuttaa kaksikertaisen SM-kultamitalistiveneen historiasta.




Onneksi katto on 95 prosenttisesti terve. Kaupasta joudun muutaman puurimametrin lisäksi vielä ostamaan muun muassa pari neliötä (2 x 2,5 m) vahvaa puuvillakangasta (noin 500 g/m2), Uula-venemaalia, kupariniittejä ja puuruuveja.