sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

Iniöstä Alastaloa kohti

Viikonloppu vierähti mukavasti Nauvossa. Täyttä oli, mutta tilaa löytyi edellisvuoden tavoin päälaiturin keulapaikoilta.

Nauvon sataman keulakiinnityssysteemi on erittäin käytännöllinen tapa kiinnittyä. Kummallista kyllä, en ole juuri Saaristomerellä muissa paikoissa sellaisiin keulapaikkoihin törmännyt. Myös suuret veneet pysyvät tiukasti laiturissa keulakumin ja kahden sivuköyden turvin.

Varsinainen kesälomapurjehduksen toinen viikko alkoi, kun "peränainen" saapui paikalle. Matka kohti Korppoon Verkania alkoi hennosti luovien. Tuulta ei ollut ollenkaan ja pariin ensimmäiseen mailiin kului monta tuntia. Olipa kerrankin aikaa nauttia kunnolla iltapäiväauringosta.

Iltapäivällä tuuli nousi reippaanpuoleisesti, ja Thorasvikenin pohjoispuolelta lähtien vene eteni reippaasti 5 - 6 solmun vauhtia aina perille saakka. Perillä satamassa oli väljää. Verkanin uusi huoltorakennus oli valmistunut, mikä nosti huomattavasti sataman palvelutasoa. Sauna oli erittäin hieno ja lämmin, mutta tilan ilmanvaihto ei toiminut ollenkaan. Pukuhuoneessa oli aivan liian kosteaa.

Verkanilta pääsee kätevästi kävellen katsastamaan Korppoon kirkonkylän vanhan kivikirkon. Nähtävyydet jätimme kuitenkin tällä kertaa väliin. Sen sijaan aloitimme loman syömällä perinteiset Buffalon ribsit. Mahtavaa annosta voi suositella kenelle tahansa, joka aloittaa parin viikon mittaista tölkkiruokakautta Saaristomerellä.

Verkkanilta purjehdus jatkui Nauvon ja Korppoon pohjoispuolelle kohti Iniön saarta. Suuntasimme ensiksi kohti Houtskärin Näsbytä, jolle heiluttelimme vain hei hei. Väylä kiemurteli ohi Kivimon lossin, ja Moussalan länsipuolelta nousimme ylös pohjoiseen kohti Keistiön ja Iniön saaria.

Iniön Norrbyn vierasvenealtaassa oli reippaasti tilaa. Sataman sekatavarakauppa oli tunnelmallinen - juuri sellainen oli oman kotikyläni kauppa joskus 1980-luvulla. Kaupassa oli peräti lihatiski!





Satamassa on pieni sauna ja erilliset suihkut. Sähköä saa maksua vastaan.


Suomen pienimmän kunnan saattaa kiertää vaikka kävellen.

Tyydyimme kiertämään vain läheisen luontopolun, mikä kyllä kannatti, koska saaren korkein kohta tarjosi kävelijöille todella huimat näkymät.



Matka jatkui kohti pohjoista, Kustavia. Halusimme nähdä pätkän kuuluisaa Ströömiä ja aistia hetken pitkävetisen Alastalon salissa -kirjan maisemia. Sää ei ollut meille kovin suotuisa, kun tuuli puhalsi vaihteeksi vastaisesti.

Päätimme jättää alkuperäisen suunnitelman; Katanpään linnake sai jäädä seuraavaan kertaan.

Luovimme kuitenkin pitkin Ströömiä Lootholmaan saakka. Luin partiolaisten satamakirjasta, että satamassa on kaikki palvelut lähellä ja ennen kaikkea Kustavin kirkonkylä aivan vieressä.

Perille satamassa odotti vanha puinen kuunari Helena ja jo parhaat päivät nähnyt ravintolarakennus. Näky oli aika lohduton. Tovin aikaa pohdimme, mitä Lomaliiton kuuluisalle lomakohteelle oli oikein tapahtunut. Monet moottoriveneilijät kääntyivät satamasta saman tien pois ja jatkoivat johonkin toiseen satamaan.


Me kuitenkin jäimme, koska alkoi monta tuntia kestänyt vesisade. Satamassa ei ollut juuri mitään partiolaisten kirjassa luvattuja palveluita, pelkästään kuivakäymälä ja poijukiinnitys. Siinä kaikki. Satama on toki suojaisa.

Matkalla kohti kirkonkylää tapasimme yllättäen alueen verkkoaidalla venemaksun perijät. Nainen totesi, ettei satamassa ole ollut sähköä kymmeneen vuoteen!

Hieman ihmettelin kommenttia, koska partiolaisten kirja on vuodelta 2003. Lienevätkö koskaan kirjan tekijät käyneetkään paikan päällä. Vene-lehden artikkelissa vuodelta 2004 satamaa ylistetään. Partiolaisten kirja kannattaisi ainakin päivittää kyseisen sataman osalta.

Hieman sadevettä nieleskellen maksoin naiselle vierasmaksuna seitsemän euroa!

Kustavin kirkonkylällä oli sateen vuoksi kuolemanhiljaista.

Bongasimme kylällä yhden vanhan puukirkon. Villa Volterin pitsa ja olut maistuivat todella hyviltä ja kohensivat sateen ryydittämää mieltä. Muutaman päivän vanhat lehdet tarjosivat mukavaa viihdykettä monen tunnin ajaksi.

Jätimme Lootholman seuraavana päivänä taaksemme. Totesin, että sinne ei kannata mennä kuin hätätapauksessa. Seuraavalla kerralla täytynee käydä tsekkaamassa ströömin suulla oleva Laura Peterzénin vierassatama, vaikka kuuluu olevan aika pramea.
No, päivän päivän legistä tuli pitkä, sillä halusimme kerrankin purjehtia ja edetä reippaasti mukavassa sivumyötäisessä.

Pudotimme suoraan kohti etelää, ohitimme Pakinaisten saaren ja Innamon saaren vierestä palasimme Nauvon pohjoispuolelle. Thorasviken tarjosi jälleen kerran hyvän satamapaikan.

Ei kommentteja: