Kesällä 2008 Högsåran kolme tuulivoimalaa näkyivät kauas. Saaristoidylli on jokseenkin mennyt, mutta purjehtijalle voimalat tarjoavat ihan mieluisan kiintopisteen.
Pysähdyimme saaressa. Parkkeerasimme yksityiseen laituriin ja söimme lounasta. Sitten kävimme kahvilla ja syömässä mustikkapiirakkaa Farmors Cafessa.
Laatu oli ennallaan ja paikka oli taas aivan täynnä. Ihmiset viettivät leppoisaa sunnuntaipäivää. Satamamaksuksi maksoimme muutaman euron.
Menimme viereiseen Kasnäsiin yöksi. Hankin täksi kaudeksi venepassin, mikä mahdollisti ilmaisen kylpyläkäynnin kahdelle. Testasimme kylpylää ensimmäistä kertaa, eikä se juuri päässyt yllättämään.
Koska edellisestä saunakerrasta oli kulunut vain noin vuorokausi, ei edes saunakaan tuntunut niin hyvältä kuin olisi voinut luulla. Kylpylässä saattoi hetken lillua porekylvyssä ja uida lyhyessä uima-altaassa.
Vierasvenesatama on edelleen oikein hyvä pysähdyspaikka, koska ravintola ja kauppa nostavat sen tasoa. Tilaa oli myös runsaasti.
Seuraavana päivänä lähdimme kohti Hankoa. Vierellämme kulki aivan Hangon läntiselle selälle saakka iso kaljaasi.
Aurinko paistoi lämpimästi koko alkumatkan. Puolen päivän jälkeen porotti niin komeasti, että kapteenilla ei ollut päällä enää muuta kuin uimahousut. Tämä oli kesäloman ainut kerta.
Sitten tuli pieni yllätys. Iso kaljaasi pääsi kunnolla vauhtiin, ja se porhalsi meidän ohitsemme noin paria mailia ennen kuin saavutimme väylän, josta puikahdetaan luotojen ja pienten saarten väliin.
Tuuli nousi nopeastikin noin 9 - 10 metriin sekunnissa ja vene pääsi hyvään vauhtiin. Jouduin samaan aikaan muuttamaan hieman kurssia, koska halusin mennä Hankoon luotojen keskeltä.
Kun tuuli tuli etelästä, kurssimuutoksen vuoksi jouduimme muutaman mailin luovimaan. Kun aallonkorkeus nousi tuulen ohella, pääsimme todella purjehtimisen makuun. Noin joka viides aalto löi kannelle. Sain vedettyä housut jalkaan samalla kun pidin venettä kurssissa.
Vene oli niin kallellaan kuin se ylipäätänsä voi enää olla. Vauhti oli mahtava. Folkkari näytti todella, kuinka hyvin se nousee isojen aaltojen päälle ja puskee silti nopeasti eteenpäin.
Vene natisi, kun aallot löivät voimalla kylkeen. Adrenaliinin määrä oli huima. Kun vihdoin pääsimme luotojen sekaan, ensimmäisen saaren suojassa saimme reivattua isoa pienemmäksi.
Sitten köröteltiin kohtuullisten sivuaaltojen keikuttamina kohti Hankoa. Perille päästiin. Tuntui jotenkin mukavalta päästä sellaisen legin jälkeen satamaan ja sitten saunaan. Ei muuten oltu ainoita, jotka keli yllätti. Saunassa riitti ihmettelijöitä. Keli saattaa todella muuttua aurinkoisen leppoisasta kelistä tiukaksi purjehdusilmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti