Viimeiset kesälomamailit!

Hankoon on aina mukava tulla. Palvelut sijaitsevat lähellä satamaa, kuten esimerkiksi kaupat sekä etelärannikon parhain pizzapaikka. Kannattaa käydä kokeilemassa. Listalla on lättyjä moneen makuun, eikä syöjä jää nälkäiseksi.

Matilda suuntasi tiistaina kohti itää. Merisäässä luvattiin päivästä alkaen lounaasta puhaltavaa navakkaa tuulta, joten luvassa oli myötäinen keli.

Lähdimme aamulla heti yhdeksän kieppeillä, jotta pääsisimme Hangon niemen eteläisen rannikkosuoran leppoisassa kelissä. Gustav Adolfin saarilta lähtien matkanteko oli aika keikutusta. Isot mainingit heiluttivat venettä reippaasti. Kun tuulta ei ollut juuri ollenkaan, sain pitää perässä tiukasti kiinni, etten olisi pudonnut veneestä.

Vasta Björkgrundetin jälkeen, lähellä Tammisaareen johtavaa meriväylää tuuli nousi kunnolla. Sääennusteen lupaamaa tuulta ei kuitenkaan tullut. Tuuli puhalsi 7 - 8 m/s ja puuskissa hieman kovemmin. Myötäisellä pääsimme välillä noin 6 solmun nopeuteen. Välillä vettä ripotteli taivaalta, mutta sade ei juuri matkantekoa haitannut.

Byxholmenin kohdalla harkitsin kurssin vaihtamista niin, että reitti olisi kulkenut lähellä rannikkoa - aivan kuten juhannusmatkallakin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja purjehdimme ohi Algön, Modermagenin ja Krokan neljän väylän risteyksen.

Barösundiin johtavalle rännin alkuun purjehdimme lopulta huippuajassa. Saimme lisää vauhtia, kun tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan suoraan mereltä.

Kisasimme hetken Folkkari Galeijan II (326), mutta vene porhalsi meistä spinnut päällä ohi. Näimme myös höyrylaiva Ainon.

Elisaareen saavuimme myöhään iltapäivällä. Oli lämmintä ja vettä ripsotteli hiukan. Grillasimme katoksella vihanneksia ja makkaraa. Päivällisen jälkeen oli vuorossa Elisaari Open Mölkky-pelissä.

Saaressa oli kerrankin rauhallista, vaikka laiturit olivat melkein täynnä veneitä. Valvoimme pitkään ja kesäloman hetket tulivat mieleen.

Aamulla ähdimme yhdeksän aikaan liikenteeseen. Oli aivan tyyntä ja aurinko porotti.

Moottori oli käynnissä aina Inkoon hiilivoimalalle johtavalle väylälle asti. Avomereltä tuuli alkoi vihdoin puhaltaa.

Valitsin rantareitin ja hyvässä sivutuulessa etenimme reilussa tunnissa Porkkalan selän pohjoispuoleisen reitin alkuun.

Hieman ennen selän alkua tuuli voimistui. Reivasimme vauhdissa ison. Selän ylityksen ajaksi perämies meni maston juurelle istumaan. Tuuli tuli suoraan sivulta ja aallokko oli aika reipasta. Molemmat purjeet vetivät hyvin ja vauhtia riitti. Noin joka seitsemäs aalto oli otettava huolella.

Pari aaltoa pasahti voimalla kylkeen niin, että astiat lensivät sisällä. Ylitys tuntui tosi hienolta, koska kesän aikana emme olleet vastaavassa kelissä kertaakaan. Reilun tunnin jälkeen ohitimme Bågaskärin sääaseman.

Porkkalanniemen itäpuolella kurssi vaihtui koilliseen. Pääsimme etenemään täysin myötäisellä. Sellaisessa kelissä lounaan valmistus onnistui ongelmitta.

Matka etenikin vauhdikkaasti. Jopa niin hyvin, että otimme yhden ohitusryypyn heti sen jälkeen kun kirjasimme kesän ensimmäisen ohituksen.

Kytön selällä oli rauhallista, eikä mainingeista ollut haittaa. Virsikirjan vetämänä painelimme ohi Kytön saareen lähelle aina Lauttasaareen saakka.

Aivan rannan tuntumassa Espoon ja Helsingin välimaastossa etelän puoleinen tuuli yltyi. Etenimme rantareittiä ohi Länsisataman vilkkaan laivaväylän.

Purjeet laskimme vasta Suomenlinnan satama-altaassa. Auringonlasku peittyi hienosti Suomenlinnan kirkko-majakan taakse.

Suomenlinnassa oli tungosta, mutta kahden veneen välissä oli onneksi folkkarin kokoinen aukko.

Oli aivan tyyntyä ja aurinko paistoi tosi lämpimästi. Söimme illallisen ja paistoimme lättyjä kotiinpaluun kunniaksi.

Pieni sattumakin kävi. Naapuriveneen kapteenilla riitti purjehdustarinoita kerrottavaksi. Espanjan Sevillassa talvehtinut ja sieltä Suomeen purjehtinut supisavolainen Carisima oli myös ”melkein” kotona Kuopiossa.

Seuraavana päivänä olikin enää edessä viimeinen legi ja kotisatamaan rantautuminen monen viikon jälkeen.