Moottorin kevähuolto

Veneen peräprutku on huolettu joka kevät alan huoltoliikkeessä. Pelaan varman päälle. Epäkuntoisesta moottorista ei apua ole merellä silloin kun sitä todella tarvitsee.

Perushuollossa muun muassa tulppa sekä vesipyörät on vaihdettu uusiin. Kolmannen kevään jälkeen täytynee opetella itse perämoottorin huoltoniksit. Ei normaalissa perushuollossa mitään vikaa tavallisesti ole ja siitä selviää yleensä alle satkulla. Mutta kun päälle tulevat tiivisteet yms. varaosat, hinta voi herkästi tuplaantua.

Ennen huollatin moottorin Lauttasaaren Telvalla. Tänä keväänä vuorossa oli Jollaksen Moottori- ja Venehuolto Oy. Molemmat ihan asiallisia pisteitä. Tosin Telva ei enää korjaa Mariner-moottoreita. Huoltokustannuksista kannattaa puhua etukääteen. Muuten lasku voi olla yllätys.

Vene vesillä!

Oli aika laskea Matilda vesille. Perjantaiksi varmistui hyvä laskusää.

Varhain aamulla hain konevuokraamosta tehokkaan uppopumpun (500l/min, 21 euroa/pvä) letkuineen. Pumppu oli veneen henkivakuutus.

Vuokrasin pumpun, kun en saanut ketään apuria laskuun, enkä halunnut enää viime kevään tavoin hikoilla veden kauhomisessa.

Aamupäivä meni rattoisasti talvikatosta purkaessa. Roskaa ja roinaan oli kertynyt talven kuluessa aikamoinen määrä katoksen alle.

Kolmas lasku sujui jo rutiinilla. Liinat kiinni, nosto auton lavalle ja lasku vesille.

Vettä pulppusi sisään ihan kiitettävästi, mutta kun uppopumppu rykäsi pari kertaa, oli pilssi nopeasti tyhjä. Kun pummpu kävi, saatoin ihan rauhassa hakea nosturimiehen kanssa maston ja nostaa sen nosturilla paikoilleen.

Parin tunnin jälkeen vaihdoin uppopumpun pienempään ja palautin vuokraamani pumpun takaisin.

Aika kului paikkoja siivoillessa. Rästiin oli jäänyt paljon kunnostushommia. Ruuvasin heloja paikoilleen. Hyvän sään vuoksi Puotilan satamassa oli aikamoinen laskutrafiikki.

Viiden tunnin jälkeen pumppu piti välillä jo taukoja. Tunti tunnilta vedentulo hidastui.

Seuraavana aamuna saatoin siirtää veneen omalle paikalle. Kellon puoli seitsemän aamuauringossa vene näytti niin hyvältä. Kyljet ja lakkapinnat kiilsivät uutuuttaan.

Puuosien lakkaus

Veneen puupinnat huolettiin perusteellisesti. Hytin kylkilaudat ovat mahonkia ja ne ovat vuosien mittaan saaneet lakkaan pinnalleen.

Puu on kuitenkin ajan kuluessa ja auringon vaikutuksesta pahasti hapettunut.

Kuumailmapuhallin oli tehokkain työvälinen lakan poistossa. Myös siklille oli käyttöä.

Työläintä ja inhottavinta oli puuosien hiominen. Hankin pienen hiomahiiren, mikä helpotti työtä valtavasti. Isojen pintojen hiomisessa epäkeskolle oli käyttöä.

Hapettuneen puun alta paljastui lopulta mahongille ominainen punainen väri.

Kyllästin pinnat keveästi Impreg 1 -kyllästysöljyllä. Öljy korosti entisestään puun kaunista väriä.

Pesun jälkeen lakkasin kaikki pinnat Hempelin Classic Varnish -lakalla.

Valitsin kiinanpuuöljyä sisältävän lakan, jotta lopputulokset tulisi siisti, kiiltävä ja kestävä.

Ensimmäisen kerroksen vetäsin lakkaa 50/50 seoksella. Seuraavassa lisäsin lakan osuutta. Neljäs kerros oli jo pelkkää lakkaa. Viides kerros antoi lopullisen silauksen pinnoille.



Sisätilan ritilät jätin käsittelemättä. Hioin ne ensin kevyesti ja lakkasin ne kertaalleen.

Ruffin kunnostus 5

Hytin katon pohjustus valmistui. Maalasin katon kertaalleen pohjamaalilla ja kittasin kolot umpeen.

Teltassa lämpötila nousi lähelle +22 astetta, joten sää oli suotuisa seuravalle vaiheelle.

Puuvillakankaan tilasin Tukholman Segelshoppenista. Kangas tuli postikuljetuksella neljässä päivässä. Kaupan etuna oli valikoima.Myynnissä oli peräti 2,20m leveää kangasta (730g/m2). Tarjolla oli myös 160 cm ja 90 cm leveää kangasta eri vahvuuksin.

Valitsi leveimmän ja jytkeimmän kankaan. Tilaus hoitui kätevästi puhelimella ja maksu luottokortilla.

Kangasta oli reilusti yli reunojen. Ylimääräiselle kankaalle on toki käyttöä, koska se suojaa kantta maalausvaiheessa.

Työvaiheen aluksi kostutin kangasta hieman ennen pingottamista. Tällä tavoin kankaan sai paljon kireämmälle.

Kiinnitin kankaan kuparinauloilla, joita ostin Farsonsilta (Pohjoisranta 10). Ainoa huono puoli oli naulojen hinta: 100 g maksoi peräti 15 euroa! Otin pienen erän ja käytin kiinnityksiä vanhoja nauloja.

Pingottamisen jälkeen maalasin katon Uulan ovi- ja ikkunamaalilla.

Ensimmäisten maalausliikkeiden jälkeen ei ollut enää paluuta. Tässä työvaiheessa tela oli ainoa oikea väline. Pensselillä viimeistelin reunat ja naulojen päät.

Lotrasin maalia oikein kunnolla ja kangas imi maalia kuin sieni. Sain melkein käytettyä koko 2,7 litran maaliämpärin. Säästin maalia parin huoltomaalaksen verran.

Pari päivää maalaamisen jälkeen huomasin, että kangaskansi oli edelleen muutamista kohdista löystynyt.

Otin muutaman naulan irti ja kiristin kankaan uudelleen. Nyt kansi näyttää aika rosoiselta, mutta annan sen kuivua kunnolla ennen seuraava maalauskertaa.

Leikkasin lopuksi ylimääräisen kankaan pois. Rimotusvaiheessa viimeistelin kankaan reunan oikena kokoiseksi.