Nyt kirjoitan hieman kuulumisia eilisestä päivästä. Odotettu päivä on jo takana. Aamulla purimme ajankuluksi loput talvikatoksesta, kun odottelimme laskuvuoroa. Laitoimme lepuuttajat paikoilleen ja kertasimme manoovereita. Urakoitsija muisti periä maksun. Nostosta piti pulittaa 65 euroa.
Lopulta tohina alkoi, kun nosturiukot tulivat paikalle.
Ensimmäiseksi nostoliina vedettiin kölin alta kannelle ja sitten kiipesin sinne laittamaan liinat kiinni rautaiseen nostokehikkoon.
Sitten kuormain ylös ja yks kaks Matilda oli ilmassa ja rekka-auto ajoi läheiselle veneenlaskupaikalle.
Köli kastui lopulta kello 10.59.
Odotettua oli, että vettä suihkuaa sisään. Kuitenkin veden määrä yllätti, emmekä päässeet viemään Matildaa varatulle paikalle, vaan parkkeerasimme sen aivan laskupaikan viereen.
Onneksi vieressä ollut paikka oli tyhjä paikka ja sen lähellä sähkötolppa.
Pumppasin yhdessä Janin kanssa pilssi- ja käsipumpuilla vettä pois. Pysyimme suurin piirtein tahdissa mukana, mutta reilun vartin jälkeen tuli hiki ja kunto meinasi loppua. Onneksi oli suunnitelma B. Veneen entinen omistaja Andy varasi uppopumpun mukaan. Kun saimme vedettyä veneeseen sähköt, oli loppu jo paljon helpompaa. Pumppu oli tehokas, eikä enää sen jälkeen ongelmia esiintynyt.
Seuraavien tuntien aikana puu turposi yllättävän nopeasti. Vettä tihkui silti paljon pilssitilaan. Tilanne rauhoittui ja jännitys laukesi. Sitloodassa kahvi maistui oikein hyvältä.
Laskimme ajankuluksi turpoamisen väliaikatietoja. Se oli mahdollista, koska pumpun laukaisukytkimen pystyi säätämään niin, että pumppu käynnistyi vesirajan ylitettyä tietyn pisteen.
Pumppu kävi aluksi joka viides minuutti ja vähitellen aika piteni tunti tunnilta. Noin tuntia kohden veden tulo hidastui muutaman minuutin vauhdilla.
Olin varustautunut jäämään koko yöksi veneelle. Pauliina lähti seiskan aikoihin - eli kymmenen tunnin jälkeen pois - ja jäin veneelle Janin kanssa. Ilta meni oikein rattoisasti pumpun hurinaa kuunnellessa.
Yöunista ei tahtonut ensin tulla yhtään mitään, kun koko ajan piti miettiä, että meneekö mastonosturin tornista tietyn kellon ajan jälkeen virta poikki tai pompahtaako rele. Näin ei lopulta käynyt. Joskus aamuyöntunteina sain unenpäästä kunnolla kiinni.
Tänään maanantaina kuuden kieppeillä nousimme ylös ja latoimmen venee lähtövalmiiksi. Veden "pulppuaminen" päättyi yön aikana ja saatoimme ajaa oikealle laituripaikalle.
Vene käyttäytyi mallikkaasti, kun ohjasin sitä moottoriajossa folkkarin peräsimellä. Meno oli aluksi oikein tasaista, kunnes kone hyytyi. En laittanut ulkoista bensatankkia kiinni moottoriin vaan bensa tuli moottorin pikkutankista. No, kone ei käynnistynyt, vaikka kuinka nyin sitä. Tuli ehkä annettu liikaa hörppyjä.
Luovuin moottoriohjauksesta ja kaivoimme esiin melat. Melominen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Itse asiassa hieman yllätyin, kuinka helposti folkkaria pystyykään käsittelemään meloilla. On tullut harvemmin kokeiltua.
Pääsimme turvallisesti laituriin, eikä pilssissä ollut vielä paljoakaan vettä. Uusia ongelmia tuli, kun totesimme, ettei virtatolppaan tullut virtaan, vaikka vereiseen tuli. Syytä en oikein keksinyt. Muutaman pähkäilyn ja mantereella käynnin jälkeen sain lainaksi pitkän jatkoroikan, jolla ajattelin johdattaa virtaa pumppuun toimivasta tolpasta. Lopulta sain vinkin satamapäälliköltä, että tolpan relekytkin on voinut pompahtaa irti. Sain pienen kaapin auki ja vika selvisi sillä istumalla. Pumppu lähti taas käyntiin.
Säätelimme pumpun niin toimintavarmaksi, että raskin jättää Matildan kokonaan yksin. Hieman kyllä hermostutti se, että jos rele pomppaa taas paikoiltaan ja virrantulo loppuu. Se tietäisi hidasta uppoamista…
Palasin kotiin ja tein päivän töitä kotosalla. Sitten iltapäivällä pyörähdin satamassa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Aurinko posotti sen verran lämpimästi, että pesin kannen ja ruffin katon.
Tänään ajattelin soittaa vielä vahdille, että katsoo hieman veneeni perään.
