sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Liittyy edelliseen

Ei nyt sentään. Pelkäsin pahinta, mutta Vene-lehden kansanveneartikkeli oli oikein asiallinen. Ensimmäistä kertaa kyydissä -näkökulmalla varustettu lehden folkkarijuttu oli raikasta luettavaa.

Kansanveneellä voi todellakin purjehtia pitkiäkin reissuja. Luokkaliitto korostaa turhankin paljon kilpapurjehduksen merkitystä - kuten myös purjehtijoiden emäliitto. Kesällä tietysti toivoo, että Saaristomerellä tapaisi useamminkin folkkaripurjehtijoita.

Matkapurjehtijana vietän folkkarissa kesän aikana noin seitsemän viikkoa, joista viisi putkeen. Kaikkia nykypurjehtijan vaatimia mukavuuksia folkkarissa ei ole tarjolla. Välillä tuntuu ahtaalta, hieman kylmältä, eikä jääpalakonettakaan ole helteellä käytössä. Satamassa kaikille on sentään samat palvelut tarjolla.

Kaikesta huolimatta kansanveneily tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta purjehdustavalta. Kesän aikana osaan monta kertaa arvostaa folkkarin purjehdusominaisuuksia, sen matalaa syväystä, pientä kokoa (sopii tukkoisiinkin satamiin) - ja ennen kaikkea puuveneen tunnelmaa! Kannattaa tutustua!

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Vene-lehdessä juttua Kansanveneestä!

Huomenna ilmestyvässä Vene-lehdessä pitäisi olla esittelyjuttu Kansanveneestä. Odotan sitä innolla. Kannattaa tsekata, jos ei tunne venetyyppiä tarkemmin.

Lehti on julkaissut kevään ajan juttusarjaa suomalaisista klassikoista, sekä moottori- että purjeveneistä. Sarja on ollut oikein virkistävää luettavaa.

Kansanveneistä on ollut ao. lehdessä silloin tällöin juttua. Nyt vain toivon, että lehden toimitus olisi hankkinut tuoreita kuvia folkkareista. Yleensä lehdessä on ollut Yrjö Klipin valokuvia, esimerkiksi näitä. Ne ovat olleet turhan usein kuvittajien käytössä. Samat kuvat onmyös Purjehtivat Klassikot -kirjassa.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Hyi hyi laminointi!

Lueskelin Kansanveneliiton verkkosivulta tuoreinta Folkkari-lehteä. Lehdessä oli juttu folkkari nro. 66 rempasta. Vene on rakennettu vuonna 1949. On siis päässyt ihan hyvään ikään.

Puuvenehipin ohuet niskakarvat nousivat pystyyn, kun luin, miten vene on oikein kunnostettu "nykyaikaisesti": "Koko runko käsiteltiin ulkopuolelta epoksihartsilla ja vahvistettiin muutamalla mattokerroksella...".

Tavallisesti lehdessä on selostettu, miten veneitä kunnostetaan "perinteisesti" puisia folkkareita kunnioittaen. Nyt on näemmä lehdessä alettu suosia metodeja suoraan lasikuitupuolen purjehtijoilta.

Itse näkisin, että puuveneen laminointi on vähän sama asia kuin lakasis roskat maton alle odottamaan suursiivousta.

Tuokin vene olisi pitänyt esimerkiksi kyllästää hyvin ja vaihtaa tummuneet laudat uusiin. Täytyy toki antaa arvoa sille ammattilaiselle, joka on nuo laminointineuvot omistajalle antanut. Ammattilaisella on ollut varmaan hyvät perusteet sille, miksi veneitä pitäisi korjata noin.

Keväällä vesillelaskun yhteydessä vanhan veneen pitääkin vuotaa. Näin myös omistaja oppii ymmärtämään paremmin, miten vene tai sen puumateriaali käyttäytyy, ja miksi se tarvitsee tietyn ajan jälkeen perusteellista huolenpitoa.

Jos vene vuotaa liikaa, on aika uusia kaaria, kiristää lautojen ruuveja tai vaihtaa ne kokonaan. Pientä helpotusta vuotamiseen voi tuoda bitumimassa, jota voi painella limisaumojen päälle.

Virtauslangat kuntoon

Tänään kaivoin purjekerran esiin varastosta. Tarkistin ne mahdollisten repeämisten yms. purkausten varalta. Hyvältä näyttää. Purjekerta on vain aika vanha ja iän tuoma patinakin alkaa näkyä.

Spinnukin näyttää olevan kunnossa. Nyt pitää laittaa sen osalta vain helotus kuntoon, koska helat ovat pussissa pöydällä viime kevään remontin jäljiltä. Löytäs nyt vain jonkinlaisen ohjeen. Täytynee selata vanhoista Folkkari-lehdistä joitain vinkkejä. Netistä ei tässäkään tapauksessa ole juuri mitään apua.

Tuunasin purjeita sen verran, että laitoin isopurjeeseen upouudet virtauslangat. En uhrannut yhtään euroa valmiisiin virtauslankapakkauksiin (maksavat sievoisen summan).

Leikkasin punaisesta Seitsemän Veljestä -lankarullasta sopivan mittaisen langat ja liimasin ne mustien spottien kohdalle.

Takaliikin langat leikkasin ohuesta vuorikankaasta. Toivottavasti nekin kestävät tulevan kesän tuiverrukset.

Nyt vanhastakin purjeesta saada paljon enemmän irti, kun näkee kunnolla, miten tuuli käy purjeeseen.

"Ellet tiedä mitä tehdä, löysää!"

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Vene vesillä

Vene on vihdoin laskettu vesille. Kaksi uppopumppua pumppasi ensimmäiset pari tuntia vettä pois veneestä. Pian limit turposivat kiinni. Kolmen tunnin jälkeen toinen pumppu kävi enää vain satunnaisesti. Viiden tunnin jälkeen vene pysyi hyvin pinnalla pelkän yhden pumpun avulla. Tässä yhteydessä oli hyvä hetki asentaa masto paikalleen ja kiinnittää vantit kiinni.

Kymmenen tunnin jälkeen pumppauksissa oli reilusti jo pitkiä taukoja. Ilta kului rattoisasti omaa oloa turvottaessa. Onneksi aurinko paistoi koko päivän, eikä sateesta ollut tietoakaan. Kavereitakin kävi väliä tarkastamassa veneen ja kipparin kunnon.

Tasan vuorokauden jälkeen siirsin veneen pois venelaskupaikalta. Pieni purjehdus kotilaituriin ei kestänyt kauan. Viritin lopuksi uppopumpun niin, että veneen saattoi jättää huoletta pitemmäksi aikaa yksin.

Vesillelaskun jälkeen pitää vain odottaa rauhassa ja antaa ajan kulua. Tässä vaiheessa on aikaa perehtyä veneen varustukseen, tarkastaa sen kunto ja kantaa lopuksi ne veneelle. Tätä ennen ajattelin pestä veneen painepesurilla sisältä kaikesta pölystä ja liasta.

Ikävintä ja työläintä on koko kevätlaskuhommassa purkaa talvikatos osiksi ja kantaa romppeet säilyspaikalle. Noin 75 metrin kantomatkaa varten ei peräkärryllistä autoa kehtaa edes vuokrata.

Urakoitsija veloitti laskusta 70 euroa maston asennuksen kera. Viime vuodesta hinta on pudonnut kymmenen euroa.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Kansanveneen matkapurjeet maksaisivat tämän verran

Folkkarin purjekertojen hinnat vaihtelevat

Pyysin helmikuussa 2009 muutamilta suomalaisilta purjeneulomoilta tarjouksen kansanveneen matkapurjeista. Vastauksia sain kiitettävästi. Halusin tilata itselleni isopurjeen yhdellä reivillä ja keulapurjeen. Kilpapurjeet pyysin jättämään tarjouksen ulkopuolelle.

Kansaveneen purjeista on tavallista helpompaa pyytää tarjous, koska purjeiden mitat ovat tiukasta määriteltyjä. Tilaaja voi lähinnä herkutella muun muassa purjeiden leikkauksilla ja purjekankaalla.

Standardimittojen vuoksi purjeita voi ostaa myös huoletta käytettynä. Purjeita on jonkin verran Ruotsissa myynnissä, mutta myös verkkohuutokaupoista (Ebay) voi huutaa purjeita.

Matkapurjeiden materiaali on toisenlainen kuin kilpakäyttöön soveltuvien purjeiden. Purjekangas on tällöin vahvempaa ja joustavampaa kuin kilpasetissä.

Purjekankaan ”o.z.” kertoo purjeen painosta eli tässä tapauksessa mittayksikkönä on unssi. Luku kertoo, kuinka paljon kangas painaa neliömetriä kohden. Eräs lukija tarkensi, että yksi purjeentekijän unssi vastaa 43 grammaa per neliö.

Alla on luettelo tarjouksista ja pakettien hinnoista. Niissä ei ole suuria hintaeroja. Tietyt neulomot kirjoittavat tarjouksen yksityiskohtaisemmin kuin muut kilpailijat. Vastauksen laatu vaikuttaa mielestäni mahdolliseen ostopäätökseen.

Paketit sisältävät muun muassa virtauslangat, purjenumerot, latat ja purjepussit. Hintoihin on laskettu 22 prosentin arvonlisävero, mutta ei toimituskuluja.

Tässä saadut tarjoukset:

WB-Sails

Cruising isopurje (vaakaleikattu, Dimension 6,3 oz. Dacron) 925 euroa

Cruising fokka (vaakaleikkaus, Dimension 6,3 oz. Dacron) 670 euroa
Hauterapurjeet

Iso- ja keulapurje (Contender Supercruise kangas 6,4 oz.) 1220 euroa (vain helmikuun)

Heikkilä Sail Maker

Isopurje 1100 euroa

Fokka 500 euroa

North Sails

Isopurje (Polyester 6.0 oz.) 1 219,88 euroa

Fokka (heavy polyester 4800 NSP 6.0 oz.) 1 572,06 euroa

Nebsails

Isopurje (7.2 oz. Dimension-Polyant dacron) 1 030 euroa + reivirivi 65 euroa
Fokka (D-P 7.2 oz. dacron) 490 euroa

En saanut tarjouksia:

Meripurje
Aura Sails
Hautera Purjeet

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Puuhastelua rekisterikilpien parissa

Viranomaiset aiheuttavat joskus hieman päänvaivaa. Puuveneen tyyliin ja henkeen sopivien rekisterikilpien valmistus vaikuttaa aika työläältä. Selvitin myös, että valmistus on aika kallista. Puupurtilon kylkiin ei voi oikein liimata parinkympin tarrasarjaa. Tässä suhteessa juttu on hieman sama kuin kävelisi Crocs-kengillä purkkarin kannella...

Päätin tehdä kilvet itse. Mahonkilaudasta sahasin sopivan kokoiset kilvet (48 cm x 10 cm). Tulostin rekisterinumeron paperille ja mattoveitsellä leikkasin numerot pois.
Sapluunan avulla numeroiden maalaaminen valkealla maalilla oli lopulta aika helppo homma.
Tosin mahonki imi maalia niin innokkaasti, että muutamat numerot turposivat yli mittojen.

Vaihtoehtona olisi ollut myös kilpien teetätys. Rahaa olisi palanut sen verran, että päätin sijoittaa summan toiseen kohteeseen.

Vieläkin pohdin, mihin oikein kiinnitän rekisterikilvet. Vaihtoehtoja on muutamia: puomin molemmille puolelle, kaksipuoleinen kilpi keskelle ruffia, ruffin sivulautoihin...