Matilda on myyty!

Matilda on myyty ja siirtynyt seuraavalle omistajalle! Hieman yllättäen kesäloman kynnyksellä veneelle ilmaantui sopiva ostaja.

Purjehdin veneen eilen maanantaina uuteen kotilaituriin Helsingissä. Toivotan uusille omistajille oikein leppoisia purjehduskesiä ja -hetkiä! Niitä on varmasti paljon edessä.

Mieli on hieman haikea. Kuuden vuoden aikana kipparoin Matildaa tuhansia merimaileja. Matilda vieraili kymmenissä saarissa viimeisten vuosien aikana. Tämä blogi on puolestaan kerännyt vuosien mittaan tuhansia lukijoita.

Kansaveneblogini sulkeutuu tämän kirjoituksen jälkeen. Itse aion jatkaa puupursien parissa - luonnollisesti. Nyt etsinnässä on uusi vene kesämökiksi. Haaveissani on ostaa yli 30 jalkanen mahonkipursi. Tavoitteenani tietysti on, että tämän blogin jälkeen jatkan kirjoittamista uuden veneen myötä.

Toivotan kaikille oikein mukavaa kesää!

Terveisin,

Janne

Tästä se alkaa – Folkkarieskaaderi heinäkuussa!

Vene pulahti kyljet kiiltäen veteen 12. toukokuuta muutamaa päivää suunniteltua aikaisemmin. Päivä, yö ja seuraavakin aamupäivä kului venettä turvotellessa. Pumpuille oli heti kölin kastuessa tarvetta, mutta muutaman tunnin odottelun jälkeen pumput pitivät sentään jo taukoa.

Kovasta itätuulesta huolimatta sain siirrettyä veneen kotilaituriin. Tosin varaudun moottorikatkoon ankkurilla ja keulapurjeella.

Hain nimittäin moottorin huollosta laskun jälkeisenä päivänä. Varauduin siihen, että moottori tekee tenän, kun käytin sitä ensimmäistä kertaa viime elokuun jälkeen. No, kaikki sujui lopulta suunnitellusti.

 Laiturissa säädin maston kohdalleen. Kiilasin mastojalan irti rungosta. Säädin vantit kohdalleen. Tällä kaudella mastosta löytyy myös viireille lippunaru! Puomin alasvetäjä, etuliikin kiristin yms. reiviköydet löysivät taas paikkansa.

Kävin myös sähköt läpi. Pilssipumpun on kunnossa. Akku on taas täynnä sähköä ja kaikki valot ovat myös kunnossa.

Vaihdoin takastaagin kiristimen vaijerin (kuva). Siinä oli muutamia hiusmurtumia, joten otin vanhan vaijerin pois. Ja vanhan tillalle uuden.

Seuraavaksi täytyy varustaa vene valmiiksi katsastusta varten. Itä-Helsingin Purjehtiseuran katsastaja tulee pian kylään.

Suunnitelmissani on järjestää heinäkuun toisella viikolla (kyllä, Hangon regatan aikoihin) Saaristomerellä purjehtiva folkkarieskaaderi. Suunnitelmat ovat vielä auki.

Tähtäimessä ovat muutamat tutut satamat eteläisellä Saaristomerellä (Uto&Jurmo), mutta tarkoitus on päästä nauttimaan myös eri luonnonsatamien rauhasta. Allekirjoittaneen lisäksi mukaan on tulossa myös muutama muu folkkari. Muita otetaan mieluusti mukaan! Aikataulusta lisätietoa myöhemmin.

  Matilda on edelleen myytävänä. Oheista myynti-ilmoitusta klikkaamalla saa lisätietoa. Minulla on jo uusi puupurkkari kiikarissa ja nyt mieluusti antaisin Matildan sopivaan hintaan seuraavalla folkkaristille.

Tässä vaihessa kevättä olen valmis myymään veneen ennen kesälomaa. Kesäkuun loppupuolella lähden taas kesälomapurjehdukselle kohti Saaristomerta... 

Kohtaaminen kesällä 2010

  Viime kesänä Korppoon Verkkanilla sattui mielenkiintoinen kohtaaminen. Vierasvenesatamissa folkkarinomistajana olen jo tottunut siihen, että lapset yleeensä ihastelevat laiturilla ääneen puuveneitä. Verkkanilla kuitenkin hieman yllätyn, kun eräs pysähtyjä oli tavallista enemmän kiinnostunut veneestä.
– Onko tämä Matilda vuosimallia 1967, kuului tarkka kysymys ja nyökkäilin herralle vastauksia.

Pian selvisi, että laiturilla ihmettelee Matildan entinen omistaja Heikki Sarparanta. Viheäkylkinen puuvene oli herättänyt hänen huomionsa, sillä folkkareissa tämä väri on aika epätavallinen. Heikki omisti veneen 1981–1983 ja hän kisasi sillä ahkerasi. Hän voitti Matildalla peräti kaksi Suomen mestaruutta. Kerran aiemmin olen tavannut yhden entisen omistajan. Nämä kohtaamiset ovat aina olleet nostalgisia!



Nykyinen ja vanha omistaja kohtaavat. Heikki Sarparanta on voittanut Matildalla kaksi Suomen mestaruutta.

Kutsuikin Heikin ja hänen vaimonsa hieman myöhemmin tutustumisvierailulle. Pian sain kuulla, että Heikki on lukenut blogiani. Kuulin myös, että Matildan jälkeen Heikki osti toisen folkkarin. Hän voitti Matilda II:lla (nykyään Matilda L-308) vielä toiset kaksi SM-pokaalia.(Folkkariliiton historiaan vielä myöhemmin lukiessani tajusin, että Matildallani on jo käyty Itämeren altaan toisella puolella, kisaamassa Sessa-pokaalista Schleswigissä Sakssa...)
Tiedän, etä folkkarien jälkeenkin on purehduselämää. Heikin toinen puufolkkari vaihtui lasikuituiseen, mutta seuraavan veneen sitlooda yms. ruffin sarjat sentään olivat mahonkia. Tilaakin tuli reilusti lisää.
– Folkkarin jälkeen ostin Vindö 40 -veneen ja olen purjehtinut sillä viimeiset vuosikymmenet, Heikki kertoi rupattelun aikana.
Vindö-vene oli parkissa laiturin toisella puolella.

Matilda on kuulema pysynyt entisellään. Tietysti suurin helpotus oli, että vene on edelleen pinnalla ja ahkerassa käytössä. Kertasin Matildan omistaja- ja kunnostushistoriaa. Muutamat pienet yksityiskohdat ovat muuttuneet, mutta alkuperäinen ilme on säilynyt.

Kerroin hänelle pentteristä, katon korjauksesta ja uudesta kirjahyllystä. Nyt selvisi varmalta taholta, että Matilda oli 1980-luvun alussa vihreäkylkinen. Kenties alkuperäinen väri on juuri vihreä.

Entinen omistaja tunnisti puomisakset, sillä ne olivat hänen tekemät. Keulaan asetettu folkan etuliikin kiristin on hieno lisävaruste ja se on puolestaan peräisin kisavuosilta.

Lumet sulavat!

Kevät tuntuu olevan taas kerran lähellä. Viime talvena Helsingissä oli paljon lunta, mutta näin runsasta lumipeitettä ei ole ennen Matilda ympärille kasautunut. Talven mittaan olen tehnyt jonkin verran lumitöitä veneellä.

Katoksen päältä on viime kuukausien aikana valunut niin paljon lunta pois, että muutama viikko sitten sivukinokset olivat yhdellä puolen katosta valuvan lumen tiellä. Jouduin muutaman hetken huhkimaan lumilapion kanssa katoksen ympärillä, jotta sain lapioitua suurimman osan lumesta pois painamasta katoksen sivuja.

Masto on talvehtinut hyvin kinosten keskellä. Lapion tänään valumalumet pois sen päältä. Se odottaa nyt pientä kevätpuunausta.

Talvi lupailee helppoa kevätturvotusta. Vene ei varmaankaan kuivu niin paljon kevättuulien alle kuin muutama kevät sitten. Nyt odottelen, mihin valumavedet oikein asettuvat. Syksyllä sateiden aikana veneen viereen syntyi aika isoja rapakoita.

Parin viikon päästä pääsen aloitamaan kevätkunnostuksen. Tarvikelistan teko on vielä kesken. Tilaan lakat yms. täpätit entiseen malliin Seppälän Venetarvikkeesta. Mahongista pitäisi kehitellä myös jotain veneeseen. Varastossa on hyödyntämättä mahonkia pieni levy ja muutama lautametri.

Tulevina viikonloppuna edessä on rutiinihommien ohella pilssin putsausta ja yhden riman vaihto ruffin ympäriltä. Vene pulahtaa näillä näkymin veteen toukokuun toisella viikolla.

Ahvenmaa-raportti 2009 uudessa Folkkari-lehdessä!

Uudesta Folkkari-lehdestä voi lukea Matildan kesälomapurjehduksesta Ahvenanmaalla kesällä 2009. Matka oli vauhdikas! Suosittelen lukemaan :-).

Tuosta reissusta en ole kirjoittanut tällä sivustolla yhtikäs mitään, sillä olen odottanut jutun ilmestymistä. Lehti jaettiin paperiversiona kaikille jäsenille muutama viikko sitten.

Kesäloman päätteeksi

Matildan kesälomapurjehdus jatkui seuraavasti Föglön Degergystä seuraavien neljän viikon ajan reitillä: Rödhamn - Maarianham - Bomarsund - Nötviken - Djupviken (Geta) - Lappo (oikaisu pohjoisreittiä pitkin) - Luonnosatama Kihdin itäpuolella - Ahvensaari - Verkan - Brunskär - Österskatan - Tunnham - Luonnonsatama Vänön vieressä - Hanko - Modermagen - Elisaari - Stora Svärtö - Kotiluoto - Puotila.

Edessä ovat vielä elokuun viikonloppupurjehdukset itäisellä Suomenlahdella!

Ahvenmaalle reilussa viikossa

Matildan kesäpurjehdus on edennyt hyvin. Välillä on ollut täysin tuulittomia legejä. Juhannusaaton päivänä on vain ripotellut hieman vettä. Kesän nopeusennätys syntyi Kökarista lähdettyä noin 8 m/s:ssa puhaltaneen etelätuulen avulla.

Reitti on kulkenut tähän mennessä seuraavasti: Puotila - Suomenlinna - Elisaari - Hanko - Rosala - Borstö - Björkö - Österskär (Merikarhujen oikoreittiä kohti länttä) - Kökar - Föglön Degerby.

Ahvenanmaan kierros jatkuu edelleen. Oma kuntalistani täydentyy koko ajan uusilla kunnilla.

(Päivitetty puhelimella)

Kölin kastaminen!

Takana on tehokas kevätkunnostusviikko. Torstaina viimeistelin vesilinjan ja hioin ja lakkasin maston laskukuntoon. Asensin myös kaikki nostimet paikoilleen.

Talvikatoksen purku sujui nopeasti kaverin avustukselle. Merkkasin purun yhteydessä omat puumerkkini katospuihin.

Siivosin myös katoksen ympäristöä. Talven kuluessa sen alle on kertynyt kaikenlaista irtoroskaa. Jätettä syntyi aikamoinen säkki.



Tilasin laskuajan perjantaiaamuksi. Nosturimies velotti työstä 70 euroa ja päälle tuli vielä mastomaksu 10 euroa. Hinta ei ole vuoden aikana muuttunut. Muistan, että vuonna 2006 pulitin nosturipalveluista 60 euroa – yhteensä!

Ennen laskua vedin sähköt liuskalle ja laiton uppopumpun valmiiksi pumppaamaan vettä.

Edellisenä päivänä tapasin satamassa Scylla-purjehtijan, joka lainasi minulle vielä yhden toisen uppopumpun – kaiken varalta.

Laskin, että 300/l minuutissa pitäisi riittää pumppaustehoksi. Viime keväänä laskussa tarvitsin kahta pumppua.





Matildan köli kastui viimein perjantaina klo 9.15. Viides lasku sujui rutiinilla, vaikka ilmassa oli pientä jännitystä. Edellisenä yönä näin pari kertaa unta uppoamisesta...

Tämän kevään lasku oli aivan toisenlainen. Vettä luonnollisesti virtasi pian kölin kastumisen jälkeen kymmeniä litroja pilssiin. Noin vartin jälkeen otin lainapumpun pois käytöstä, koska vene pysyi oman pumppuni avulla pinnalla. Kahden tunnin päästä uppopumppu piti jo välillä taukoja. Poikkeuksellista – ajattelin.

Päivä kului leppoisasti pumppua vahtiessa. Aurinko paistoi todella lämpimästi. Ohessa rakensin hyttiin uutta kirjahyllyä pokkareille ja korotin pentterin taittokantta. Uusi spriikeitin vaatii pieniä muutostöitä.

Puolen vuokrakauden jälkeen vene oli valmis siirtoon omalle paikalle, mutta päätin odottaa seuraavaan aamuun. Aamulla seitsemän jälkeen käynnistin moottorin.

Kesän ensimmäinen purjehdus sujui vaivatta ja rantautuminen onnistui kotipaikalle yksin rutiinilla.

Nyt vain purjeet esiin yms. venetarvikkeet. Ensi viikolla vene pitää saada katsastuskuntoon.

Viimeinen viikko!

Kolea viikonloppu meinasi pilata vesillelaskusuunnitelmani. Eilen ja tänään sain sentään viimeisteltyä kylkien maalaukset ja vesilinjan. Lakkasin myös sitloodan penkin ja puomin. Puomi sai ensimmäisen lakkakerroksen neljään vuoteen. Nyt se hohtaa uutuuttaan.

Tänään läträsin myrkkymaalia vesilinjan alle. Talkooväki huolehti puuosien lakkaamisesta. Maston hiomisesta ja lakkaamisesta ei tullut yhtään mitään kostean ilman vuoksi.

Köli sai pintaansa sinistä ja puuosat mustaa maalia. Maalasin kahdella värillä, sillä eräällä kauppareissulla pari vuotta sitten otin vahingossa mustan ohella myös sinistä maalia.



Reilun tunnin maalausuran jälkeen kopissa oli aikamoinen tunnelma. Maalin ja lakan liuotinhöyryt maistuivat ilmassa. Avasin katoksen päädyt, jotta raitis ilma pääsi kiertämään sen sisällä.

Myrkyn levittäminen onnistui parhaiten pienellä telalla. Limit viimeistelin pienellä maalisudilla. Vesilinjan rajan viimeistelyn jätin ensi viikkoon, koska linjan valkea maali oli vielä hiukan tahmea. Pari vuotta sitten jouduin maalaamaan linjan uudelleen, kun teippasin sen liian aikaisin maalarinteipillä ennen myrkkymaalin levitystä.

Lakkaamisen kului pieni purkki Hempelin Classic Varnishia. Säästin pienen tilkan kesän korjauslakkauksiin.

Kangaskaton huoltomaalaus

Maalaan pari vuotta sitten uusitun ruffin kangaskaton joka vuosi pellavaöljymaalilla. Viime kesän ja kuluneen talven aikana katon pintaan on pinttynyt kaikenlaista likaa. Myös köydet ovat jättäneet siihen jälkensä.

Yhdellä kerroksella maalia katosta tulee uuden veroinen. Telan avulla muutaman neliön suuruisen katon maalaa parilla desillä. Viime vuonna ostamani pieni Uula-purkki riittää vielä ensi kevään maalaukseeen.

Laskeskelin, että nyt kankaan päällä on viisi ohutta kerrosta maalia. Sen liituuntumisesta ei ole vielä merkkejä. Katto on edelleen täysin vedenpitävä.

Tänään maalasin kylkilautoihin ensimmäisen kerroksen tärpätillä ohennettua maalia. Kuivumisen, kevyen hionnan ja yhden maalauskerran jälkeen kylkilaudat ovat valmiita vesillelaskuun. Tosin vesilinja odottaa vielä viimeistelyä.

Kirpparilöytö!

Tänään tein erinomaisen löydön Herttoniemen pihakirppispäivänä. Monen myyntikojun jälkeen kohdalle sattui autotalli, missä oli myynnissä muun muassa muutamia venetarvikkeita. Tavaroiden seasta löytyi myös upouusi Origo 3000 -spriikeitin. Tarrasin heti keittimestä kiinni!

Myyjä kertoi, että keitin oli ollut vain yhden kesän käytössä. Mielessäni käväisi eilinen kauppareissu (rahaa kului paljon), mutta silti testasin myyjää pudottamalla pyydettyä hintaa tosi törkeästi. Kävi lopulta niin, että lähdin autotallista keitin kainalossa. Kannatti kierrellä, koska olin jo aikeissani tilata moisen keittimen uutena SVB:stä.

Uuden keittimen vuoksi joudun hieman nikkaroimaan pentterin taitettavaa tasoa, koska Origo on aika korkea. Edessä ei ole kuitenkaan iso remontti. Muutamalla mahonkilistalla pystyn hieman korottamaan taitettavaa tasoa ylemmäs. Uusi keitin tehoineen sekä hienoine liekkisäätöruuveineen on tervetullut, sillä kesälle laitamme aamukahvien ohella niin paljon ruokaa Matildan pentterissä.

Tänään veneellä maalasin kyljet vihreällä maalilla. Työ sujui leppoisasti, vaikka taas kerran työ oli aloitettava teippauksella... Viime vuoden tavoin maalasin kylkilaudat maalaustyynyllä. Sen avulla maalikerroksesta saa ohuen ja valumat jäävät vähiin. Limikohdat maalasin kuitenkin ohuella pensselillä. Työ jatkuu huomenna. Luvassa on lämmin päivä.

P.S. Nyt olisi myynnissä Matildan vanha, mutta toimiva Origon kaksiliekkinen spriikeitin 1970-luvulta. (Tässä yksi esimerkkikuva mallista.) "Klassikon" molemmat massasäiliöt ovat ehjät ja toimivat. Keittimen liekit ovat säädettävissä. Keitin on terästä ja siinä on kaiken kukkuraksi vielä tosi näppärät kattilanpitimet. Keitin myydään tarjousten perusteella. ;-)

Ostoksia

Aamulla Helsingissä oli niin syksyisen koleaa, että aloitin päivän kauppakierroksella. Kävin ensin hakemassa palan vaneria venekirjahyllyyn. Sopiva palanen heltisi Puukeskuksesta muutamalla eurolla. Hytin lattialaudat jätin vielä hyllyyn. Täytyy vielä miettiä, ehdinkö vaihtamaan lattialaudat uusiin.

Seuraavaksi metsästin pilssipumppuun uutta kalvoa. Hersikan Captain Shopissa ei moista ollut myynnissä, mutta sieltä mukaan tarttuivat sydvest (viimein löysin oikeanlaisen) ja uudet hätäraketit ja -soihdut. Hieman kirpasi investoida hätävälineisiin, mutta ei ole vaihtoehtoja. Mietin pitkään neljän soihdun ostoa, mutta raketeista lienee enemmän hätätilanteessa apua. No niin, kalvon löysin lopulta viereistä Walticista. Sitten viimeiseksi hain Prismasta tärpättiä, vihreää ja valkoista Miranol-maalia. Ostin sielä myös Airamin ison taskulampun ja siihen varapolttimot. Oheinen kierros vei muutaman tunnin. Onneksi minulla oli poikeukksellisesti auto käytössä.

Ensi viikolla täytyy käydä vielä Kehän III:n rompekaupoissa, jotta saan tulevaa katsastusta varten veneen varustuksen ajan tasalle.


Viimein kun pääsin rantaan, alkoi räntäsade. Lämpöä oli kuitenkin sen verran, että pystyin pohjamaalaamaan kylkien ylälaudat. Maalaus sujui nopeasti, tosin törmäyslistan teippaus vei työajasta valtaosan.

Aurinko tuli onneksi esiin ja pian kopin sisällä alkoi lämmetä. Sain naapurifolkkaristilta tehoimurin lainaksi ja siivosin veneen sekä ulkoa että sisältä pölystä ja roskista. Inhottavaa hommaa, mutta sunnuntaille kaavailemastani maalauksesta ja lakkauksesta ei tulisi mitään, jos pölyä ja likaa on kaikkialla.

Ilma olisi ollut suotuisa kylkien maalaukselle, mutta päivä jäi rannassa lopulta lyhyeksi aamuisen kauppakierroksen vuoksi. Se otti niin voimille, että päätin jatkaa kevätpuuhastelua seuraavana päivänä.

Pölyn keskellä

Viikonlopun aikana kevätkunnostus on edennyt vauhdikkaasti. Sekä lauantaina että sunnuntaina muutama kaveri oli auttamassa minua veneaskareisssa.

Lauantaina sain molempien kylkien ylälaudat puhtaaksi. Työ eteni joutuisasti kuumailmapuhaltimen ja hiomahiiren avulla.

Ylälautojen sekä muiden kylkilautojen hiomisen vuoksi vene peittyi pian ohueen, vihertävään pölykerrokseen.


Ylälaudat ovat nyt valmiita kyllästettäväksi ja pian maalattavaksi. Maalikerroksen alta paljastui terve puu. Muutamia kohtia oli joskus paikattu mahonkilistoilla. Jopa vanttirautojen kohdalta puu oli täysin terve. Kylkilautojen maapinnat ovat kunnossa ja ne tarvitsevat vain ohuen kerroksen maalia ennen vesillelaskua.

Sunnuntaina hiomishommat jatkuivat. Kaikki lakatut puusosien pinnat puomia ja lipputankoa myöten on nyt hiottu.

Myös sitloodan turkkilaudat joutuivat tehokäsittelyyn. Ensin ajattelin vaihtaa ne uusiin, mutta teak-laudan metrihinta sai minut pohtimaan asiaa uudelleen.

Laudoissa kun ei ole mitään vikaa. Ne ovat viimeisten vuosien aikana keränneet likaa erittäin paljon. Lattialle on kaatunut muun muassa punkkua, oliiviöljyä, lakkaa jne... Oli jo aikakin putsata ne perusteellisesti.

Hiomahiirellä lautoja piti jurnuttaa aika tovi ennen kuin puhdas pinta tuli esiin. Karkea paperi auttoi työtä. Voi sitä vanhan ja uuden pinnan eroa.

Pesun jälkeen kontrasti oli valtava. Nyt vain kauppaan ostamaan teak-pinnalle sopivaa öljyä. Ajattelinkin testata, millaiselta laudat näyttävät vuoden päästä pintakäsittelyn jälkeen. Vaihtoehtona on, että lakkaan laudat perusteellisesti.

Turkkilautojen jälkeen rappasi pohjasta hilseilevän myrkkymaalikerroksen. Vesilinjan joudun taas maalaamaan uudella maalilla.

Kevät tulee vauhdilla. Vielä viikko sitten puistossa oli vielä lunta ja isoja rapakoita.

Viime yönä tuuli puhalsi viimeinen jäät upoksiin Vartiokylän lahdelle. Viikon päästä laitureihin ilmestynee ensimmäiset veneet. Veneilykausi pääsee pian kunnolla käyntiin!

Venetalkoiden lomassa Puotilan venesataman kahvila on hyvä pysähdyspaikka. Näin keväisin se on auki viikonloppuisin.

Liian lämmintä

Ensimmäinen päivä veneellä oli säiden puolesta paras mahdollinen. En ollut rannassa ainoa veneilijä. Aika kului aluksi pääasiassa kuulumisten vaihtoon. Moni tuttu laiturikaveri oli paikalla.

Suunnittelin kevään ohjelmaa ja otin mittoja muun muassa turkkilaudoista, koska ajattelin uusia ne kokonaan. Irrotin myös käsipumpun kalvon, koska se pitää uusia.

Ennen veneelle tuloa poikkesin ensimmäistä kertaa ruotsalaiseen tarvikekauppaan. (Saa nähdä montako käyntiä tänä keväänä tulee.)

Ostin pussillisen tarvikkeita, kuten hiekkapaperia, ja pohdin myös uuden maalinkaapimen ostoa, mutta lykkäsin sen ostoa.




Lämpötila nousi päivän edetessä nopeasti.

Hiominen on oikein mieltä rauhoittavaa puuhaa. Sen lomassa ehtii pohtimaan tulevia reissuja.

Lakkapintojen hiomista varten ostin erittäin hienoa paperia (P 180). Pienelläkin voimalla lakkapinta rikkoontuu, ja se on siten pian pesun jälkeen valmis uudelleen lakattavaksi.

Päivän edetessä kopin sisällä oli pian niin lämmintä, että päätiin lykätä lakkapintojen hiomisen hieman viileämmälle päivälle.



Poistin maston suojapressun. Sen alta paljastui puhdas ja ehjä masto. Siinä on tummuneita kohtia aika paljon, mutta välttämättä koko mastoa ei sittenkään tarvitse ottaa puhtaaksi.















Lumi sulaa vauhdilla. Talven aikana satanut yli puolen metrin paksuinen lumikerros on lähes hävinnyt huhtikuun toisella viikolla Puotilan puistoista.

Kesä tulee vauhdilla!

Jospa ensi viikolla!

Lumi sulaa kohisten. Ehkä ensi viikonloppuna on mahdollisuus käynnistää kevätkunnostuskausi. Ajattelin aluksi laatia työlistan ja sitten ihan ensimmäiseksi muun muassa hioa lakatut puuosat matalle.

Ensimmäisen kylkilautarivin otan myös kevään aikana kokonaan puhtaaksi, sillä kylkimaali on lohkeillut niin pahasti, ettei korjauspaikkaamisella enää näistä laudoista selviä. Sitloodan lattialaudat menevät myös vaihtoon.

Sisälle rakennan molemmille punkille pienet kirjahyllyt ja vaihdan sisävalot ledilamppuihin. Katsotaan löydänkö mistään sopivia lamppuja.

Työteliäin urakka koskee maston kunnostusta. Otan sen kokonaan puupuhtaalle, kyllästän sen kevyesti ja lakkaan sen lopuksi. Masto vaatinee eniten työtunteja kevään aikana.

Kirjoitin Folkkari-lehteen pitkän jutun viime kesän purjehdusreissusta. Aihe jääköön vielä salaisuudeksi. Juttu ilmestynee pian seuraavassa numerossa. Julkaisen sen myös tällä sivustolla heti kun vain se on mahdollista.

Toiveena on, että Matilda köli kastuu pian helatorstain jälkeen. Saa nähdä, onko meri vielä tuolloin jäässä tai takatalvi yllättänyt.

Talven tuoma kosteus

Matildan talvilepopaikka on paksujen kinosten keskellä. Ensin voi tuntua, että hyvä näin, mutta pitemmän päälle tiiviistä kinoksesta on vain haittaa. Omakotitalon omistaja voi suhtautua asiaan aivan toisin, kun paksu lumipeite toimii hyvänä lisäeristeenä.

Ongelma on nyt se, ettei ilma pääse kiertämään kunnolla talvikatoksen sisällä. Kannattaa siis huolehtia, että ylhäältä on jokinlainen räppänä auki tai sitten pitää hankeen lapioida jonkinlainen ilmakäytävä. Ite en ole vielä tunnelia kaivanut.

Voin olla väärässä, mutta veneen kannelle oli lyhyen suojasääjakson aikana tiivistynyt aika paljon vettä. Siitä ei ole heti haittaa, mutta pitkällä aikavälillä kylläkin. Toisaalta keväämmällä lumikinos kosteuttaa hyvin entisestään kuivuvaa venettä.

Pitkää veneistä huolta! Puotilassa on ainakin monta huonosti pidettyä venettä!

Tapaamisiin Venemessuilla! Ohjelmassa on kerrankin kuunneltu folkkaristeja, kun messuhalliin on tuotu puolivalmis puinen folkkari.

Odotan sitä lauantain hetkeä, kun puuvenehallissa tuoksuu terva ja puu!

Lunta riittää!

Viimeisten parin päivän aikana Helsingissä on satanut lunta ihan riittämiin. Viime vuosien kokokemukset ovat opettaneet, että lumipyryllä kannattaa käydä tsekkaamassa venekatoksen kunto.

Tämän vuoden malli näyttää olevan niin vankkaa tekoa, että se kestää reippaasti lunta. Olisi pitänyt taas kerran laittaa kattoon rimoja. Pienen rehkimisen jälkeen katos on puhdas lumesta. Kaikki on kunnossa. Joulukuussa kaipaan jo kesää! Hyvää joulua kaikille!

Harmajan laidalla

Minulla oli kuluneella viikolla oli oiva tilaisuus vierailla Helsingin saaristossa, Harmajan saarella. Talvella saaristo on karu paikka. Tuuli kovasti ja oli todella kylmä. Kesää tuli ikävä.

Bongasin noin puolen hehtaarin kokoiselta saarelta majakan. Majakka koostuu graniittisesta alaosasta ja teräksisestä yläosasta. Länsimerkiksi maalattu yläosa valmistui 1883. Majakkaa korotettiin parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1900 seitsemän metriä korkealla kivijalustalla.

Harmajan saarella on ollut 1600-luvulta lähtien jonkinlainen merimerkki. Ensimmäinen taisi olla kivikummeli, mikä kehotti jättämään Helsinkiin matkaavia saaren vasemmalle.

Puinen tunnusmajakka, pooki johdatti 1800-luvulla Helsingin edustalla seilanneita sotalaivoja.
Pooki valaistiin lopulta vuonna 1883. Tornin rautakuoret ja lyhty tuotiin osina saarella. Majakka tilattiin tukholmalaiselta Ludvigsbergin konepajalta.

Putki on 7,3 metriä korkea. Valolaite linsseineen tuotiin Ranskasta. Valo syttyi lopulta 20. joulukuuta 1883. Majan varustusta kohennettiin 1897 sumuvaroittimella.

Pari vuotta myöhemmin majakkaa korotettiin. Torni nostettiin ilmaan seitsemän metrin korkeuteen ja sen alle muurattiin graniittinen nelikulmainen rakennelma. Majakka on nyt 14 metriä korkea. Vuonna 1936 saarelle sijoitettiin maailman ensimmäinen ja suuntaamaton radiomajakka. Vuonna 2000 majakan valolaite uusittiin.

Harmajan ja Suomenlinnan majakat muodostavat turvallisen, suoran linjan matkatessa kohti Helsinkiä. Kannattaa pitää vesillä tämä mielessä.

Lisää Harmajasta sekä muista Suomen rannikon majakoista Seppo Laurellin teoksessa: "Suomen Majakat". On oiva joululahja. Sain sen lahjaksi viime jouluna :-).

Myös Suomen Majakkaseuran sivut ovat mielenkiintoiset.

Lämmitin folkkariin

Lueskelin syyskuun Venemestarista mielenkiintoisen artikkelin uudentyyppisestä venelämmittimestä, "Kajuutan lämmintin Pan 2000". En ole testannut tuota vempaita, mutta idea vaikuttaa hyvältä. En tiedä miten tuo toimisi folkkarista.

Jos tuon laitteen ostaa, minun pitäisi ainakin ostaa uusi spiikeitin. Nykyinen on ikivanha, mutta toimiva. Sen tehot eivät ehkä riittäisi tämän tyyppiselle lämppärille - tai enpä tiedä.

Hieman epäselvää on, että nappaako tuo mukaansa kaikki palokaasut ja lämpeneekö kattilan näköisessä laitteessa jonkin aine, vai miten toi nyt oikein toimii?

Olisi kyllä kiva päästä testaamaan tuota. Onko joku kenties jo hankkinut tuon?

Folkkarit sosiaalisessa mediassa

Miten suomalaiset kansanveneilijät hyödyntävä internetiin syntyneitä sosiaalisia medioita yhteydenpidossa tai muuten vain tiedon levittämisessä? No, täytyy sanoa, että aika huonosti. Sen tiedän, että FB:n jäseninä on jonkin verran alan harrastajia.

Netit uudet mediat soveltuvat hyvin, vaikka yhdistys-, kilpailu- yms. tapahtumatiedotukseen. Facebookissa on tällä hetkellä yksi suomalainen ryhmä folkkaristeille.

"Kansanveneilijät"-ryhmän on perustanut allekirjoittanut monta vuotta sitten. Jäseniä sillä ei ole vielä yhtään. Tulkaahan jäseniksi! Tai jos tämä ryhmä ei vedä, ehkäpä Kansanveneliitto voisi perustaa virallisen sivun yhdistykselle FB:n.

Kansainvälisiä FB-folkkariryhmiä sivuja on useampia. Esimerkiksi "Friends of the Nordic Folkboat (Nordisk Folkbåt)" on tällä hetkellä suosituin ryhmä. IF-veneillä on myös oma ryhmä (tästä). Yksittäisillä veneillä on myös jonkin verran omia FB-sivuja, esim. folkkari Wilhelmiina. Matildalla ei ole vielä sivua (toistaiseksi tyydyn blogiin).

Puuveneijöillä on muuten myös oma FB-sivustonsa. Se tarjoaa uudenlaisen keskustelufoorumin Puuvene.fi-sivuston ohella.

Pikaviestipalvelu Twitterissä en ole juuri folkkaristeja löytänyt. Ruotsin kansanveneliitolla on oma sivu "Folkbat" Twitterissä. Se tukee hyvin liiton tiedotuslinjaa, koska liiton verkkosivu on rakennettu blogipalvelimen ympärille. Suomalaisia sivuja en löytänyt, kun etsin niitä muutamilla hakusanoilla.