Viimeiset kesälomamailit!

Hankoon on aina mukava tulla. Palvelut sijaitsevat lähellä satamaa, kuten esimerkiksi kaupat sekä etelärannikon parhain pizzapaikka. Kannattaa käydä kokeilemassa. Listalla on lättyjä moneen makuun, eikä syöjä jää nälkäiseksi.

Matilda suuntasi tiistaina kohti itää. Merisäässä luvattiin päivästä alkaen lounaasta puhaltavaa navakkaa tuulta, joten luvassa oli myötäinen keli.

Lähdimme aamulla heti yhdeksän kieppeillä, jotta pääsisimme Hangon niemen eteläisen rannikkosuoran leppoisassa kelissä. Gustav Adolfin saarilta lähtien matkanteko oli aika keikutusta. Isot mainingit heiluttivat venettä reippaasti. Kun tuulta ei ollut juuri ollenkaan, sain pitää perässä tiukasti kiinni, etten olisi pudonnut veneestä.

Vasta Björkgrundetin jälkeen, lähellä Tammisaareen johtavaa meriväylää tuuli nousi kunnolla. Sääennusteen lupaamaa tuulta ei kuitenkaan tullut. Tuuli puhalsi 7 - 8 m/s ja puuskissa hieman kovemmin. Myötäisellä pääsimme välillä noin 6 solmun nopeuteen. Välillä vettä ripotteli taivaalta, mutta sade ei juuri matkantekoa haitannut.

Byxholmenin kohdalla harkitsin kurssin vaihtamista niin, että reitti olisi kulkenut lähellä rannikkoa - aivan kuten juhannusmatkallakin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja purjehdimme ohi Algön, Modermagenin ja Krokan neljän väylän risteyksen.

Barösundiin johtavalle rännin alkuun purjehdimme lopulta huippuajassa. Saimme lisää vauhtia, kun tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan suoraan mereltä.

Kisasimme hetken Folkkari Galeijan II (326), mutta vene porhalsi meistä spinnut päällä ohi. Näimme myös höyrylaiva Ainon.

Elisaareen saavuimme myöhään iltapäivällä. Oli lämmintä ja vettä ripsotteli hiukan. Grillasimme katoksella vihanneksia ja makkaraa. Päivällisen jälkeen oli vuorossa Elisaari Open Mölkky-pelissä.

Saaressa oli kerrankin rauhallista, vaikka laiturit olivat melkein täynnä veneitä. Valvoimme pitkään ja kesäloman hetket tulivat mieleen.

Aamulla ähdimme yhdeksän aikaan liikenteeseen. Oli aivan tyyntä ja aurinko porotti.

Moottori oli käynnissä aina Inkoon hiilivoimalalle johtavalle väylälle asti. Avomereltä tuuli alkoi vihdoin puhaltaa.

Valitsin rantareitin ja hyvässä sivutuulessa etenimme reilussa tunnissa Porkkalan selän pohjoispuoleisen reitin alkuun.

Hieman ennen selän alkua tuuli voimistui. Reivasimme vauhdissa ison. Selän ylityksen ajaksi perämies meni maston juurelle istumaan. Tuuli tuli suoraan sivulta ja aallokko oli aika reipasta. Molemmat purjeet vetivät hyvin ja vauhtia riitti. Noin joka seitsemäs aalto oli otettava huolella.

Pari aaltoa pasahti voimalla kylkeen niin, että astiat lensivät sisällä. Ylitys tuntui tosi hienolta, koska kesän aikana emme olleet vastaavassa kelissä kertaakaan. Reilun tunnin jälkeen ohitimme Bågaskärin sääaseman.

Porkkalanniemen itäpuolella kurssi vaihtui koilliseen. Pääsimme etenemään täysin myötäisellä. Sellaisessa kelissä lounaan valmistus onnistui ongelmitta.

Matka etenikin vauhdikkaasti. Jopa niin hyvin, että otimme yhden ohitusryypyn heti sen jälkeen kun kirjasimme kesän ensimmäisen ohituksen.

Kytön selällä oli rauhallista, eikä mainingeista ollut haittaa. Virsikirjan vetämänä painelimme ohi Kytön saareen lähelle aina Lauttasaareen saakka.

Aivan rannan tuntumassa Espoon ja Helsingin välimaastossa etelän puoleinen tuuli yltyi. Etenimme rantareittiä ohi Länsisataman vilkkaan laivaväylän.

Purjeet laskimme vasta Suomenlinnan satama-altaassa. Auringonlasku peittyi hienosti Suomenlinnan kirkko-majakan taakse.

Suomenlinnassa oli tungosta, mutta kahden veneen välissä oli onneksi folkkarin kokoinen aukko.

Oli aivan tyyntyä ja aurinko paistoi tosi lämpimästi. Söimme illallisen ja paistoimme lättyjä kotiinpaluun kunniaksi.

Pieni sattumakin kävi. Naapuriveneen kapteenilla riitti purjehdustarinoita kerrottavaksi. Espanjan Sevillassa talvehtinut ja sieltä Suomeen purjehtinut supisavolainen Carisima oli myös ”melkein” kotona Kuopiossa.

Seuraavana päivänä olikin enää edessä viimeinen legi ja kotisatamaan rantautuminen monen viikon jälkeen.

Mantereen läheisyydessä

Kesäloman viimeinen purjehduslomaviikko eteni Gullkronasta itään. Selän ylitys sujui rauhallisesti leppoisassa tuulessa.

Kesällä 2008 Högsåran kolme tuulivoimalaa näkyivät kauas. Saaristoidylli on jokseenkin mennyt, mutta purjehtijalle voimalat tarjoavat ihan mieluisan kiintopisteen.


Pysähdyimme saaressa. Parkkeerasimme yksityiseen laituriin ja söimme lounasta. Sitten kävimme kahvilla ja syömässä mustikkapiirakkaa Farmors Cafessa.

Laatu oli ennallaan ja paikka oli taas aivan täynnä. Ihmiset viettivät leppoisaa sunnuntaipäivää. Satamamaksuksi maksoimme muutaman euron.

Menimme viereiseen Kasnäsiin yöksi. Hankin täksi kaudeksi venepassin, mikä mahdollisti ilmaisen kylpyläkäynnin kahdelle. Testasimme kylpylää ensimmäistä kertaa, eikä se juuri päässyt yllättämään.

Koska edellisestä saunakerrasta oli kulunut vain noin vuorokausi, ei edes saunakaan tuntunut niin hyvältä kuin olisi voinut luulla. Kylpylässä saattoi hetken lillua porekylvyssä ja uida lyhyessä uima-altaassa.

Vierasvenesatama on edelleen oikein hyvä pysähdyspaikka, koska ravintola ja kauppa nostavat sen tasoa. Tilaa oli myös runsaasti.

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Hankoa. Vierellämme kulki aivan Hangon läntiselle selälle saakka iso kaljaasi.


Aurinko paistoi lämpimästi koko alkumatkan. Puolen päivän jälkeen porotti niin komeasti, että kapteenilla ei ollut päällä enää muuta kuin uimahousut. Tämä oli kesäloman ainut kerta.

Sitten tuli pieni yllätys. Iso kaljaasi pääsi kunnolla vauhtiin, ja se porhalsi meidän ohitsemme noin paria mailia ennen kuin saavutimme väylän, josta puikahdetaan luotojen ja pienten saarten väliin.

Tuuli nousi nopeastikin noin 9 - 10 metriin sekunnissa ja vene pääsi hyvään vauhtiin. Jouduin samaan aikaan muuttamaan hieman kurssia, koska halusin mennä Hankoon luotojen keskeltä.

Kun tuuli tuli etelästä, kurssimuutoksen vuoksi jouduimme muutaman mailin luovimaan. Kun aallonkorkeus nousi tuulen ohella, pääsimme todella purjehtimisen makuun. Noin joka viides aalto löi kannelle. Sain vedettyä housut jalkaan samalla kun pidin venettä kurssissa.

Vene oli niin kallellaan kuin se ylipäätänsä voi enää olla. Vauhti oli mahtava. Folkkari näytti todella, kuinka hyvin se nousee isojen aaltojen päälle ja puskee silti nopeasti eteenpäin.

Vene natisi, kun aallot löivät voimalla kylkeen. Adrenaliinin määrä oli huima. Kun vihdoin pääsimme luotojen sekaan, ensimmäisen saaren suojassa saimme reivattua isoa pienemmäksi.

Sitten köröteltiin kohtuullisten sivuaaltojen keikuttamina kohti Hankoa. Perille päästiin. Tuntui jotenkin mukavalta päästä sellaisen legin jälkeen satamaan ja sitten saunaan. Ei muuten oltu ainoita, jotka keli yllätti. Saunassa riitti ihmettelijöitä. Keli saattaa todella muuttua aurinkoisen leppoisasta kelistä tiukaksi purjehdusilmaksi.

Suunta kohti itää

Kesäloman käänne tapahtui, kun käänsimme Nötöstä kurssimme kohti koillista. Sää oli meille sen verran suosiollinen, että Vänön sijasta lähdimme kohti Gullkronaa.

Purjehdimme ohi Storlandetin ja Knivskärin. Lähellä mannerta selvisi, että takaa lähestyy kovaa vauhtia ukkosrintama. Salamat olivat todella hienon näköisiä.

Tuuli yltyi nopeasti ja sadettakin ripsotteli hieman. Selvittiin pienellä yllätyksellä, koska rintama oli meistä reilusti etelään ja se eteni kohti itää. Kun veneen kurssi oli koilliseen, ei rintama saanut meitä ollenkaan kiinni.

Stenskärissä oli tarjolla tilaa ja tuoreita ahvenfileitä, joista syntyi vaivatta illallinen. Muutamat fileet graavasin ja ne maistuivat mainiolta ruisleivän päällä. Loput paistoin pannulla kerman kera. Oli oikein hyvää.

Aamulla päätimme lähteä viikonlopun viettoon läheiselle Gullkronan saarelle. Poikkesimme matkalla Keistiön kaupassa. Ostimme mukaan hieman ruokaa ja riittävästi saunaolutta ;-).

Kauppamatka oli meille myötäinen. Reitti kaupalta Gullkronaan oli puolestaan suhteellisen vaativa vastatuuliosuus. Emme reivanneet purjeita vaan vedimme siksakkia ja pidimme lippalakista tiukasti kiinni. Perillä oli todella rauhallista, eikä tuuli päässyt ollenkaan puhaltamaan retkisatamaan.


Gullkronassa oli erittäin tiivistä. Saunaan emme päässet ensimmäisenä iltana. Viikonloppu sujui siellä erittäin mukavasti, kun aurinko paistoi ja lämmitti koko ajan.

Muutamat veneet eivät juuri piitanneet ankkurointiohjeista. Aamulla kun lähdimme kohti Kasnäsiä, nousi ankkurin mukana kaksi muuta ankkuria. Sain omani ylös ja heitin muut takaisin veteen. Ankkureiden omistajat eivät heränneet sovittuun aikaan, joten toivottavasti keula pysyi heillä ehjänä.

Toivottavasti pääsemme nauttimaan vielä uudestaankin Gullkronan tunnelmasta ja hyvistä palveluista.

Saaristomeren kierroksella

Saaristomerellä riittää nähtävää. Ensimmäiset päivät kuluivat lämpimän rattoisasti Stora Hästön luonnonsatamassa (60° 04,4´, 21° 32,4´)

Satama tarjoaa veneilijälle rauhaa sekä grillipaikan, puu-wc:n ja luontopolun. Se on erittäin suojainen etenkin yleisesti vallitsevalta lounaistuulelta.

Parhaimmat rantautumispaikat ovat heti laguunin suuaukon vasemmalla puolen. Syväys riittää reippaasti suurellekin veneelle. Sileillä rantakalliolla voi mainiosti ottaa aurinkoa. Puolet saaresta on rauhoitettu, joten kannattaa katsoa, missä liikkuu.



Saaressa asuu paljon lintuja, mutta myös kymmenittäin käärmeitä, joten kumpparit on syytä varata kävelykierroksille.

Vehreässä saaressa asuu myös punkkeja. Allekirjoittanut sai kokea, miltä tuntuu irrottaa punkki kädestä ja jalasta.

Saaren luontopolun varrella näkee kaikenlaista.


Luonnonsatamasta purjehdimme karttalehden valkeita vesiä pitkin Aspön saareen. Kohde on todellinen saaristokohde, mutta myös hyvin suosittu. Ilma oli pilvinen ja hieman tihuutti. Silti paikka oli aivan täyteen ammuttu.



Matilda löysi paikkansa yhteyslaiturista. Siinä oli tunnollisen veronmaksajan hyvä yöpyä; valtion laiturista ei tarvitse maksaa mitään.

Aspön satamasta voi ostaa savustettua kalaa ja keittoa. Läheisessä kahvilassa ovat luettavissa maan suurimmat sanomalehdet.


Aivan vieressä on myös toinen oiva matkakohde. Nötö tarjoaa kaksi erilaista satamapaikkaa.

Matkasimme ensin saaren länsipuolelle, missä sijaitsee kauppa. Saaren keskellä on puolestaan pienikokoinen puukirkko.

Tuuli oli kyseisenä päivänä noussut voimakkaasti ja se kävi lounaasta - sataman kannalta pahimmasta mahdollisesta suunnasta.

Sataman yhteislaituri ei ollut kiinteää mallia, vaan niin korkea, että aallot pääsivät lyömään läpi laiturin. Laiturin eteläpuolelle ei ollut tuulen ja yhteisalusliikenteen vuoksi asiaa.


Laiturin pohjoispuolella sen sijaan oli tilaa peräankkuroijille. Pian kuitenkin selvisi, että yöpymisestä ei olisi tullut yhtikäs mitään, koska rannan tuntumassa aallot heiluttivat venettä aivan liian paljon.

Kauppareissun ja muiden täydennysten sekä saunareissun jälkeen siirsimme veneen toiselle puolelle saarta, missä sijaitsee Airiston veneilijöiden ylläpitämä venesatama. Ensin luulin, että satama on vain venekerhon jäsenille. Luulo osoittautui onneksi vääräksi.

Siirtyminen oli aika vauhdikas, koska tuuli puhalsi lounaasta noin 10 m/s ja Nötön länsipuoleisella selällä aallonkorkeus nousi aivan riittävän suureksi. Purjehtimiseen riitti pelkkä keulapurje. Enpä ole ennen moisia aaltoja nähnyt.

Lopulta kun pääsimme satamaan, tulimme kuin toiseen maailmaan. Ilma oli tyyni, eikä tuulesta ollut tietoakaan.

Saaren isäntä Esko piti hyvää huolta vierailijoista ja huolehti Jonna-koiran turvin siitä, että maksut tuli perittyä. Saunaankin pääsi erittäin huokealla tuntikorvauksella. Tänne täytyy tulla uudestaan.

Korpoström vielä vaiheessa!

Korppoon saaren eteläinen venetukikohta, Korpoström, ei ollut ainakaan tänä kesänä maineensa tai satamamaksun veroinen paikka.

Vierasvenesatamasta varmasti tulee erittäin hieno, kunnes kaikki sataman rakennukset valmistuvat. Nyt paikka oli meluisa ja sekava keskeneräisen rakennustyömaan vuoksi.

Läheinen metsähallituksen ylläpitämä Saaristokeskus on poikkeuksellinen kohde. Siellä riittää nähtävää. Sataman kauppa oli tarpeeksi iso ja sen valikoima runsas, mutta hintataso oli "saaristomainen".

Alunperin halusimme ostaa satamasta bensiiniä ja Marinolia ennen kuin lähdemme Saaristomeri-kierrokselle. Yllätys odotti perillä satamassa: kumpaakaan ei ollut tarjolla. Onneksi bussilla pääsi käymään Korppoon keskustassa.

Keskustan kaupassa bensa-automaatti oli rikki, eikä paikallinen K-kauppakaan myynyt keittimeen sopivaa tenttua. Onnekseni läheisen postin yhteydessä toimiva rautakauppa olikin auki. Sieltä löytyi tenttua yllin kyllin. Bensaa en saanut, mutta toivoin mielessäni tuleville päiville hyviä tuulia.

Iniöstä Alastaloa kohti

Viikonloppu vierähti mukavasti Nauvossa. Täyttä oli, mutta tilaa löytyi edellisvuoden tavoin päälaiturin keulapaikoilta.

Nauvon sataman keulakiinnityssysteemi on erittäin käytännöllinen tapa kiinnittyä. Kummallista kyllä, en ole juuri Saaristomerellä muissa paikoissa sellaisiin keulapaikkoihin törmännyt. Myös suuret veneet pysyvät tiukasti laiturissa keulakumin ja kahden sivuköyden turvin.

Varsinainen kesälomapurjehduksen toinen viikko alkoi, kun "peränainen" saapui paikalle. Matka kohti Korppoon Verkania alkoi hennosti luovien. Tuulta ei ollut ollenkaan ja pariin ensimmäiseen mailiin kului monta tuntia. Olipa kerrankin aikaa nauttia kunnolla iltapäiväauringosta.

Iltapäivällä tuuli nousi reippaanpuoleisesti, ja Thorasvikenin pohjoispuolelta lähtien vene eteni reippaasti 5 - 6 solmun vauhtia aina perille saakka. Perillä satamassa oli väljää. Verkanin uusi huoltorakennus oli valmistunut, mikä nosti huomattavasti sataman palvelutasoa. Sauna oli erittäin hieno ja lämmin, mutta tilan ilmanvaihto ei toiminut ollenkaan. Pukuhuoneessa oli aivan liian kosteaa.

Verkanilta pääsee kätevästi kävellen katsastamaan Korppoon kirkonkylän vanhan kivikirkon. Nähtävyydet jätimme kuitenkin tällä kertaa väliin. Sen sijaan aloitimme loman syömällä perinteiset Buffalon ribsit. Mahtavaa annosta voi suositella kenelle tahansa, joka aloittaa parin viikon mittaista tölkkiruokakautta Saaristomerellä.

Verkkanilta purjehdus jatkui Nauvon ja Korppoon pohjoispuolelle kohti Iniön saarta. Suuntasimme ensiksi kohti Houtskärin Näsbytä, jolle heiluttelimme vain hei hei. Väylä kiemurteli ohi Kivimon lossin, ja Moussalan länsipuolelta nousimme ylös pohjoiseen kohti Keistiön ja Iniön saaria.

Iniön Norrbyn vierasvenealtaassa oli reippaasti tilaa. Sataman sekatavarakauppa oli tunnelmallinen - juuri sellainen oli oman kotikyläni kauppa joskus 1980-luvulla. Kaupassa oli peräti lihatiski!





Satamassa on pieni sauna ja erilliset suihkut. Sähköä saa maksua vastaan.


Suomen pienimmän kunnan saattaa kiertää vaikka kävellen.

Tyydyimme kiertämään vain läheisen luontopolun, mikä kyllä kannatti, koska saaren korkein kohta tarjosi kävelijöille todella huimat näkymät.



Matka jatkui kohti pohjoista, Kustavia. Halusimme nähdä pätkän kuuluisaa Ströömiä ja aistia hetken pitkävetisen Alastalon salissa -kirjan maisemia. Sää ei ollut meille kovin suotuisa, kun tuuli puhalsi vaihteeksi vastaisesti.

Päätimme jättää alkuperäisen suunnitelman; Katanpään linnake sai jäädä seuraavaan kertaan.

Luovimme kuitenkin pitkin Ströömiä Lootholmaan saakka. Luin partiolaisten satamakirjasta, että satamassa on kaikki palvelut lähellä ja ennen kaikkea Kustavin kirkonkylä aivan vieressä.

Perille satamassa odotti vanha puinen kuunari Helena ja jo parhaat päivät nähnyt ravintolarakennus. Näky oli aika lohduton. Tovin aikaa pohdimme, mitä Lomaliiton kuuluisalle lomakohteelle oli oikein tapahtunut. Monet moottoriveneilijät kääntyivät satamasta saman tien pois ja jatkoivat johonkin toiseen satamaan.


Me kuitenkin jäimme, koska alkoi monta tuntia kestänyt vesisade. Satamassa ei ollut juuri mitään partiolaisten kirjassa luvattuja palveluita, pelkästään kuivakäymälä ja poijukiinnitys. Siinä kaikki. Satama on toki suojaisa.

Matkalla kohti kirkonkylää tapasimme yllättäen alueen verkkoaidalla venemaksun perijät. Nainen totesi, ettei satamassa ole ollut sähköä kymmeneen vuoteen!

Hieman ihmettelin kommenttia, koska partiolaisten kirja on vuodelta 2003. Lienevätkö koskaan kirjan tekijät käyneetkään paikan päällä. Vene-lehden artikkelissa vuodelta 2004 satamaa ylistetään. Partiolaisten kirja kannattaisi ainakin päivittää kyseisen sataman osalta.

Hieman sadevettä nieleskellen maksoin naiselle vierasmaksuna seitsemän euroa!

Kustavin kirkonkylällä oli sateen vuoksi kuolemanhiljaista.

Bongasimme kylällä yhden vanhan puukirkon. Villa Volterin pitsa ja olut maistuivat todella hyviltä ja kohensivat sateen ryydittämää mieltä. Muutaman päivän vanhat lehdet tarjosivat mukavaa viihdykettä monen tunnin ajaksi.

Jätimme Lootholman seuraavana päivänä taaksemme. Totesin, että sinne ei kannata mennä kuin hätätapauksessa. Seuraavalla kerralla täytynee käydä tsekkaamassa ströömin suulla oleva Laura Peterzénin vierassatama, vaikka kuuluu olevan aika pramea.

No, päivän päivän legistä tuli pitkä, sillä halusimme kerrankin purjehtia ja edetä reippaasti mukavassa sivumyötäisessä.

Pudotimme suoraan kohti etelää, ohitimme Pakinaisten saaren ja Innamon saaren vierestä palasimme Nauvon pohjoispuolelle. Thorasviken tarjosi jälleen kerran hyvän satamapaikan.

Hangon toisella puolen

Hangossa gasti vaihtui toiseen ja siirtopurjedus kohti Nauvoa jatkui tiistaina.

Tuuli tuli lännestä ja alkutaipaleen muutamat luodot ohitimme moottorivoimin. Purjeet ylhäällä matka jatkui leppoisasti luovien. Hangon itäiseltä selältä kurssi kääntyi kohti Taalintehdasta. Tuuli oli sopivan reipasta, että tovi mentiin hartaasti virsikirjan voimalla.

Kun kurssi kääntyi taas länteen aivan manteereen tuntumassa alkoi oikein haastava luovimisvaihe. Sahasimme kapeaa väylää aina Taalintehtaan edustalla olevalle selälle saakka. Aikaa kului, mutta purjehdus maistui mukavalta. Gastikin sai ensikertalaisena hyvän legin koettavaksi.

Taalintehtaan vierassatama ei pettänyt tälläkään kertaan. Koin, että 17 euron vierasmaksun oli hintansa väärti. Satamassa oli tilaa. Tunnelma oli odottava, koska viikonlopun jatsit lähestyivät. Me emme jääneet kuitenkaan kuuntelemaan musiikkia.

Miehistyö täydentyi toisella gastilla ja matka kohti Käsnäsiä alkoi. Pudotimme purjeilla etelään ja oikaisimme sitten Kasnäsin vierassatamaan. Vene pistäytyi vieraslaiturin päässä vain sen verran, että yksi gasteista pääsi turvallisesti maihin ja jatkamaan bussilla kohti Helsinkiä.

Purhehdus jatkui uuden gastin avustamana kohti pohjoista. Ohitimme Högsåran ja nousimme ylös Paraisten portille saakka. Tuuli kävi kylmän vahvasti luoteesta ja se oli siis meille aivan vastainen. Luovimme matkasta noin kolmasosan, kunnes vaihdoimme peltiseen purjeeseen.

Perillä oli aivan rauhallista ja lämmintä. Portti peri satamamaksua kahdeksan euroa. Wc-oli surkeassa kunnossa. Sataman kaupasta sai halutessa ostaa ruokatavaroita. Saunakin oli, mutta kaikki vuorot olivat menneet. Sataman grillille oli kuitenkin käyttöä. Aamulla olisimme mieluusti käyneet suihkussa tai vaihtaneet kylmäkallet uusiin, mutta kauppa avattiin vasta kello 11.00. Se ei sopinut meille ollenkaan.

Portilta ei ollut Nauvoon enää kuin runsaat parikymmentä mailia. Taival taittui kovin takkuilen, kun tuuli oli vaihteeksi täysin vastainen. Itsepäisesti pidättäydyn käyttämästä moottoria.

Ohitimme Nauvon varhain iltapäivällä ja suuntasimme saaren pohjoispuolella olevalle lahdelle.

Ohitimme myös vilkkaa laivaväylän.


Thorasviken osoittautui mainioksi ja suojaiseksi ankkurointipaikaksi. Merikortissa on merkintä suotuisasta ankkuripaikasta.

Partiolaisten kirjassa on lahdesta vieläkin enemmän. Lahdella ovat
muinoin pysähtyneet isot kauppa- ja sotalaivat. Rannat ovat riittävän syviä.

Myös Thoraksen puiseen laituriin sopii ainakin neljä venettä kiinnittäytymään.

Laiturin juuressä vettä on toista metriä. Neljän euro yömaksu oli kohtuullinen.

Lahden suulla olevalle saarelle voi myös kiinnittäytyä.

Eteläpuolella kasvat ruohikot saattavat hämätä, mutta rannalla vettä on lähes kaksi metriä.


Aamulla siirryimme sitten Nauvoon, johon ensimmäisen viikon siirtopurjehdusjakso kaverigastien avustamana päättyi. Siellä odotti kesän ensimmäinen - ja ainoa - hellepäivä.