Lueskelin Kansanveneliiton verkkosivulta tuoreinta Folkkari-lehteä. Lehdessä oli juttu folkkari nro. 66 rempasta. Vene on rakennettu vuonna 1949. On siis päässyt ihan hyvään ikään.
Puuvenehipin ohuet niskakarvat nousivat pystyyn, kun luin, miten vene on oikein kunnostettu "nykyaikaisesti": "Koko runko käsiteltiin ulkopuolelta epoksihartsilla ja vahvistettiin muutamalla mattokerroksella...".
Tavallisesti lehdessä on selostettu, miten veneitä kunnostetaan "perinteisesti" puisia folkkareita kunnioittaen. Nyt on näemmä lehdessä alettu suosia metodeja suoraan lasikuitupuolen purjehtijoilta.
Itse näkisin, että puuveneen laminointi on vähän sama asia kuin lakasis roskat maton alle odottamaan suursiivousta.
Tuokin vene olisi pitänyt esimerkiksi kyllästää hyvin ja vaihtaa tummuneet laudat uusiin. Täytyy toki antaa arvoa sille ammattilaiselle, joka on nuo laminointineuvot omistajalle antanut. Ammattilaisella on ollut varmaan hyvät perusteet sille, miksi veneitä pitäisi korjata noin.
Keväällä vesillelaskun yhteydessä vanhan veneen pitääkin vuotaa. Näin myös omistaja oppii ymmärtämään paremmin, miten vene tai sen puumateriaali käyttäytyy, ja miksi se tarvitsee tietyn ajan jälkeen perusteellista huolenpitoa.
Jos vene vuotaa liikaa, on aika uusia kaaria, kiristää lautojen ruuveja tai vaihtaa ne kokonaan. Pientä helpotusta vuotamiseen voi tuoda bitumimassa, jota voi painella limisaumojen päälle.
Vantnålar
1 viikko sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti