Kausi alkaa - varustevimma iskee

Työkiireet ovat ohi ja veneen varustelu on siinä pisteessä, että tänään viimein pääsee ensimmäiselle purjehdukselle.

Kevätkunnostuksen jälkeenkin työt eivät ole veneessä loppuneet. Säädöt, siivoukset, tavaran roudaamiset sekä uuden "romun" hankkimiset vievät kummasti aikaa. Autolle olisi myös tarvetta. Ankkureiden kantaminen satamaan ei oikein houkuttele.

Sähkötyöt ovat myös edenneet. Uusi akku ja sähkötaulu olivat järkeviä ostoksia. Näyttää siltä, että kesällä kirjaa voi lukea taskulampun valon sijasta kirkkaan hyttivalon loisteessa. Tämä on ylellisyyttä. Folkkarissa sähkölaitteita on tasan muutamia: pilssipumppu, ajovalot, mastovalo ja hyttivalo. Mukavuuslaitteille on tilaa ainoastaan satamassa. Enpä niitä tosin kuljettele matkassa.

Jääkaappia ensi kesänä näyttelee perinteinen styroksinen kylmälaukku. Täytyy vielä harkita, jos ostaisin verkko- ja akkuvirralla toimivan kylmälaukun. Satamassa sellaisella voi olla käyttöä, kun sähköä on saatavilla.

Aurinkopaneelia en osta tänäkään vuonna.

Lämmitintä ei ole. Lukuisten pähkäilyjen jälkeenkin katson, ettei folkkarissa wallasta kaivata. Viileitä öitä varten täytyy olla hyvä makuupussi. Ja tarvittaessa jalluryyppy virkistää mieltä.

Veneessä on nyt lisävarusteena kaikuluotain. Se toivon mukaan on pieni pohjavakuutus, kun pitää etsiä luonnonsatamista hyvää rantautumispaikkaa.

Tuotin luotaimen Yhdysvalloista. Kaikuluotain on paristokäyttöinen ja sen anturi on malli imukuppi.

Parin viime kesän aikana luonnonsatamisen rantojen syvyydet ja kivikot on tarkistettu joko käsiluotaimelle tai uimalla. Iltamyöhällä uintireissut eivät kuitenkaan ole kovin houkuttelevia, virkistäviä kylläkin.

Luotaimen käytännöllisyydestä tai tarkasta toimivuudesta ei ole vielä kunnon testituloksia. Yhden testin jälkeen laite kyllä toimi.