Puotilassa ei tykätä puuveneilijöistä!

Tämän kevään vesillelaskusta meinasi tulla farssi, kun Helsingin kaupungin merellisen osaston Puotilan yksikkö päätti juuri kahta päivää (14.5.) ennen laskua lukita laskuliuskan sähkökaapin oven. Oveen porattiin sopiva reikä ja se lukittiin hirmuisella munalukolla.

Kuuli asiasta aika pian parilta muulta puuveneilijöitä, jotka jäivät ihmettelemään kaupungin toimintaa. Hetken aikaa kauhistelin, että mistä saan sähköä laskua varten vuokraamaani uppopumppuun? Aggregaattia en halunnut vuokrata, kuten kerran tein Merisatamassa.

Soitto Puotilan yksikköön ei auttanut, eikä aneluihin suostuttu. Sieltä kehotettiin viemään ”puupurtilot muualle turpoamaan, koska laituria ei ole tarkoitettu tähän”, kuului vastaus.

Uppopumppuun ei saanut sähköä mistään muualta kuin kaukaa talvikentällä. Lähin tolppa oli noin 60 metrin päässä. Uhmasin mainittua kieltoa. Tai eihän turvotusta kielletä missään virallisesti, vai miten on?

H-hetkellä, kun köli kastui, vuokraamani tehopumppu yski heti alkuunsa, koska kolmen roikan yhdistelmä ei kestänyt ollenkaan pumpun tehoa ja sähkötolpan rele pompahti aina paikoiltaan.

Siinä sitten tuskailtiin ääneen yhdessä autokuskin kanssa kaupungin päätöstä. Vieressä oli sähköpiste, jota ei kaupungin kiellon mukaisesti voinut käyttää. Ovi oli visusti lukossa, eikä sen koputtelu auttanut. Jos olisin vetänyt sähkö kahden metrin päästä, olisi uppopumppuni hurissut oikealla tavalla.

Onneksi autokuskilla oli mukana uppopumppu. Sen ja oman pienemmän pumppuni avulla sain juuri pidetty veneeni pinnalla. Onneksi skenaarioissani varaudun johonki tällaiseen, ja otin pienen uppopumppuni mukaan. Vetämäni sähköjohtoyhdistelmä sentään kesti nämä kaksi pientä pumppua.

Näin jälkeenpäin edelleen ihmettelen, miksi puuveneilijät eivät voi käyttää sähkökaappia? Enkä ole ainoa ihmettelijä: samaa ovat pohtineet muut kanssaveneilijät, joiden veneet eivät pysy laskussa ilman pumppua ja sähköä pinnalla. Sama ongelma on taas esillä ensi keväänä – epäilemättä muuallakin kuin Puotilassa. Muiden vesillelaskupaikkojen tilannetta en tarkkaan tunne.

Kaupunki ei tietojeni mukaan halua, että puuveneitä turvotetaan veneliuskan kohdalle. "Puupurtilot" pitää ajaa heti laskun jälkeen muualle liuskalta. Ne häiritsevät muuten septitankilla kävijöitä ja muita laskuja.

Kaupungin virkahenkilöstö ei taida ihan tuntea, mitä
puuveneelle tapahtuu talven aikana, ja miksi se vuotaa vesillelaskun yhteydessä.

Jotkut puuveneet tarvitsevat enemmän turvotusta kuin toiset. Puuvene vuotaa aina laskun yhteydessä – enemmän tai vähemmän. Siksi jotkut eivät jaksa kauhoa vettä pois veneestä tunti tolkulla, kun sitä tulee sisään tuhansia litroja tuntien aikana. Tai jotkut eivät ehdi turvottaa venettä maalla ennen laskuta. Tai kaikilla ei ole kavereita aina mukana auttamassa. Helpointa on käyttää tehokasta pumppua. Pumppu tottelee sähköä.

Ei liuskoilla tule ruuhkaa. Puotilan laskulaituri on aika iso ja siinä kyllä mahtuu turvottamaan veneitä, vaikka olisi kuinka ruuhkaa.

Kun vahdin veneeni turpoamista 24h, ei ruuhkaa ollut nimeksikään. Jos ahdasta tulee, aina voi siirtää venettä sen verran, että tilaa löytyy väliaikaisesti. Näin menettelin viime vuonna. Silloin sain vielä sähköä liuskan kaapista – josta olen kaupungille kiltisti maksanut!

Jos sähköstä on maksanut, tiedoksi vaan, ettei ”se ole varastamista”, vai käyttääkö kaupunki viereisellä talvisäilytysalueella toisenlais

ta sähköä kuin laskuliuskalla?

Kun keskustelu Puotilan yksikön kanssa ei edennyt, otin yhteyttä liikuntavirastoon. Lähetin osastopäällikkö Turo Virtaselle postia ja hän lupasi selvittää asiaa (20.5.).

Toivottavasti asia etenee toivottuun suuntaan. Kyse ei ole suuresta ongelmasta. Kaupunki voisi palvella puuveneilijöitä tarjoamalla sähköä heille, vaikka erikseen lukitusta kaapista, vaikka pientä maksua vastaan! Liuskalle voitaisiin myös asettaa 24h katto, jonka sisällä puuvene pitää viedä omalle paikalle.

Pienellä eleellä monen puuveneilijän keväästä tulee kevyempi, kun ei tarvitse yöt miettiä, että mitähän tänä vuotta tapahtuu, kun köli kastuu. Ikävintä olisi, että kovalla työllä kauniiksi puunattu puuvene uppoaisi pohjaa vesillelaskun yhteydessä.