Matildan ruffin seinien viilutukset ovat muutaman vuoden ärsyttäneet, koska ovat olleet niin pahan näköisiä. Lahonneita kohtia on joskus paikattu pellavaöljykitillä.
Vaaleita paikkoja on puolestaan maalattu petsillä hieman punaisemmaksi. Tänä keväänä päätin, että vaihdan seinien viilutuksen. Poistin paapuurin puolelta ikkunan ja styyran puolelta kompassin.
En tiedä, onko vanerin mahonkiviilu itse asennettu vai onko se kenties ollut valmiiksi viilutettua vaneria. Joka tapauksessa vanha viilu oli kuivaa, paikoin hieman käpristynyt ja irti vanerista. Viilu lähtikin aika kätevästi pois, eikä talttaväkivaltaa juuri tarvinnut käyttää.
Veneessä oli aikamoinen siivo, ja roskaa kertyi pari pussia. Ja pölyä tietysti, kun hioin tasot siistiksi epätasaisuuksista.
Viilujen alta paljastui terve vaneri. Hioin sen ja viimeistelin nurkat ja reunat siisteiksi.
Seuraavaksi aloin etsiä uutta viilua. Hertsikan Puukeskuksessa oli tarjolla pari millistä viilua. Ensin ajattelin liimata viiluja kerroksittain... Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin.
Ostin teräviä mattoveitsiä. Liimaksi valitsin tavallista puuliimaa, tällä kertaa kosteuden kestävää Cascon liimaa. Sitä saa muun muassa Claes Ohlsonilta noin kympillä. (Tässäkin tapauksessa CO:n tarjonta on yllättänyt...)
.jpg)
Onneksi Seppälän Venetarvikkeesta löytyi tarpeeksi paksua viilua. Kolme metriä pitkä, 1,2 mm paksuinen khaya-viiluliuska maksoi reilun kympin. Tilasin samalla muutakin puutavaraa, esimerkiksi mahonkilautaa ja mahonkilevyä, minkä käytän pentterin kunnostukseen. Tästä tulee juttua myöhemmin.
Piirsin seinästä kaavan ja kopioin kaaren muodot viilulle. Terävällä mattoveitsellä leikkasin viilut oikeaan muotoon.
Moneen kertaan testasin ja mallasin viilunpalasia seinään, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Viilut olivat noin 200 mm leveitä, joten seinään oli leikattava kolme liuskaa. Liimasin viilut puuliimalla ja puristin ne tiukasti seinää vasten.
Kolmen tunnin kuluttua viilut saattoi jo kyllästää kevyesti Impreg 1:llä. Mahongin punaisuus tuli kivasti esiin, vaikkakin viiluissa on pieniä värivirheitä, pienet sävyerot eivät haittaa.
Parin päivän kuivumisen jälkeen lakkasin viilut yhteensä viiteen kertaan.
Ensimmäisiin kerroksiin lotrasin mukaan reippaasti ohenninta. Kolmannen kerroksen lakkasin puhtaalla lakalla. (Tästä tulee kuva hieman myöhemmin)
Tänäkin keväänä käytin lakkana pelkästää Hempelin Classic Varnishia. Nurkat viimeistelin vielä ohuella kerroksella sikasiivulla, jotta kosteus ei pääse sisään saumoihin.
Toivottavasti saumaus toimii. Kaikki viilut eivät olleet aivan suoria, joten hyvällä mitalle, silmälle ja sahalle oli useasti käyttöä.
Kun kompassi pääsi vanhalle paikalleen, lopputulos lähenteli täydellisyyttä. Ainakin seinä on vanhaa paljon parempi ja toivottavasti kestää tulevat purjehdukset. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti