Kansanvene Matilda

Matilda on myyty!

2011-06-28T20:41:00.002+03:00

Matilda on myyty ja siirtynyt seuraavalle omistajalle! Hieman yllättäen kesäloman kynnyksellä veneelle ilmaantui sopiva ostaja.

Purjehdin veneen eilen maanantaina uuteen kotilaituriin Helsingissä. Toivotan uusille omistajille oikein leppoisia purjehduskesiä ja -hetkiä! Niitä on varmasti paljon edessä.

Mieli on hieman haikea. Kuuden vuoden aikana kipparoin Matildaa tuhansia merimaileja. Matilda vieraili kymmenissä saarissa viimeisten vuosien aikana. Tämä blogi on puolestaan kerännyt vuosien mittaan tuhansia lukijoita.

Kansaveneblogini sulkeutuu tämän kirjoituksen jälkeen. Itse aion jatkaa puupursien parissa - luonnollisesti. Nyt etsinnässä on uusi vene kesämökiksi. Haaveissani on ostaa yli 30 jalkanen mahonkipursi. Tavoitteenani tietysti on, että tämän blogin jälkeen jatkan kirjoittamista uuden veneen myötä.

Toivotan kaikille oikein mukavaa kesää!

Terveisin,

Janne

Tästä se alkaa – Folkkarieskaaderi heinäkuussa!

2011-05-22T15:19:00.002+03:00

Vene pulahti kyljet kiiltäen veteen 12. toukokuuta muutamaa päivää suunniteltua aikaisemmin. Päivä, yö ja seuraavakin aamupäivä kului venettä turvotellessa. Pumpuille oli heti kölin kastuessa tarvetta, mutta muutaman tunnin odottelun jälkeen pumput pitivät sentään jo taukoa.

Kovasta itätuulesta huolimatta sain siirrettyä veneen kotilaituriin. Tosin varaudun moottorikatkoon ankkurilla ja keulapurjeella.

Hain nimittäin moottorin huollosta laskun jälkeisenä päivänä. Varauduin siihen, että moottori tekee tenän, kun käytin sitä ensimmäistä kertaa viime elokuun jälkeen. No, kaikki sujui lopulta suunnitellusti.

Laiturissa säädin maston kohdalleen. Kiilasin mastojalan irti rungosta. Säädin vantit kohdalleen. Tällä kaudella mastosta löytyy myös viireille lippunaru! Puomin alasvetäjä, etuliikin kiristin yms. reiviköydet löysivät taas paikkansa.

Kävin myös sähköt läpi. Pilssipumpun on kunnossa. Akku on taas täynnä sähköä ja kaikki valot ovat myös kunnossa.

Vaihdoin takastaagin kiristimen vaijerin (kuva). Siinä oli muutamia hiusmurtumia, joten otin vanhan vaijerin pois. Ja vanhan tillalle uuden.

Seuraavaksi täytyy varustaa vene valmiiksi katsastusta varten. Itä-Helsingin Purjehtiseuran katsastaja tulee pian kylään.

Suunnitelmissani on järjestää heinäkuun toisella viikolla (kyllä, Hangon regatan aikoihin) Saaristomerellä purjehtiva folkkarieskaaderi. Suunnitelmat ovat vielä auki.

Tähtäimessä ovat muutamat tutut satamat eteläisellä Saaristomerellä (Uto&Jurmo), mutta tarkoitus on päästä nauttimaan myös eri luonnonsatamien rauhasta. Allekirjoittaneen lisäksi mukaan on tulossa myös muutama muu folkkari. Muita otetaan mieluusti mukaan! Aikataulusta lisätietoa myöhemmin.

Matilda on edelleen myytävänä. Oheista myynti-ilmoitusta klikkaamalla saa lisätietoa. Minulla on jo uusi puupurkkari kiikarissa ja nyt mieluusti antaisin Matildan sopivaan hintaan seuraavalla folkkaristille.

Tässä vaihessa kevättä olen valmis myymään veneen ennen kesälomaa. Kesäkuun loppupuolella lähden taas kesälomapurjehdukselle kohti Saaristomerta...

Kohtaaminen kesällä 2010

2011-03-05T17:16:00.003+02:00

Viime kesänä Korppoon Verkkanilla sattui mielenkiintoinen kohtaaminen. Vierasvenesatamissa folkkarinomistajana olen jo tottunut siihen, että lapset yleeensä ihastelevat laiturilla ääneen puuveneitä. Verkkanilla kuitenkin hieman yllätyn, kun eräs pysähtyjä oli tavallista enemmän kiinnostunut veneestä.
– Onko tämä Matilda vuosimallia 1967, kuului tarkka kysymys ja nyökkäilin herralle vastauksia.

Pian selvisi, että laiturilla ihmettelee Matildan entinen omistaja Heikki Sarparanta. Viheäkylkinen puuvene oli herättänyt hänen huomionsa, sillä folkkareissa tämä väri on aika epätavallinen. Heikki omisti veneen 1981–1983 ja hän kisasi sillä ahkerasi. Hän voitti Matildalla peräti kaksi Suomen mestaruutta. Kerran aiemmin olen tavannut yhden entisen omistajan. Nämä kohtaamiset ovat aina olleet nostalgisia!

Nykyinen ja vanha omistaja kohtaavat. Heikki Sarparanta on voittanut Matildalla kaksi Suomen mestaruutta.

Kutsuikin Heikin ja hänen vaimonsa hieman myöhemmin tutustumisvierailulle. Pian sain kuulla, että Heikki on lukenut blogiani. Kuulin myös, että Matildan jälkeen Heikki osti toisen folkkarin. Hän voitti Matilda II:lla (nykyään Matilda L-308) vielä toiset kaksi SM-pokaalia.(Folkkariliiton historiaan vielä myöhemmin lukiessani tajusin, että Matildallani on jo käyty Itämeren altaan toisella puolella, kisaamassa Sessa-pokaalista Schleswigissä Sakssa...)
Tiedän, etä folkkarien jälkeenkin on purehduselämää. Heikin toinen puufolkkari vaihtui lasikuituiseen, mutta seuraavan veneen sitlooda yms. ruffin sarjat sentään olivat mahonkia. Tilaakin tuli reilusti lisää.
– Folkkarin jälkeen ostin Vindö 40 -veneen ja olen purjehtinut sillä viimeiset vuosikymmenet, Heikki kertoi rupattelun aikana.
Vindö-vene oli parkissa laiturin toisella puolella.

Matilda on kuulema pysynyt entisellään. Tietysti suurin helpotus oli, että vene on edelleen pinnalla ja ahkerassa käytössä. Kertasin Matildan omistaja- ja kunnostushistoriaa. Muutamat pienet yksityiskohdat ovat muuttuneet, mutta alkuperäinen ilme on säilynyt.

Kerroin hänelle pentteristä, katon korjauksesta ja uudesta kirjahyllystä. Nyt selvisi varmalta taholta, että Matilda oli 1980-luvun alussa vihreäkylkinen. Kenties alkuperäinen väri on juuri vihreä.

Entinen omistaja tunnisti puomisakset, sillä ne olivat hänen tekemät. Keulaan asetettu folkan etuliikin kiristin on hieno lisävaruste ja se on puolestaan peräisin kisavuosilta.

Lumet sulavat!

2011-03-05T16:35:00.000+02:00

Kevät tuntuu olevan taas kerran lähellä. Viime talvena Helsingissä oli paljon lunta, mutta näin runsasta lumipeitettä ei ole ennen Matilda ympärille kasautunut. Talven mittaan olen tehnyt jonkin verran lumitöitä veneellä.

Katoksen päältä on viime kuukausien aikana valunut niin paljon lunta pois, että muutama viikko sitten sivukinokset olivat yhdellä puolen katosta valuvan lumen tiellä. Jouduin muutaman hetken huhkimaan lumilapion kanssa katoksen ympärillä, jotta sain lapioitua suurimman osan lumesta pois painamasta katoksen sivuja.

Masto on talvehtinut hyvin kinosten keskellä. Lapion tänään valumalumet pois sen päältä. Se odottaa nyt pientä kevätpuunausta.

Talvi lupailee helppoa kevätturvotusta. Vene ei varmaankaan kuivu niin paljon kevättuulien alle kuin muutama kevät sitten. Nyt odottelen, mihin valumavedet oikein asettuvat. Syksyllä sateiden aikana veneen viereen syntyi aika isoja rapakoita.

Parin viikon päästä pääsen aloitamaan kevätkunnostuksen. Tarvikelistan teko on vielä kesken. Tilaan lakat yms. täpätit entiseen malliin Seppälän Venetarvikkeesta. Mahongista pitäisi kehitellä myös jotain veneeseen. Varastossa on hyödyntämättä mahonkia pieni levy ja muutama lautametri.

Tulevina viikonloppuna edessä on rutiinihommien ohella pilssin putsausta ja yhden riman vaihto ruffin ympäriltä. Vene pulahtaa näillä näkymin veteen toukokuun toisella viikolla.

Ahvenmaa-raportti 2009 uudessa Folkkari-lehdessä!

2010-07-29T10:37:00.001+03:00

Uudesta Folkkari-lehdestä voi lukea Matildan kesälomapurjehduksesta Ahvenanmaalla kesällä 2009. Matka oli vauhdikas! Suosittelen lukemaan :-).

Tuosta reissusta en ole kirjoittanut tällä sivustolla yhtikäs mitään, sillä olen odottanut jutun ilmestymistä. Lehti jaettiin paperiversiona kaikille jäsenille muutama viikko sitten.

Kesäloman päätteeksi

2010-07-29T10:28:00.001+03:00

Matildan kesälomapurjehdus jatkui seuraavasti Föglön Degergystä seuraavien neljän viikon ajan reitillä: Rödhamn - Maarianham - Bomarsund - Nötviken - Djupviken (Geta) - Lappo (oikaisu pohjoisreittiä pitkin) - Luonnosatama Kihdin itäpuolella - Ahvensaari - Verkan - Brunskär - Österskatan - Tunnham - Luonnonsatama Vänön vieressä - Hanko - Modermagen - Elisaari - Stora Svärtö - Kotiluoto - Puotila.

Edessä ovat vielä elokuun viikonloppupurjehdukset itäisellä Suomenlahdella!

Ahvenmaalle reilussa viikossa

2010-07-01T08:54:00.003+03:00

Matildan kesäpurjehdus on edennyt hyvin. Välillä on ollut täysin tuulittomia legejä. Juhannusaaton päivänä on vain ripotellut hieman vettä. Kesän nopeusennätys syntyi Kökarista lähdettyä noin 8 m/s:ssa puhaltaneen etelätuulen avulla.

Reitti on kulkenut tähän mennessä seuraavasti: Puotila - Suomenlinna - Elisaari - Hanko - Rosala - Borstö - Björkö - Österskär (Merikarhujen oikoreittiä kohti länttä) - Kökar - Föglön Degerby.

Ahvenanmaan kierros jatkuu edelleen. Oma kuntalistani täydentyy koko ajan uusilla kunnilla.

(Päivitetty puhelimella)

Kölin kastaminen!

2010-05-16T12:49:00.005+03:00

Takana on tehokas kevätkunnostusviikko. Torstaina viimeistelin vesilinjan ja hioin ja lakkasin maston laskukuntoon. Asensin myös kaikki nostimet paikoilleen.

Talvikatoksen purku sujui nopeasti kaverin avustukselle. Merkkasin purun yhteydessä omat puumerkkini katospuihin.

Siivosin myös katoksen ympäristöä. Talven kuluessa sen alle on kertynyt kaikenlaista irtoroskaa. Jätettä syntyi aikamoinen säkki.

Tilasin laskuajan perjantaiaamuksi. Nosturimies velotti työstä 70 euroa ja päälle tuli vielä mastomaksu 10 euroa. Hinta ei ole vuoden aikana muuttunut. Muistan, että vuonna 2006 pulitin nosturipalveluista 60 euroa – yhteensä!

Ennen laskua vedin sähköt liuskalle ja laiton uppopumpun valmiiksi pumppaamaan vettä.

Edellisenä päivänä tapasin satamassa Scylla-purjehtijan, joka lainasi minulle vielä yhden toisen uppopumpun – kaiken varalta.

Laskin, että 300/l minuutissa pitäisi riittää pumppaustehoksi. Viime keväänä laskussa tarvitsin kahta pumppua.

Matildan köli kastui viimein perjantaina klo 9.15. Viides lasku sujui rutiinilla, vaikka ilmassa oli pientä jännitystä. Edellisenä yönä näin pari kertaa unta uppoamisesta...

Tämän kevään lasku oli aivan toisenlainen. Vettä luonnollisesti virtasi pian kölin kastumisen jälkeen kymmeniä litroja pilssiin. Noin vartin jälkeen otin lainapumpun pois käytöstä, koska vene pysyi oman pumppuni avulla pinnalla. Kahden tunnin päästä uppopumppu piti jo välillä taukoja. Poikkeuksellista – ajattelin.

Päivä kului leppoisasti pumppua vahtiessa. Aurinko paistoi todella lämpimästi. Ohessa rakensin hyttiin uutta kirjahyllyä pokkareille ja korotin pentterin taittokantta. Uusi spriikeitin vaatii pieniä muutostöitä.

Puolen vuokrakauden jälkeen vene oli valmis siirtoon omalle paikalle, mutta päätin odottaa seuraavaan aamuun. Aamulla seitsemän jälkeen käynnistin moottorin.

Kesän ensimmäinen purjehdus sujui vaivatta ja rantautuminen onnistui kotipaikalle yksin rutiinilla.

Nyt vain purjeet esiin yms. venetarvikkeet. Ensi viikolla vene pitää saada katsastuskuntoon.

Viimeinen viikko!

2010-05-10T10:20:00.001+03:00

Kolea viikonloppu meinasi pilata vesillelaskusuunnitelmani. Eilen ja tänään sain sentään viimeisteltyä kylkien maalaukset ja vesilinjan. Lakkasin myös sitloodan penkin ja puomin. Puomi sai ensimmäisen lakkakerroksen neljään vuoteen. Nyt se hohtaa uutuuttaan.

Tänään läträsin myrkkymaalia vesilinjan alle. Talkooväki huolehti puuosien lakkaamisesta. Maston hiomisesta ja lakkaamisesta ei tullut yhtään mitään kostean ilman vuoksi.

Köli sai pintaansa sinistä ja puuosat mustaa maalia. Maalasin kahdella värillä, sillä eräällä kauppareissulla pari vuotta sitten otin vahingossa mustan ohella myös sinistä maalia.

Reilun tunnin maalausuran jälkeen kopissa oli aikamoinen tunnelma. Maalin ja lakan liuotinhöyryt maistuivat ilmassa. Avasin katoksen päädyt, jotta raitis ilma pääsi kiertämään sen sisällä.

Myrkyn levittäminen onnistui parhaiten pienellä telalla. Limit viimeistelin pienellä maalisudilla. Vesilinjan rajan viimeistelyn jätin ensi viikkoon, koska linjan valkea maali oli vielä hiukan tahmea. Pari vuotta sitten jouduin maalaamaan linjan uudelleen, kun teippasin sen liian aikaisin maalarinteipillä ennen myrkkymaalin levitystä.

Lakkaamisen kului pieni purkki Hempelin Classic Varnishia. Säästin pienen tilkan kesän korjauslakkauksiin.

Kangaskaton huoltomaalaus

2010-04-26T19:55:00.004+03:00

Maalaan pari vuotta sitten uusitun ruffin kangaskaton joka vuosi pellavaöljymaalilla. Viime kesän ja kuluneen talven aikana katon pintaan on pinttynyt kaikenlaista likaa. Myös köydet ovat jättäneet siihen jälkensä.

Yhdellä kerroksella maalia katosta tulee uuden veroinen. Telan avulla muutaman neliön suuruisen katon maalaa parilla desillä. Viime vuonna ostamani pieni Uula-purkki riittää vielä ensi kevään maalaukseeen.

Laskeskelin, että nyt kankaan päällä on viisi ohutta kerrosta maalia. Sen liituuntumisesta ei ole vielä merkkejä. Katto on edelleen täysin vedenpitävä.

Tänään maalasin kylkilautoihin ensimmäisen kerroksen tärpätillä ohennettua maalia. Kuivumisen, kevyen hionnan ja yhden maalauskerran jälkeen kylkilaudat ovat valmiita vesillelaskuun. Tosin vesilinja odottaa vielä viimeistelyä.

Kirpparilöytö!

2010-04-25T20:07:00.007+03:00

Tänään tein erinomaisen löydön Herttoniemen pihakirppispäivänä. Monen myyntikojun jälkeen kohdalle sattui autotalli, missä oli myynnissä muun muassa muutamia venetarvikkeita. Tavaroiden seasta löytyi myös upouusi Origo 3000 -spriikeitin. Tarrasin heti keittimestä kiinni!

Myyjä kertoi, että keitin oli ollut vain yhden kesän käytössä. Mielessäni käväisi eilinen kauppareissu (rahaa kului paljon), mutta silti testasin myyjää pudottamalla pyydettyä hintaa tosi törkeästi. Kävi lopulta niin, että lähdin autotallista keitin kainalossa. Kannatti kierrellä, koska olin jo aikeissani tilata moisen keittimen uutena SVB:stä.

Uuden keittimen vuoksi joudun hieman nikkaroimaan pentterin taitettavaa tasoa, koska Origo on aika korkea. Edessä ei ole kuitenkaan iso remontti. Muutamalla mahonkilistalla pystyn hieman korottamaan taitettavaa tasoa ylemmäs. Uusi keitin tehoineen sekä hienoine liekkisäätöruuveineen on tervetullut, sillä kesälle laitamme aamukahvien ohella niin paljon ruokaa Matildan pentterissä.

Tänään veneellä maalasin kyljet vihreällä maalilla. Työ sujui leppoisasti, vaikka taas kerran työ oli aloitettava teippauksella... Viime vuoden tavoin maalasin kylkilaudat maalaustyynyllä. Sen avulla maalikerroksesta saa ohuen ja valumat jäävät vähiin. Limikohdat maalasin kuitenkin ohuella pensselillä. Työ jatkuu huomenna. Luvassa on lämmin päivä.

P.S. Nyt olisi myynnissä Matildan vanha, mutta toimiva Origon kaksiliekkinen spriikeitin 1970-luvulta. (Tässä yksi esimerkkikuva mallista.) "Klassikon" molemmat massasäiliöt ovat ehjät ja toimivat. Keittimen liekit ovat säädettävissä. Keitin on terästä ja siinä on kaiken kukkuraksi vielä tosi näppärät kattilanpitimet. Keitin myydään tarjousten perusteella. ;-)

Ostoksia

2010-04-24T19:58:00.002+03:00

Aamulla Helsingissä oli niin syksyisen koleaa, että aloitin päivän kauppakierroksella. Kävin ensin hakemassa palan vaneria venekirjahyllyyn. Sopiva palanen heltisi Puukeskuksesta muutamalla eurolla. Hytin lattialaudat jätin vielä hyllyyn. Täytyy vielä miettiä, ehdinkö vaihtamaan lattialaudat uusiin.

Seuraavaksi metsästin pilssipumppuun uutta kalvoa. Hersikan Captain Shopissa ei moista ollut myynnissä, mutta sieltä mukaan tarttuivat sydvest (viimein löysin oikeanlaisen) ja uudet hätäraketit ja -soihdut. Hieman kirpasi investoida hätävälineisiin, mutta ei ole vaihtoehtoja. Mietin pitkään neljän soihdun ostoa, mutta raketeista lienee enemmän hätätilanteessa apua. No niin, kalvon löysin lopulta viereistä Walticista. Sitten viimeiseksi hain Prismasta tärpättiä, vihreää ja valkoista Miranol-maalia. Ostin sielä myös Airamin ison taskulampun ja siihen varapolttimot. Oheinen kierros vei muutaman tunnin. Onneksi minulla oli poikeukksellisesti auto käytössä.

Ensi viikolla täytyy käydä vielä Kehän III:n rompekaupoissa, jotta saan tulevaa katsastusta varten veneen varustuksen ajan tasalle.

Viimein kun pääsin rantaan, alkoi räntäsade. Lämpöä oli kuitenkin sen verran, että pystyin pohjamaalaamaan kylkien ylälaudat. Maalaus sujui nopeasti, tosin törmäyslistan teippaus vei työajasta valtaosan.

Aurinko tuli onneksi esiin ja pian kopin sisällä alkoi lämmetä. Sain naapurifolkkaristilta tehoimurin lainaksi ja siivosin veneen sekä ulkoa että sisältä pölystä ja roskista. Inhottavaa hommaa, mutta sunnuntaille kaavailemastani maalauksesta ja lakkauksesta ei tulisi mitään, jos pölyä ja likaa on kaikkialla.

Ilma olisi ollut suotuisa kylkien maalaukselle, mutta päivä jäi rannassa lopulta lyhyeksi aamuisen kauppakierroksen vuoksi. Se otti niin voimille, että päätin jatkaa kevätpuuhastelua seuraavana päivänä.

Pölyn keskellä

2010-04-18T16:03:00.010+03:00

Viikonlopun aikana kevätkunnostus on edennyt vauhdikkaasti. Sekä lauantaina että sunnuntaina muutama kaveri oli auttamassa minua veneaskareisssa.

Lauantaina sain molempien kylkien ylälaudat puhtaaksi. Työ eteni joutuisasti kuumailmapuhaltimen ja hiomahiiren avulla.

Ylälautojen sekä muiden kylkilautojen hiomisen vuoksi vene peittyi pian ohueen, vihertävään pölykerrokseen.

Ylälaudat ovat nyt valmiita kyllästettäväksi ja pian maalattavaksi. Maalikerroksen alta paljastui terve puu. Muutamia kohtia oli joskus paikattu mahonkilistoilla. Jopa vanttirautojen kohdalta puu oli täysin terve. Kylkilautojen maapinnat ovat kunnossa ja ne tarvitsevat vain ohuen kerroksen maalia ennen vesillelaskua.

Sunnuntaina hiomishommat jatkuivat. Kaikki lakatut puusosien pinnat puomia ja lipputankoa myöten on nyt hiottu.

Myös sitloodan turkkilaudat joutuivat tehokäsittelyyn. Ensin ajattelin vaihtaa ne uusiin, mutta teak-laudan metrihinta sai minut pohtimaan asiaa uudelleen.

Laudoissa kun ei ole mitään vikaa. Ne ovat viimeisten vuosien aikana keränneet likaa erittäin paljon. Lattialle on kaatunut muun muassa punkkua, oliiviöljyä, lakkaa jne... Oli jo aikakin putsata ne perusteellisesti.

Hiomahiirellä lautoja piti jurnuttaa aika tovi ennen kuin puhdas pinta tuli esiin. Karkea paperi auttoi työtä. Voi sitä vanhan ja uuden pinnan eroa.

Pesun jälkeen kontrasti oli valtava. Nyt vain kauppaan ostamaan teak-pinnalle sopivaa öljyä. Ajattelinkin testata, millaiselta laudat näyttävät vuoden päästä pintakäsittelyn jälkeen. Vaihtoehtona on, että lakkaan laudat perusteellisesti.

Turkkilautojen jälkeen rappasi pohjasta hilseilevän myrkkymaalikerroksen. Vesilinjan joudun taas maalaamaan uudella maalilla.

Kevät tulee vauhdilla. Vielä viikko sitten puistossa oli vielä lunta ja isoja rapakoita.

Viime yönä tuuli puhalsi viimeinen jäät upoksiin Vartiokylän lahdelle. Viikon päästä laitureihin ilmestynee ensimmäiset veneet. Veneilykausi pääsee pian kunnolla käyntiin!

Venetalkoiden lomassa Puotilan venesataman kahvila on hyvä pysähdyspaikka. Näin keväisin se on auki viikonloppuisin.

Liian lämmintä

2010-04-11T11:04:00.005+03:00

Ensimmäinen päivä veneellä oli säiden puolesta paras mahdollinen. En ollut rannassa ainoa veneilijä. Aika kului aluksi pääasiassa kuulumisten vaihtoon. Moni tuttu laiturikaveri oli paikalla.

Suunnittelin kevään ohjelmaa ja otin mittoja muun muassa turkkilaudoista, koska ajattelin uusia ne kokonaan. Irrotin myös käsipumpun kalvon, koska se pitää uusia.

Ennen veneelle tuloa poikkesin ensimmäistä kertaa ruotsalaiseen tarvikekauppaan. (Saa nähdä montako käyntiä tänä keväänä tulee.)

Ostin pussillisen tarvikkeita, kuten hiekkapaperia, ja pohdin myös uuden maalinkaapimen ostoa, mutta lykkäsin sen ostoa.

Lämpötila nousi päivän edetessä nopeasti.

Hiominen on oikein mieltä rauhoittavaa puuhaa. Sen lomassa ehtii pohtimaan tulevia reissuja.

Lakkapintojen hiomista varten ostin erittäin hienoa paperia (P 180). Pienelläkin voimalla lakkapinta rikkoontuu, ja se on siten pian pesun jälkeen valmis uudelleen lakattavaksi.

Päivän edetessä kopin sisällä oli pian niin lämmintä, että päätiin lykätä lakkapintojen hiomisen hieman viileämmälle päivälle.

Poistin maston suojapressun. Sen alta paljastui puhdas ja ehjä masto. Siinä on tummuneita kohtia aika paljon, mutta välttämättä koko mastoa ei sittenkään tarvitse ottaa puhtaaksi.

Lumi sulaa vauhdilla. Talven aikana satanut yli puolen metrin paksuinen lumikerros on lähes hävinnyt huhtikuun toisella viikolla Puotilan puistoista.

Kesä tulee vauhdilla!

Jospa ensi viikolla!

2010-04-04T13:40:00.004+03:00

Lumi sulaa kohisten. Ehkä ensi viikonloppuna on mahdollisuus käynnistää kevätkunnostuskausi. Ajattelin aluksi laatia työlistan ja sitten ihan ensimmäiseksi muun muassa hioa lakatut puuosat matalle.

Ensimmäisen kylkilautarivin otan myös kevään aikana kokonaan puhtaaksi, sillä kylkimaali on lohkeillut niin pahasti, ettei korjauspaikkaamisella enää näistä laudoista selviä. Sitloodan lattialaudat menevät myös vaihtoon.

Sisälle rakennan molemmille punkille pienet kirjahyllyt ja vaihdan sisävalot ledilamppuihin. Katsotaan löydänkö mistään sopivia lamppuja.

Työteliäin urakka koskee maston kunnostusta. Otan sen kokonaan puupuhtaalle, kyllästän sen kevyesti ja lakkaan sen lopuksi. Masto vaatinee eniten työtunteja kevään aikana.

Kirjoitin Folkkari-lehteen pitkän jutun viime kesän purjehdusreissusta. Aihe jääköön vielä salaisuudeksi. Juttu ilmestynee pian seuraavassa numerossa. Julkaisen sen myös tällä sivustolla heti kun vain se on mahdollista.

Toiveena on, että Matilda köli kastuu pian helatorstain jälkeen. Saa nähdä, onko meri vielä tuolloin jäässä tai takatalvi yllättänyt.

Talven tuoma kosteus

2010-02-10T18:08:00.004+02:00

Matildan talvilepopaikka on paksujen kinosten keskellä. Ensin voi tuntua, että hyvä näin, mutta pitemmän päälle tiiviistä kinoksesta on vain haittaa. Omakotitalon omistaja voi suhtautua asiaan aivan toisin, kun paksu lumipeite toimii hyvänä lisäeristeenä.

Ongelma on nyt se, ettei ilma pääse kiertämään kunnolla talvikatoksen sisällä. Kannattaa siis huolehtia, että ylhäältä on jokinlainen räppänä auki tai sitten pitää hankeen lapioida jonkinlainen ilmakäytävä. Ite en ole vielä tunnelia kaivanut.

Voin olla väärässä, mutta veneen kannelle oli lyhyen suojasääjakson aikana tiivistynyt aika paljon vettä. Siitä ei ole heti haittaa, mutta pitkällä aikavälillä kylläkin. Toisaalta keväämmällä lumikinos kosteuttaa hyvin entisestään kuivuvaa venettä.

Pitkää veneistä huolta! Puotilassa on ainakin monta huonosti pidettyä venettä!

Tapaamisiin Venemessuilla! Ohjelmassa on kerrankin kuunneltu folkkaristeja, kun messuhalliin on tuotu puolivalmis puinen folkkari.

Odotan sitä lauantain hetkeä, kun puuvenehallissa tuoksuu terva ja puu!

Lunta riittää!

2009-12-23T20:09:00.002+02:00

Viimeisten parin päivän aikana Helsingissä on satanut lunta ihan riittämiin. Viime vuosien kokokemukset ovat opettaneet, että lumipyryllä kannattaa käydä tsekkaamassa venekatoksen kunto.

Tämän vuoden malli näyttää olevan niin vankkaa tekoa, että se kestää reippaasti lunta. Olisi pitänyt taas kerran laittaa kattoon rimoja. Pienen rehkimisen jälkeen katos on puhdas lumesta. Kaikki on kunnossa. Joulukuussa kaipaan jo kesää! Hyvää joulua kaikille!

Harmajan laidalla

2009-12-11T16:32:00.010+02:00

Minulla oli kuluneella viikolla oli oiva tilaisuus vierailla Helsingin saaristossa, Harmajan saarella. Talvella saaristo on karu paikka. Tuuli kovasti ja oli todella kylmä. Kesää tuli ikävä.

Bongasin noin puolen hehtaarin kokoiselta saarelta majakan. Majakka koostuu graniittisesta alaosasta ja teräksisestä yläosasta. Länsimerkiksi maalattu yläosa valmistui 1883. Majakkaa korotettiin parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1900 seitsemän metriä korkealla kivijalustalla.

Harmajan saarella on ollut 1600-luvulta lähtien jonkinlainen merimerkki. Ensimmäinen taisi olla kivikummeli, mikä kehotti jättämään Helsinkiin matkaavia saaren vasemmalle.

Puinen tunnusmajakka, pooki johdatti 1800-luvulla Helsingin edustalla seilanneita sotalaivoja.
Pooki valaistiin lopulta vuonna 1883. Tornin rautakuoret ja lyhty tuotiin osina saarella. Majakka tilattiin tukholmalaiselta Ludvigsbergin konepajalta.

Putki on 7,3 metriä korkea. Valolaite linsseineen tuotiin Ranskasta. Valo syttyi lopulta 20. joulukuuta 1883. Majan varustusta kohennettiin 1897 sumuvaroittimella.

Pari vuotta myöhemmin majakkaa korotettiin. Torni nostettiin ilmaan seitsemän metrin korkeuteen ja sen alle muurattiin graniittinen nelikulmainen rakennelma. Majakka on nyt 14 metriä korkea. Vuonna 1936 saarelle sijoitettiin maailman ensimmäinen ja suuntaamaton radiomajakka. Vuonna 2000 majakan valolaite uusittiin.

Harmajan ja Suomenlinnan majakat muodostavat turvallisen, suoran linjan matkatessa kohti Helsinkiä. Kannattaa pitää vesillä tämä mielessä.

Lisää Harmajasta sekä muista Suomen rannikon majakoista Seppo Laurellin teoksessa: "Suomen Majakat". On oiva joululahja. Sain sen lahjaksi viime jouluna :-).

Myös Suomen Majakkaseuran sivut ovat mielenkiintoiset.

Lämmitin folkkariin

2009-10-23T17:41:00.003+03:00

Lueskelin syyskuun Venemestarista mielenkiintoisen artikkelin uudentyyppisestä venelämmittimestä, "Kajuutan lämmintin Pan 2000". En ole testannut tuota vempaita, mutta idea vaikuttaa hyvältä. En tiedä miten tuo toimisi folkkarista.

Jos tuon laitteen ostaa, minun pitäisi ainakin ostaa uusi spiikeitin. Nykyinen on ikivanha, mutta toimiva. Sen tehot eivät ehkä riittäisi tämän tyyppiselle lämppärille - tai enpä tiedä.

Hieman epäselvää on, että nappaako tuo mukaansa kaikki palokaasut ja lämpeneekö kattilan näköisessä laitteessa jonkin aine, vai miten toi nyt oikein toimii?

Olisi kyllä kiva päästä testaamaan tuota. Onko joku kenties jo hankkinut tuon?

Folkkarit sosiaalisessa mediassa

2009-10-21T16:02:00.005+03:00

Miten suomalaiset kansanveneilijät hyödyntävä internetiin syntyneitä sosiaalisia medioita yhteydenpidossa tai muuten vain tiedon levittämisessä? No, täytyy sanoa, että aika huonosti. Sen tiedän, että FB:n jäseninä on jonkin verran alan harrastajia.

Netit uudet mediat soveltuvat hyvin, vaikka yhdistys-, kilpailu- yms. tapahtumatiedotukseen. Facebookissa on tällä hetkellä yksi suomalainen ryhmä folkkaristeille.

"Kansanveneilijät"-ryhmän on perustanut allekirjoittanut monta vuotta sitten. Jäseniä sillä ei ole vielä yhtään. Tulkaahan jäseniksi! Tai jos tämä ryhmä ei vedä, ehkäpä Kansanveneliitto voisi perustaa virallisen sivun yhdistykselle FB:n.

Kansainvälisiä FB-folkkariryhmiä sivuja on useampia. Esimerkiksi "Friends of the Nordic Folkboat (Nordisk Folkbåt)" on tällä hetkellä suosituin ryhmä. IF-veneillä on myös oma ryhmä (tästä). Yksittäisillä veneillä on myös jonkin verran omia FB-sivuja, esim. folkkari Wilhelmiina. Matildalla ei ole vielä sivua (toistaiseksi tyydyn blogiin).

Puuveneijöillä on muuten myös oma FB-sivustonsa. Se tarjoaa uudenlaisen keskustelufoorumin Puuvene.fi-sivuston ohella.

Pikaviestipalvelu Twitterissä en ole juuri folkkaristeja löytänyt. Ruotsin kansanveneliitolla on oma sivu "Folkbat" Twitterissä. Se tukee hyvin liiton tiedotuslinjaa, koska liiton verkkosivu on rakennettu blogipalvelimen ympärille. Suomalaisia sivuja en löytänyt, kun etsin niitä muutamilla hakusanoilla.

Kesävideoita

2009-10-17T16:01:00.006+03:00

Kesälomatkalla tuli kuvattu useita videoita.

Ensimmäisessä Matilda matkaa Kyrkfjärdenillä kohti Korppoon Verkania, aivan yhdeksän metrin väylän vieressä. Takana lähestyy Tall Ship Race -purjehduskilpailuun osallistuva upea purjelaiva. En tunnistanut alusta. Fregatti meni hieman myöhemmin meistä vauhdilla ohi. Vastaan tulee myös Siljan Linen laiva. :-) Aallokkoa oli reippaasti, tuuli tuli kaakosta noin 7 - 8 metriä - puuskissa vielä enemmän. Ylhäällä on pelkkä iso.

Tässä hieman tarkempi kuvakulma Tall Ship Race -alukseen.

Toisessa Matilda on Gullkronon selällä lähellä Helsingholmenin saarta. Tässä kohdin mainingit tavallisesti nousevat nopeasti. Video ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Tosiasiassa tunnelma oli paljon jännittävämpi, kun vene keikkui minkä ehti. Etelätuuli puhalsi noin 6 - 7 metriä sekunnissa.

Kolmannessa videossa kesälomamatka on edennyt loppusuoralle. Matilda on Hangon selän länsipuolella. Matkaa Hankoon on vielä reippaasti. Tuuli puhaltaa etelästä. Ilma on todella kaunis. Pahoittelen huonoa kuvauskulmaa.

Perusteellinen sisäpesu

2009-10-17T15:23:00.004+03:00

Tänään jaksoin viimein mennä rantaan letkukasan ja painepesurin kera. Veneen sisäpesu on ollut työlistalla niin kauan kuin vene on ollut kuivilla. Pesulle ei ole ollut vain aikaa.

Ensin rakensin mastolle uudet kolmiojalat ja nostin maston niiden päälle nurmelta. Peitin maston pressulla. En ole kyllä ihan varma, kannattaako mastoa peittää. Uskoisin, että lakkakerros säästyy hieman, jos maston ei ole täysin talven armoilla.

Nyt pesuun. Painepesurilla ja mäntysaippualla puhdasta tulee aika nopeasti. Perusteellisella pesulla lähtee mahdolliset homekohdat yms. ruuanmuruset ja roskat. Likaa tuppaa kertymään aika helposti etenkin kaarien alle. Ilman pesua lauta tummuu vuosien mittaan. Seuraavaksi käynnistyy ensimmäinen lahoamisvaihe.

Pari vuotta sitten pesin sisätilat myös kloriitilla, koska muutamissa kohdin oli paljon valkeita läikkiä. Siis hometta. Valkaisuaine on tehokasta ainetta, jos nyt ei satu olemaan kaapissa virallista homeenpuhdistusainetta.

Muista hyvin ensimmäisen talvehtimiskauden, kun löysin sitloodan lattialautojen alta homehtuneita perunalastuja. Ei ollut kivan näköistä. Homekasvusto voi levitä nopeastikin ympäri venettä, jos talvikoppi on tiivis tai veneessä ei kierrä ilma.

Pistin taas merkille, että pilssin vanha punainen Ferrex-maalikerros oireilee aika pahasti. Sitä irtosi pesussa aika paljon. Ehkä tänä talvena jaksan puhdistaa pilssin puhtaaksi maalista ja maalata sen kyllästyksen jälkeen uudella maalilla.

Pilssin skrabaus on aika vaikeaa ja raskasta, mutta uusi maalikerros suojaisi puuta ja auttaisi pitämään pilssin puhtaana. Nyt pilssi on aika epäsiistin näköinen.

Niin, talvikatos näyttää pysyvän hyvin pystyssä, eikä se edes vuoda.

Talvikatoksen alle

2009-10-04T20:54:00.004+03:00

Perjantainen reissu lautakauppaan sujui hyvin. Tällä viikolla olikin aika trendikästä shoppailla lautoja. ;-)

Sahasin paikan päällä lautahallissa suurimman osan katosrimoista oikeaan mittaan. Yli neljä metriä pitkät rimat (48x48mm) eivät mahtuneet sellaisenaan pakettiauton perään.

Sahasin tukirimoiksi seuraavanlaiset pätkät: 14 x 2,50m (pystypuut), 14 x 1,60m (harjapuut) sekä pitkittäispuiksi: alkuun: 3 x 3 m, keskelle 3 x 2,5 ja lopppupäähän 6 x 1,25m. Katokselle tulee pituutta näin tasan 8 metriä.

Laskua kertyi hieman yli 150 euroa - olipa kallista verattuna parin vuoden takaiseen hintatasoon. Lautakasassa oli muun muassa 90 metriä jämäkkää tukirimaa, 60 metriä lautaa ja 20 metriä ohutta rimaa. Hain puutavaran lisäksi vielä muutaman kulmaraudan (á 4,90€) hävinneiden tilalle.

Talvisuojan kasaaminen sujui rutiinilla seuraavana päivänä. Ruuvasin ensin kulmaraudat kiinni puuruuveilla tukirimoihin ja sitten yhdistelin harja- ja pystypuut yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Yhteensä niitä kasasin seitsemän kappaletta.

Vaikeinta olikin pystyttää ensimmäiset harjastukipuut. Hetken aikaan sain taiteilla veneen päällä ennen kuin sain ujutettua pitkittäiset pitkittäisrimat läpi tukipuiden kulmarautojen. Kun sain suunnilleen hökötyksen pysymään pysytyssä, hyppäsin alas ja ruuvasin molemmille puolin pystypuihin tukilaudat. Päätyy ruuvasin kaksi tukilautaa, ylös ja alas ja niiden lisäksi vielä ristikkäin yhden laudan.

Lopputyö etenkin tästä eteenpäin aika helposti. Muistin virkistykseksi tässä vielä tarkempaa opastusta talvisuojan pystyttämiseksi pari vuotta vanhasta Folkkarilehdestä.

Pressua en vielä virittänyt. Ajattelin ensin tehdä sen tänään sunnuntaina, mutta syysmyrsky muutti suunnitelmat. Kävin veneellä vain kauhomassa vettä pois sitloodan päälle viritetyn pressun päältä. Viime yön ja aamun aikana vettä satoi tosi paljon. Kauhoin pressun päältä noin sata litraa vettä maahan.

Rakentamani talvikatos on helppo koota ja purkaa, eikä katoksen kesäsäilytys vielä kovin paljon tilaa.

Jos joku on kiinnostunut tätä katosta hieman vaativamman, mutta tyylikkäämmän KAARIHALLIN rakentamisesta, ohjeisiin kannattaa tutustua vaikka täällä (Puuvene 3/2001). Täältä löytyy muutama kuvakin (Puuvenekorjaamo J. Kareinen).

Joku pölli talvikatospömpöösin

2009-09-28T15:02:00.007+03:00

Matilda nousi merestä lauantaiaamuna. Viime vuonna oli aika tarkalleen samanlainen ilma. Ilmassa tuoksui syksylle ja rannassa oli hiljaista, eikä väkeä juuri näkynyt missään. Aamu on aina hyvä aika veneenlaskulle. Mieli oli myös aika haikea, kun kesäkausin on näin virallisesti ohi.

Maston ja veneen nostossa apuna toimi tällä kertaa urakoitsija Hallikainen. Urakka maksoin 80 euroa. Hinta on taas noussut kympillä. Myös saman laiturin folkkaristi Jussi ilmaantui paikalle. Hän näki samalla, miten folkkarin nosto oikein luonnistuu.

Nosto oli minulle neljäs, joten enää se ei jännittänyt niin paljon kuin pari vuotta sitten. Kaikki meni oikein hyvin. Aina käy mielessä, että millainen huuto syntyy, jos vene mäsähtää ylhäältä alas...

Noston jälkeen pesu. Sanoinkin pesua kärkkyneelle pesuripojalle pakit. Pohjan pesu olisi maksanut kolmekymmentä euroa. Ostin pienen painepesurin pari vuotta sitten juuri pohjan pesua varten. Kun pesen veneen pohjan, samassa yhteydessä käyn myös veneen matot läpi.

Pohja oli aika puhdas, mutta merilima ei olis kyllä lähtenyt mäntysuovan ja käsikäyttöisen juuriharjan avulla. Nyt riitti pelkkä vesi sopivalla paineella.

Veneen tyhjentämiseen kului tovi. Kiireiden vuoksi en ehtinyt kantamaan tavaroita pois viikolla. Onneksi apua oli lähellä tarjolla ja sain peräkärryn lainaa. Taas kerran huomasin, että kesän kuluessa rompetta oli kertynyt aika paljon. No, en keksinyt mitään, mitä en olisi kesällä käyttänyt.

Tyhjensin veneen kokonaan, eikä sinne jäänyt kuin muutamia varusteita. Pesen veneen sisältä ensi viikolla perusteellisesti, joten kaikenlainen tavara haittaa vain tätä työtä sekä talvikauden kunnostuksia. Enkä halua myöskään tarjota mitään mielenkiintoista tai arvokasta uteliaille voroille.

Edellisenä päivä hieman harmikseni huomasin, että JOKU on vienyt talvikatokseni rimat ja laudat. Pukit, pressut ja kulmaraudat eivät kelvanneet vorolle.

Kuka nyt vanhoja lautoja tai pätkittyjä rimoja tarvitsee? Toivottavasti nyt tämä JOKU vietti tämän puukasan turvin edes lämpimän yön nuotiolla. En toivo, että puut ovat päätyneet jonkun veneen talvikatokseksi. Tiedoksi vaan, että moisella taktiikalla ei kannata veneharrastusta jatkaa.

No, joo. Täytyy vuokrata pakettiauto ja käydä ostamassa uudet puutavarat tilalle. Taloudellisesti menetys ei ole kovin suuri. Puumäärän kuljettaminen ja sahaaminen on tässä vaiheessa kautta ehkä tylsintä hommaa. Katoksen kasaaminen on oikein mukavaa.

Tulkaa talkoisiin ensi lauantaina Puotilaan, jos on tekemisen puutetta. Kippari tarjoaa kahvit.

Pian ohi!

2009-09-22T09:28:00.004+03:00

Syyskiireille ei oikein voi mitään. Vene on ollut laiturissa tukevasti teltan suojassa pian viimeiset pari viikkoa. Purjehdukselle ei ole ollut aikaa. Vesillä kului päiviä enemmän kuin koskaan. Jos oikein muistan, olin vesillä jokaisena viikoloppuna kesänkuun toisesta viikonlopusta aina elokuun viimeiseen viikonloppuun saakka. Tietysti heinäkuun kului kokonaan merellä.

No, viikonloppuna on edessä vesiltänosto, veneen tyhjennys ja perusteellinen pesu. Tämä tapahtuma on tärkeä traditio purjehdusvuoden aikana. Noston jälkeen alkaa nimittäin ensi purjehduskesän odotus. Kylläpä siihen on vielä aikaa...

Tuopin jälkeen

2009-08-27T16:17:00.003+03:00

Huh, kyllä on ollut kiireitä. Viaporin Tuoppi sujui Matildan osalta tänä vuonna oikein hyvin. Vene purjehti maaliin, sijoitukseksi tuli 29. Taakse jäi peräti kuusi venettä.
Purjehduskeli oli oikein reipas. Tuuli yltyi, kun kisa lähestyi loppuaan.

Kisa oli mielestäni huomattavasti tasaisempi kuin viime vuonna. Viimeisen kääntömerkin jälkeen peräpäässä oli kova kisa viimeisistä sijoituksista. Kuusi venettä eteni keulat tasalla kohti maalia. Yhdessä veneessä hajosi maston jalusta, yksi otti liikaa tuulta... käänteintä taphtui.

Matilda hävisi seuraavan sijan vain kymmenellä sekunnilla. Voi voi, no ensi kerralla hieman parempi sijoitus taas.

Muutama meriselitys on nyt paikallaan. Veneeni ikivanhoja purjeita ei nyt kannata syyttää. Erot syntyivät manöövereissä, lukuisissa kännöksissä, koska vastatuuliosuudet olivat luoteistuulen vuoksi aika tavallisia tällä reitille.
Kerran yksi puuristeilijä meinas tulla kylkeen, kun ei osanut väistämissääntöjä. Joudun väistämään venettä ja hukkasin kiukuissani monta monta sekuntia. Osallistujilla pitäisi kerrata ennen kilpailuja väistämissäännöt.

No, kilpailu eteni hyvän tuulen vuoksi mukavan leppoisasti. Tuulen suunnan vuoksi spinnun käyttö ei ollut oikein suotavaa. Myös tuuli oli aivan liian navakka ensikokeilulle.

Ensi vuonna uudestaa. Täältä vielä koko kisan tulokset.

Viaporin Tuoppi 2009

2009-08-11T15:30:00.005+03:00

Vuosi on mennyt nopeasti, koska ensi viikonloppuna on taas kauan odotettu Viaporin Tuoppi 2009 -purjehduskilpailu puupurjeveneelle. Tapahtuma järjestetään aivan Helsingin edustalla. Järjestäjänä toimii Suomenlinnan pursiseura Sups. Lauantaina juhlitaan myös Viaporin Tuopin 25-vuotisjuhlaa.

Veneet starttaava todennäköisesti Kruunuvuoren selältä alkaen noin klo 10.00, purjehtivat lenkin ja palaavat takaisin lähtöpisteeseen. Kisaohjelma varmistuu vasta tulevana perjantaina.

Kisan herkullisin seuraamispaikka on Suomenlinnan Länsi-Musta-saareen läntisin kohta. Myös Särkän tai Harakan saarelta voi hyvin tarkkailla, miten esimerkiksi purkkarit luovivat läpi Särkänsalmen - jos reitti kulkee sen läpi.

Matilda osallistuu kisaan toisen kerran minun kipparoimana.
Viime vuonna venekuntani ylsi kansanveneiden luokassa kolmanneksi viimeiseksi. Paljon on siis petrattavaa.
En ota kilpailua turhan vakavasti. Sen verran kilpailuhenkeni on kohisten kasvanut, että ajattelin tänä vuonna käyttää kisassa spinnua. Saa nähdä, miten käy. Pallopurjeen käyttöä olen hieman jo treenannut.
Onneksi on vielä pari iltaa aikaa kisaan. Ehkäpä nostan kisa-aamuna vara-ankkurin laiturille, jotta painoa olisi hieman vähemmän. :-)

Tervetuloa seuraamaan kisaa! Kisan jälkitunnelmia voi sitten aistia venekerhon laiturilla Varvilahdella. Taas kerran satamaan ahtautuu suurin osa kisaan osallistuneista veneistä. Näky on huikea, kun kymmenet puuveneet ovat aivan vieri vieressä.

Viaporin Tuopissa on eriomainen tilaisuus tutustua erilaisiin purjeveneluokkiin. Nähtävillä on kymmenien folkkarien ohella muun muassa myös Hai-veneitä, suomalaisia erikoisluokkia, R-luokkia ja saaristoristeilijöitä. Veneiden kirjo on aikamoinen. Kannattaa tulla ihastelemaan ja ottamaan valokuvia.

Tästä linkki Jorma Rautapään Purje ja meri – Sail and Sea -verkkosivuille. Sivusto on tosi hieno ja se tarjoaa paljon tietoa sekä kotimaisista että ulkomaisista puupurjeveneistä. Suosittelen lämpimästi.

Kesäpurjehdus takana

2009-08-03T11:48:00.004+03:00

Viiden viikon kesälomapurjehdus on nyt takana. Kirjoitellen hieman myöhemmin ja tarkemmin kesäpurjehduksen etenemisestä. Reissun päällä bloginpäivitys oli täysin mahdotonta, koska nettiin ei päässyt juuri missään. Välillä matkapuhelin oli myös täysin mykkänä.

Loman alussa ensin ajateltiin tutustua tarkemmin Saaristomereen, mutta hieman sattuman kautta saimme yhdessä satamassa eräältä veneilijältä Ahvenanmaan merikortin lainaksi. Lähdimme sitten yllättäen katsomaan saaren vanhoja linnoituksia ja lopulta päädyimme Maariahaminaan. Koskaan ei kannata suunnitella matkaa liian tarkasti... Näikin voi menetellä.

Matildan kesälomatka eteni suunnilleen seuraavasti: Hanko Predium - Hanko - Rosala - Vänö - Kasnäs - Björkö - Berghamn (Nauvo) - Nauvo - Innamo - Thorasviken - Seili - Pakinainen - Teersalo - Jurmo - Lappo - Bomarsund - Kastelholm - Maarianhamina - Sottunga - Jungfruskär - Berghamn (Houtskär) - Verkan - Helsingholmen - Hanko - Modermagen - Stora Hälsö - Suomenlinna - Puotila.

Julkaise teksti

Maileja kertyi noin 550.

Volvo Ocean Race Suomenlahdella

2009-06-26T16:23:00.009+03:00

Tänään minulla oli erinomainen mahdollisuus päästä bongaamaan Volvo Ocean Race -maailmanympäripurjehdukseen osallistuvia purjeveneitä. Veneet ohittivat Suomenlahdella Helsinki-pituuspiirin, joskus puolenpäivän aikoihin. Sää oli kerrassaan upea! Tuuli puhalsi koillisesta noin 7 - 8 metriä sekunnissa.

Merelle pääsin Meripelastusseuran veneellä, Jenny Wihurilla. Sillä purjehdittiin aika vauhdilla lähelle kilpailijoita.

Näimme suurimman osan veneistä aivan Viron rannikon tuntumassa. Kohtasimme Pärispaen niemeltä noin 3,6 merimailia pohjoiseen ensimmäisenä Puman Il Mostron, sitten Telefonica Blackin ja lopulta Ericsson 3 -veneen. Loput veneet tulivat kärkikolmikon perässä.

Oli aika hienoa nähdä veneet näin läheltä. Viimeiset kahdeksan kuukautta olen seurannut niiden liikkeitä lähinnä tietokoneen ruudulta.

Moikkasimme Ericsson 3 -veneen miehistöä aika läheltä. Taisivat ilahtua, kun heiluttivat takaisin :-D

Ohessa hieman kuvia ja yksi video kohtaamisesta. Video on kuvattu matkapuhelimella, joten se on aika rosoinen.

Ensikontakti kärkeen: Puma painaa ensimmäisenä:

Ericsson 3 -veneen miehistö tapasi läheltä faneja:

Telefonica Blue kulki omaa kurssiaan:

Video Ericsson 3 -veneen kohtaamisesta:

Juhannusmatka 2009

2009-06-22T09:45:00.009+03:00

Matilda irtaantui Inkoon vierasvenelaiturista oltuaan siinä parkissa melkein viikon ajan. Pakollisten ruokaostosten jälkeen matka kohti länttä alkoi. Ilma oli erittäin kolea ja lounatuuli puhalsi kylmästi. Koska päivä oli niin pitkällä ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valitsimme Elisaaren.

Seuraavana päivänä vettä satoi jatkuvalla syötöllä. Lähdimme matkaan ja ajelimme vastatuuleen seuraavat tunnit pitkin Barösundin ränniä. Purjehduksesta ei tullut yhtään mitään, koska vettä satoi välillä kaatamalla ja lounatuuli yltyi 8–10 metriin sekunnissa. Muutamissa kohdin, missä tuuli suoraan selältä, aalto nousi välillä niin korkeaksi, että vene meni välillä jopa takaperin. Perämoottori haukkoi happea ja huusi ikävästi.

Pitkän ajelun jälkeen pääsimme vihdoin Modermaganiin – tunnettuun luonnonsatamaan. Tankki oli tyhjä, mutta onneksi varakanisteri oli matkssa.

Rantauduimme saareen ensimmäistä kertaa, ja partiolaisten satamakirja oli suureksi avuksi. Vene ei osunut yhteenkään kiveen. Laguuni on tosi suojainen. Matalan syväyksen ansiosta pääsimme juuri siihen kohtaan, missä oli rauhallisinta. Tuuli ei juurikaan kiepotellut venettä.

Saaressa vierähti kaksi yötä. Sinne kiinnittäytyi myös muutamia muita purjeveneitä. Odottelin viereen veneitä, mutta onneksemme ne harvatkin löysivät oman paikkansa sivummalta.

Periaatteeni on, että luonnonsatamassa en kiinnitä fendereitä, mikäli paikassa on tilaa reilusti muille veneille. Modermagenin saari on juuri tällainen. (Toisenlainen on taas eteläisellä Saaristomerellä Björkön saari, joka on lähes aina täynnä. Siellä on venenaapureita kestettävä.)

Viereisessä Merikarhujen satamassa oli paljon veneitä. Gropalandetin saaressa oli railakkaat juhannustanssit, mutta juhlahumu ei juuri häirinnyt meitä.

Saari on ainutlaatuinen luontokohde. Jylhien maisemien ohella siellä on paljon elämää. Bongasimme muun muassa valkohäntäpeuran, pienen järven sekä paljon vesi- ja pikkulintuja. Joutsenpariskunnalla oli yksi poikanen. Korkealta kallioilta saattoi nähdä rantavesien kaloja uimassa. Oli eksoottista seurata muun muassa hauen ja lahnan (tai kampelan) liikkeitä. Saaren pohjoispuolen kallioilta saattoi hyvin seurata päivän päättymistä.

Juhannuspäivän jälkeen oli hyvä purjehdusilma. Ilma oli aamun sankan sumun jälkeen kirkas, ja tuuli oli paljon leppoisampi kuin edellisinä kahtena päivänä. Byxholmenin sauna houkutteli kylpemään, mutta jatkoimme matkaa eteenpäin.

Mutta minne? En saanut neuvoteltua Hangon vierassatamien kanssa sopivaa viikkovuokraa veneelle. Selvitykseni perusteella myös Hangonniemen pohjoispuolella oleva Hangon kyläsatama lienee lopettanut toimintansa, koska en saanut sinne yhteyttä.

Soitin lopulta Predium-vierassatamaan. Se osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Palvelu satamassa – ainakin tähän asti – oli oikein ystävällistä. Veneestä luvattiin pitää hyvää huolta pientä muodollista maksua vastaan.

Hangossa olisin maksanut viikkovuokrasta yli kaksinkertaisen hinnan. Juhannuksen jälkeen pakettihintoja on turha enää kysellä.

Täytyy muistaa Predium jatkossakin. Sinne on hyvät junayhteydet: Lappohjan juna-asemalta pääsee taksilla rantaan viidessä minuutissa.

Ensimmäinen testi

2009-06-18T09:38:00.002+03:00

Kesän ensimmäisellä siirtopurjehdusviikonloppuna uusi puomiteltta joutui aika kovaan testiin. Päivä alkoi Suomenlinnasta ja päättyi Porkkalan niemeen. Onneksi ei jatkettu eteenpäin niemen länsipuolelle, sille pari tuntia rantautumisen jälkeen meidän yli pyyhkäisi ukkosrintama, jollaista en ole vuosiin nähnyt.

Olen purjehtinut monien ukkorintamieden vierestä, jolloin vettä on tullut kuin saavista kaatamalla, mutta tuulta ei ollut yhtään.

Viime viikkoinen kokemus oli aivan toisenlainen. Vettä tuli niin paljon, että näkyvyys meni hetkessä. Tuuli yltyi niin kovaksi, että naapuriveneet pomppivat laiturissa ylös alas. Tuolla hetkellä ei olisi huvittanut olla merellä. Salamat välkkyivät tosi näkyvästi.

Uusi puomiteltta joutui aika nopeasti kunnon testiin. Rankan ukkoskuuron ja noin kuuden tunnin sateen jälkeen sitlooda oli aivan kuiva. Alussa ensin epäilin, kuinka hyvin kangas pitää vettä, mutta pitäähän se!

Tässä hieman esimakua sateesta:

Siirtopurjehdukselle - puomiteltta on pop!

2009-06-12T08:32:00.004+03:00

Tänään on se hetki, jolloin vene irtoaa kotilaiturista, eikä se palaa samalla paikalle vasta kuin heinäkuun viimeisellä viikolla. Suunnitelmissa on tulevina viikonloppuna viedä venettä kohti Saaristomerta.

Kun kesäloma alkaa, se voisi alkaa vaikka Nauvosta tai sitten Taalintehtaalta. Kiirettä ei ole, pääasia on purjehtia tulevina kahtena viikonloppuna niin paljon kuin mahdollista.

Upouutta puomitelttaani olen testannut vasta muutaman kerran. Testikokemuksista kirjoitan hieman myöhemmin, kun olen hieman viisaampi.

Nyt tuntuu siltä, että kyllä kannatti investoida. Esimerkiksi viime viikonlopun illat olivat tosi kylmiä. Olin kavereiden kanssa käymässä Kaunissaaressa. Illan hämärtyessä teltan alla sitloodassa oli oikein viihtyisää istua, kun ilman koleus ei haitannut olenkaan.

Folkkarien SM-kisat (kotikisa) jäävät minulta tänäkin vuonna väliin. Ehkä debyyttini on ensi vuonna.

Venepatjat

2009-06-05T12:08:00.006+03:00

Veneessä on nyt upouudet patjat. Kansanveneen kapeat punkat määrittävät patjalle tarkat mitat (165 cm x 52 cm). Mukavuudesta pitää hieman tinkiä.

Valmiita patjoja ei ole Suomessa myynnissä. Tarkkojen mittojen kanssa uusien patjan tilaus on kuitenkin helppoa. Etolassa on patjapalvelu, missä patjat leikataan halutun kokoiseksi ja muotoiseksi.

Superloonipatjoja on eri paksuisia. Matildaan tilasin seitsemän senttiä paksu patjan. Se on jo selälle aika hyvä, eikä patja paina edes kovin paljon.

Neliö superloonia ei ole halpaa. Oma patjani maksoi 43 euroa neliöltä!

Tärkeintä patjoissa on kuitenkin ulkonäkö. Tavallisen ja tylsän laivaston sinisen patjakankaan sijasta valitsimme merihenkiset valko-ruskea-raitaisen kankaan. Kangas on jämäkkää, vettä hylkivää, mukavan pehmeää, kevyttä ja helposti ompelukoneella ommeltavaa. Eurokankaassa on hyvä valikoima erilaisia kankaita. Metri kangasta maksoi noin 30 euroa.

Puotilassa ei tykätä puuveneilijöistä!

2009-06-03T15:08:00.013+03:00

Tämän kevään vesillelaskusta meinasi tulla farssi, kun Helsingin kaupungin merellisen osaston Puotilan yksikkö päätti juuri kahta päivää (14.5.) ennen laskua lukita laskuliuskan sähkökaapin oven. Oveen porattiin sopiva reikä ja se lukittiin hirmuisella munalukolla.

Kuuli asiasta aika pian parilta muulta puuveneilijöitä, jotka jäivät ihmettelemään kaupungin toimintaa. Hetken aikaa kauhistelin, että mistä saan sähköä laskua varten vuokraamaani uppopumppuun? Aggregaattia en halunnut vuokrata, kuten kerran tein Merisatamassa.

Soitto Puotilan yksikköön ei auttanut, eikä aneluihin suostuttu. Sieltä kehotettiin viemään ”puupurtilot muualle turpoamaan, koska laituria ei ole tarkoitettu tähän”, kuului vastaus.

Uppopumppuun ei saanut sähköä mistään muualta kuin kaukaa talvikentällä. Lähin tolppa oli noin 60 metrin päässä. Uhmasin mainittua kieltoa. Tai eihän turvotusta kielletä missään virallisesti, vai miten on?

H-hetkellä, kun köli kastui, vuokraamani tehopumppu yski heti alkuunsa, koska kolmen roikan yhdistelmä ei kestänyt ollenkaan pumpun tehoa ja sähkötolpan rele pompahti aina paikoiltaan.

Siinä sitten tuskailtiin ääneen yhdessä autokuskin kanssa kaupungin päätöstä. Vieressä oli sähköpiste, jota ei kaupungin kiellon mukaisesti voinut käyttää. Ovi oli visusti lukossa, eikä sen koputtelu auttanut. Jos olisin vetänyt sähkö kahden metrin päästä, olisi uppopumppuni hurissut oikealla tavalla.

Onneksi autokuskilla oli mukana uppopumppu. Sen ja oman pienemmän pumppuni avulla sain juuri pidetty veneeni pinnalla. Onneksi skenaarioissani varaudun johonki tällaiseen, ja otin pienen uppopumppuni mukaan. Vetämäni sähköjohtoyhdistelmä sentään kesti nämä kaksi pientä pumppua.

Näin jälkeenpäin edelleen ihmettelen, miksi puuveneilijät eivät voi käyttää sähkökaappia? Enkä ole ainoa ihmettelijä: samaa ovat pohtineet muut kanssaveneilijät, joiden veneet eivät pysy laskussa ilman pumppua ja sähköä pinnalla. Sama ongelma on taas esillä ensi keväänä – epäilemättä muuallakin kuin Puotilassa. Muiden vesillelaskupaikkojen tilannetta en tarkkaan tunne.

Kaupunki ei tietojeni mukaan halua, että puuveneitä turvotetaan veneliuskan kohdalle. "Puupurtilot" pitää ajaa heti laskun jälkeen muualle liuskalta. Ne häiritsevät muuten septitankilla kävijöitä ja muita laskuja.

Kaupungin virkahenkilöstö ei taida ihan tuntea, mitä
puuveneelle tapahtuu talven aikana, ja miksi se vuotaa vesillelaskun yhteydessä.

Jotkut puuveneet tarvitsevat enemmän turvotusta kuin toiset. Puuvene vuotaa aina laskun yhteydessä – enemmän tai vähemmän. Siksi jotkut eivät jaksa kauhoa vettä pois veneestä tunti tolkulla, kun sitä tulee sisään tuhansia litroja tuntien aikana. Tai jotkut eivät ehdi turvottaa venettä maalla ennen laskuta. Tai kaikilla ei ole kavereita aina mukana auttamassa. Helpointa on käyttää tehokasta pumppua. Pumppu tottelee sähköä.

Ei liuskoilla tule ruuhkaa. Puotilan laskulaituri on aika iso ja siinä kyllä mahtuu turvottamaan veneitä, vaikka olisi kuinka ruuhkaa.

Kun vahdin veneeni turpoamista 24h, ei ruuhkaa ollut nimeksikään. Jos ahdasta tulee, aina voi siirtää venettä sen verran, että tilaa löytyy väliaikaisesti. Näin menettelin viime vuonna. Silloin sain vielä sähköä liuskan kaapista – josta olen kaupungille kiltisti maksanut!

Jos sähköstä on maksanut, tiedoksi vaan, ettei ”se ole varastamista”, vai käyttääkö kaupunki viereisellä talvisäilytysalueella toisenlais

ta sähköä kuin laskuliuskalla?

Kun keskustelu Puotilan yksikön kanssa ei edennyt, otin yhteyttä liikuntavirastoon. Lähetin osastopäällikkö Turo Virtaselle postia ja hän lupasi selvittää asiaa (20.5.).

Toivottavasti asia etenee toivottuun suuntaan. Kyse ei ole suuresta ongelmasta. Kaupunki voisi palvella puuveneilijöitä tarjoamalla sähköä heille, vaikka erikseen lukitusta kaapista, vaikka pientä maksua vastaan! Liuskalle voitaisiin myös asettaa 24h katto, jonka sisällä puuvene pitää viedä omalle paikalle.

Pienellä eleellä monen puuveneilijän keväästä tulee kevyempi, kun ei tarvitse yöt miettiä, että mitähän tänä vuotta tapahtuu, kun köli kastuu. Ikävintä olisi, että kovalla työllä kauniiksi puunattu puuvene uppoaisi pohjaa vesillelaskun yhteydessä.

Liittyy edelliseen

2009-05-31T19:46:00.004+03:00

Ei nyt sentään. Pelkäsin pahinta, mutta Vene-lehden kansanveneartikkeli oli oikein asiallinen. Ensimmäistä kertaa kyydissä -näkökulmalla varustettu lehden folkkarijuttu oli raikasta luettavaa.

Kansanveneellä voi todellakin purjehtia pitkiäkin reissuja. Luokkaliitto korostaa turhankin paljon kilpapurjehduksen merkitystä - kuten myös purjehtijoiden emäliitto. Kesällä tietysti toivoo, että Saaristomerellä tapaisi useamminkin folkkaripurjehtijoita.

Matkapurjehtijana vietän folkkarissa kesän aikana noin seitsemän viikkoa, joista viisi putkeen. Kaikkia nykypurjehtijan vaatimia mukavuuksia folkkarissa ei ole tarjolla. Välillä tuntuu ahtaalta, hieman kylmältä, eikä jääpalakonettakaan ole helteellä käytössä. Satamassa kaikille on sentään samat palvelut tarjolla.

Kaikesta huolimatta kansanveneily tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta purjehdustavalta. Kesän aikana osaan monta kertaa arvostaa folkkarin purjehdusominaisuuksia, sen matalaa syväystä, pientä kokoa (sopii tukkoisiinkin satamiin) - ja ennen kaikkea puuveneen tunnelmaa! Kannattaa tutustua!

Vene-lehdessä juttua Kansanveneestä!

2009-05-28T09:56:00.003+03:00

Huomenna ilmestyvässä Vene-lehdessä pitäisi olla esittelyjuttu Kansanveneestä. Odotan sitä innolla. Kannattaa tsekata, jos ei tunne venetyyppiä tarkemmin.

Lehti on julkaissut kevään ajan juttusarjaa suomalaisista klassikoista, sekä moottori- että purjeveneistä. Sarja on ollut oikein virkistävää luettavaa.

Kansanveneistä on ollut ao. lehdessä silloin tällöin juttua. Nyt vain toivon, että lehden toimitus olisi hankkinut tuoreita kuvia folkkareista. Yleensä lehdessä on ollut Yrjö Klipin valokuvia, esimerkiksi näitä. Ne ovat olleet turhan usein kuvittajien käytössä. Samat kuvat onmyös Purjehtivat Klassikot -kirjassa.

Hyi hyi laminointi!

2009-05-27T23:42:00.005+03:00

Lueskelin Kansanveneliiton verkkosivulta tuoreinta Folkkari-lehteä. Lehdessä oli juttu folkkari nro. 66 rempasta. Vene on rakennettu vuonna 1949. On siis päässyt ihan hyvään ikään.

Puuvenehipin ohuet niskakarvat nousivat pystyyn, kun luin, miten vene on oikein kunnostettu "nykyaikaisesti": "Koko runko käsiteltiin ulkopuolelta epoksihartsilla ja vahvistettiin muutamalla mattokerroksella...".

Tavallisesti lehdessä on selostettu, miten veneitä kunnostetaan "perinteisesti" puisia folkkareita kunnioittaen. Nyt on näemmä lehdessä alettu suosia metodeja suoraan lasikuitupuolen purjehtijoilta.

Itse näkisin, että puuveneen laminointi on vähän sama asia kuin lakasis roskat maton alle odottamaan suursiivousta.

Tuokin vene olisi pitänyt esimerkiksi kyllästää hyvin ja vaihtaa tummuneet laudat uusiin. Täytyy toki antaa arvoa sille ammattilaiselle, joka on nuo laminointineuvot omistajalle antanut. Ammattilaisella on ollut varmaan hyvät perusteet sille, miksi veneitä pitäisi korjata noin.

Keväällä vesillelaskun yhteydessä vanhan veneen pitääkin vuotaa. Näin myös omistaja oppii ymmärtämään paremmin, miten vene tai sen puumateriaali käyttäytyy, ja miksi se tarvitsee tietyn ajan jälkeen perusteellista huolenpitoa.

Jos vene vuotaa liikaa, on aika uusia kaaria, kiristää lautojen ruuveja tai vaihtaa ne kokonaan. Pientä helpotusta vuotamiseen voi tuoda bitumimassa, jota voi painella limisaumojen päälle.

Virtauslangat kuntoon

2009-05-27T23:29:00.003+03:00

Tänään kaivoin purjekerran esiin varastosta. Tarkistin ne mahdollisten repeämisten yms. purkausten varalta. Hyvältä näyttää. Purjekerta on vain aika vanha ja iän tuoma patinakin alkaa näkyä.

Spinnukin näyttää olevan kunnossa. Nyt pitää laittaa sen osalta vain helotus kuntoon, koska helat ovat pussissa pöydällä viime kevään remontin jäljiltä. Löytäs nyt vain jonkinlaisen ohjeen. Täytynee selata vanhoista Folkkari-lehdistä joitain vinkkejä. Netistä ei tässäkään tapauksessa ole juuri mitään apua.

Tuunasin purjeita sen verran, että laitoin isopurjeeseen upouudet virtauslangat. En uhrannut yhtään euroa valmiisiin virtauslankapakkauksiin (maksavat sievoisen summan).

Leikkasin punaisesta Seitsemän Veljestä -lankarullasta sopivan mittaisen langat ja liimasin ne mustien spottien kohdalle.

Takaliikin langat leikkasin ohuesta vuorikankaasta. Toivottavasti nekin kestävät tulevan kesän tuiverrukset.

Nyt vanhastakin purjeesta saada paljon enemmän irti, kun näkee kunnolla, miten tuuli käy purjeeseen.

"Ellet tiedä mitä tehdä, löysää!"

Vene vesillä

2009-05-20T19:28:00.003+03:00

Vene on vihdoin laskettu vesille. Kaksi uppopumppua pumppasi ensimmäiset pari tuntia vettä pois veneestä. Pian limit turposivat kiinni. Kolmen tunnin jälkeen toinen pumppu kävi enää vain satunnaisesti. Viiden tunnin jälkeen vene pysyi hyvin pinnalla pelkän yhden pumpun avulla. Tässä yhteydessä oli hyvä hetki asentaa masto paikalleen ja kiinnittää vantit kiinni.

Kymmenen tunnin jälkeen pumppauksissa oli reilusti jo pitkiä taukoja. Ilta kului rattoisasti omaa oloa turvottaessa. Onneksi aurinko paistoi koko päivän, eikä sateesta ollut tietoakaan. Kavereitakin kävi väliä tarkastamassa veneen ja kipparin kunnon.

Tasan vuorokauden jälkeen siirsin veneen pois venelaskupaikalta. Pieni purjehdus kotilaituriin ei kestänyt kauan. Viritin lopuksi uppopumpun niin, että veneen saattoi jättää huoletta pitemmäksi aikaa yksin.

Vesillelaskun jälkeen pitää vain odottaa rauhassa ja antaa ajan kulua. Tässä vaiheessa on aikaa perehtyä veneen varustukseen, tarkastaa sen kunto ja kantaa lopuksi ne veneelle. Tätä ennen ajattelin pestä veneen painepesurilla sisältä kaikesta pölystä ja liasta.

Ikävintä ja työläintä on koko kevätlaskuhommassa purkaa talvikatos osiksi ja kantaa romppeet säilyspaikalle. Noin 75 metrin kantomatkaa varten ei peräkärryllistä autoa kehtaa edes vuokrata.

Urakoitsija veloitti laskusta 70 euroa maston asennuksen kera. Viime vuodesta hinta on pudonnut kymmenen euroa.

Kansanveneen matkapurjeet maksaisivat tämän verran

2009-05-19T20:55:00.003+03:00

Folkkarin purjekertojen hinnat vaihtelevat

Pyysin helmikuussa 2009 muutamilta suomalaisilta purjeneulomoilta tarjouksen kansanveneen matkapurjeista. Vastauksia sain kiitettävästi. Halusin tilata itselleni isopurjeen yhdellä reivillä ja keulapurjeen. Kilpapurjeet pyysin jättämään tarjouksen ulkopuolelle.

Kansaveneen purjeista on tavallista helpompaa pyytää tarjous, koska purjeiden mitat ovat tiukasta määriteltyjä. Tilaaja voi lähinnä herkutella muun muassa purjeiden leikkauksilla ja purjekankaalla.

Standardimittojen vuoksi purjeita voi ostaa myös huoletta käytettynä. Purjeita on jonkin verran Ruotsissa myynnissä, mutta myös verkkohuutokaupoista (Ebay) voi huutaa purjeita.

Matkapurjeiden materiaali on toisenlainen kuin kilpakäyttöön soveltuvien purjeiden. Purjekangas on tällöin vahvempaa ja joustavampaa kuin kilpasetissä.

Purjekankaan ”o.z.” kertoo purjeen painosta eli tässä tapauksessa mittayksikkönä on unssi. Luku kertoo, kuinka paljon kangas painaa neliömetriä kohden. Eräs lukija tarkensi, että yksi purjeentekijän unssi vastaa 43 grammaa per neliö.

Alla on luettelo tarjouksista ja pakettien hinnoista. Niissä ei ole suuria hintaeroja. Tietyt neulomot kirjoittavat tarjouksen yksityiskohtaisemmin kuin muut kilpailijat. Vastauksen laatu vaikuttaa mielestäni mahdolliseen ostopäätökseen.

Paketit sisältävät muun muassa virtauslangat, purjenumerot, latat ja purjepussit. Hintoihin on laskettu 22 prosentin arvonlisävero, mutta ei toimituskuluja.

Tässä saadut tarjoukset:

WB-Sails

Cruising isopurje (vaakaleikattu, Dimension 6,3 oz. Dacron) 925 euroa

Cruising fokka (vaakaleikkaus, Dimension 6,3 oz. Dacron) 670 euroa
Hauterapurjeet

Iso- ja keulapurje (Contender Supercruise kangas 6,4 oz.) 1220 euroa (vain helmikuun)

Heikkilä Sail Maker

Isopurje 1100 euroa

Fokka 500 euroa

North Sails

Isopurje (Polyester 6.0 oz.) 1 219,88 euroa

Fokka (heavy polyester 4800 NSP 6.0 oz.) 1 572,06 euroa

Nebsails

Isopurje (7.2 oz. Dimension-Polyant dacron) 1 030 euroa + reivirivi 65 euroa
Fokka (D-P 7.2 oz. dacron) 490 euroa

En saanut tarjouksia:

Meripurje
Aura Sails
Hautera Purjeet

Puuhastelua rekisterikilpien parissa

2009-05-18T21:54:00.005+03:00

Viranomaiset aiheuttavat joskus hieman päänvaivaa. Puuveneen tyyliin ja henkeen sopivien rekisterikilpien valmistus vaikuttaa aika työläältä. Selvitin myös, että valmistus on aika kallista. Puupurtilon kylkiin ei voi oikein liimata parinkympin tarrasarjaa. Tässä suhteessa juttu on hieman sama kuin kävelisi Crocs-kengillä purkkarin kannella...

Päätin tehdä kilvet itse. Mahonkilaudasta sahasin sopivan kokoiset kilvet (48 cm x 10 cm). Tulostin rekisterinumeron paperille ja mattoveitsellä leikkasin numerot pois.

Sapluunan avulla numeroiden maalaaminen valkealla maalilla oli lopulta aika helppo homma.

Tosin mahonki imi maalia niin innokkaasti, että muutamat numerot turposivat yli mittojen.

Vaihtoehtona olisi ollut myös kilpien teetätys. Rahaa olisi palanut sen verran, että päätin sijoittaa summan toiseen kohteeseen.

Vieläkin pohdin, mihin oikein kiinnitän rekisterikilvet. Vaihtoehtoja on muutamia: puomin molemmille puolelle, kaksipuoleinen kilpi keskelle ruffia, ruffin sivulautoihin...

Mahtava ilma

2009-04-25T15:14:00.003+03:00

Kevätkunnostukselle olisi kerrankin hieno ilma. Helsingissä lämpötila on reippaasti yli +15. Harmi kyllä, joudun perumaan kunnostustalkoot. Minun täytyy pysyä kiltisti kotosalla ja parannella flunssaa ja siitä aiheutuneita sivutauteja.

Naapurissa Ruotsissa muutamat kansanvenekollegat ovat laskeneet veneitä vesille (kts. folkkariblogit). Ilmasto on tähän aikaan hieman toisenlainen siellä kuin täällä. Mutta kyllä täälläkin ovat ajat muuttuneet. Pari vuotta sitten Suomessa ei voinut edes kuvitella, että purjehduskausi käynnistyy vuosikymmenen loppupuolella jo vapun tienoilla. Onko kyse ilmastonmuutoksesta vai enemminkin purjehdushulluudesta? No jaa, vappuna voisin ihan hyvin laskea veneeni vesille, mutta kevätkunnostus ottaa nyt oman aikansa.E

Ehkäpä huomenna pääsen taas veneelle, kun olo on hieman parempi. Kiirettä ei ole. Arvioisin, että veneen köli kastuu toukokuun kolmannella viikolla.

Puomiteltta tulossa

2009-04-21T15:06:00.006+03:00

Pitkän harkinnan jälkeen tilasin veneeseen oikean puomiteltan. Saan sen toukokuun lopussa. Testauksen jälkeen ilmestynee myös kuvia tälle sivustolle. Suomessa en ole juuri koskaan nähnyt kuvia puomiteltoista muutamaa F-lehteä huolimatta. Tässä on linkki yhdenlaiseen telttaan. Oma telttani beigen värinen. Kun sen teettää, siihen voi ompeluttaa ja asentaan kaikenlaisia hienouksia.

Viimeisten kesien aikana erinäiset pressuviritelmät ovat tulleet minulle hyvin tutuksi. Sateella taitettu pressu antaa kyllä sadesuojan, mutta viimalta se ei suojaa. Lueskelin pariin kertaan Folkkari-lehden (2002/2) artikkelia puomiteltasta, kunnes tein ostopäätöksen.

Ensin teltan muoto hirvittää. Kesällä olen muutaman törmännyt satamissa oranssisiin retrotelttoihin. No, ulkonäöstä viis. Uskon, että kovasta hinnata huolimatta teltan käytännöllisyys vie lopulta voiton. Ja se maksaa toivon mukaan itsensä jossain vaiheessa takaisin.

Víelä myyntipuhetta: Sitloodasta saan teltan avulla ylimääräisen huoneen ja varusteita voi huoletta säilyttää ulkona. Myös liekkilämppärin hankinta voi tulla nyt eteen, koska tuuletus onnistuu paljon paremmin hytti-teltta yhdistelmällä... Odottelen tilauksen valmistumista.

Uudet viilut ruffin seiniin

2009-04-04T18:53:00.010+03:00

Matildan ruffin seinien viilutukset ovat muutaman vuoden ärsyttäneet, koska ovat olleet niin pahan näköisiä. Lahonneita kohtia on joskus paikattu pellavaöljykitillä.

Vaaleita paikkoja on puolestaan maalattu petsillä hieman punaisemmaksi. Tänä keväänä päätin, että vaihdan seinien viilutuksen. Poistin paapuurin puolelta ikkunan ja styyran puolelta kompassin.

En tiedä, onko vanerin mahonkiviilu itse asennettu vai onko se kenties ollut valmiiksi viilutettua vaneria. Joka tapauksessa vanha viilu oli kuivaa, paikoin hieman käpristynyt ja irti vanerista. Viilu lähtikin aika kätevästi pois, eikä talttaväkivaltaa juuri tarvinnut käyttää.

Veneessä oli aikamoinen siivo, ja roskaa kertyi pari pussia. Ja pölyä tietysti, kun hioin tasot siistiksi epätasaisuuksista.

Viilujen alta paljastui terve vaneri. Hioin sen ja viimeistelin nurkat ja reunat siisteiksi.

Seuraavaksi aloin etsiä uutta viilua. Hertsikan Puukeskuksessa oli tarjolla pari millistä viilua. Ensin ajattelin liimata viiluja kerroksittain... Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin.

Ostin teräviä mattoveitsiä. Liimaksi valitsin tavallista puuliimaa, tällä kertaa kosteuden kestävää Cascon liimaa. Sitä saa muun muassa Claes Ohlsonilta noin kympillä. (Tässäkin tapauksessa CO:n tarjonta on yllättänyt...)

Onneksi Seppälän Venetarvikkeesta löytyi tarpeeksi paksua viilua. Kolme metriä pitkä, 1,2 mm paksuinen khaya-viiluliuska maksoi reilun kympin. Tilasin samalla muutakin puutavaraa, esimerkiksi mahonkilautaa ja mahonkilevyä, minkä käytän pentterin kunnostukseen. Tästä tulee juttua myöhemmin.

Piirsin seinästä kaavan ja kopioin kaaren muodot viilulle. Terävällä mattoveitsellä leikkasin viilut oikeaan muotoon.

Moneen kertaan testasin ja mallasin viilunpalasia seinään, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Viilut olivat noin 200 mm leveitä, joten seinään oli leikattava kolme liuskaa. Liimasin viilut puuliimalla ja puristin ne tiukasti seinää vasten.

Kolmen tunnin kuluttua viilut saattoi jo kyllästää kevyesti Impreg 1:llä. Mahongin punaisuus tuli kivasti esiin, vaikkakin viiluissa on pieniä värivirheitä, pienet sävyerot eivät haittaa.

Parin päivän kuivumisen jälkeen lakkasin viilut yhteensä viiteen kertaan.

Ensimmäisiin kerroksiin lotrasin mukaan reippaasti ohenninta. Kolmannen kerroksen lakkasin puhtaalla lakalla. (Tästä tulee kuva hieman myöhemmin)

Tänäkin keväänä käytin lakkana pelkästää Hempelin Classic Varnishia. Nurkat viimeistelin vielä ohuella kerroksella sikasiivulla, jotta kosteus ei pääse sisään saumoihin.

Toivottavasti saumaus toimii. Kaikki viilut eivät olleet aivan suoria, joten hyvällä mitalle, silmälle ja sahalle oli useasti käyttöä.

Kun kompassi pääsi vanhalle paikalleen, lopputulos lähenteli täydellisyyttä. Ainakin seinä on vanhaa paljon parempi ja toivottavasti kestää tulevat purjehdukset. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Pinnan ja peräsimen putsaus

2009-04-04T18:27:00.009+03:00

Matildan peräsin ja pinna ovat odotelleet jo jonkin aikaa perusteellista putsaamista.

Etenkin pinnan haalea väri ei oikein sovi yhteen sitloodan muun värityksen kanssa. Lakkapinta on muutamista kohdi rikki ja pinnassa on myös jonkin verran tummia kohtia.

Viime keväänä en ehtinyt puhdistaa pinnaa vanhasta lakasta, joten päätin tehdä sen nyt.

Lakka irtosi kätevästi kuumailmapuhaltimella.

Lakkapinnan alta paljastui kuiva ja hapettunut pinta. Puu onneksi aivan tervettä.

Ellei mahongin punainen väri tule hiotessa esiin, ajattelin sävyttää sen mahonkipetsillä.

Pinna näyttää lakanpoiston jälkeen erittäin siistiltä. Se kelpaisi käyttöön melkein sellaisenaan.

Seuraavaksi on vuorossa kevyt hionta, kyllästys Impregillä ja lopulta lakkaus.

Peräsin ja sen lakkapinta ovat purjehduksen aikana aika kovalla koetuksella.

Vesirajan yläpuolella oleva osa kastuu aika helposti etenkin myötätuulipurjehduksella. Tietysti myös aurinko vaikuttaa lakkapintaan.

Lakkapinta oli hyvin muhkurainen ja kupliva, eikä sitä tarvinnut kovinkaan paljon rapsutella, kun se irtosi.

Muutamia paikkoja täytyy hioa perusteellisesti, koska puun pinta on jonkin verran tummunut. Peräsinkin on onneksi hyvässä kunnossa ja kestää kyllästyksen ja lakkauksen jälkeen vielä vuosia kovaa purjehdusta.

Päivitän tätä ketjua seuraavilla työvaiheilla

Helsingissä pyryttää

2009-03-28T12:46:00.003+02:00

Tänään piti olla kevätkunnostuksen ensimmäinen päivä. Helsingissä pyrytti aamupäivällä niin paljon, että päätin lykätä aloitusta seuraavaan viikkoon. En muista, milloin viimeksi on ollut näin luminen ja kylmä talvi.

Päivän voi myös viettää kaupoissa kierrellen. Ostoslistalla on muun muassa tärpättiä, lakkaa, pensseleitä jne. Rahaa palaa taas sievoinen summa. Tosin parin vuoden jälkeen tietää aika tarkalleen, kuinka paljon kuluu lakkaa ja maalia, joten eipähän tule ostettua mitään liikaa.

Työlistalle ole kirjannut muun muassa seuravaa: penkkien sekä pinnan vanhan lakan poisto, hionta, kevyt kyllästys ja lakkaus, kylkien hionta ja maalaus kertaalleen, puupintojen kevyt hionta ja lakkaus, maston huolto, helotuksen tarkistus (tänä keväänä myös spinnu kuntoon!), pentteriin kansi ja uudet puuviilut hytin seiniin. Tekemistä riittää, mutta sehän on puuveneilyssä parasta :-).

Vene2009 ja puuveneet

2009-02-14T11:44:00.014+02:00

Vene 2009 -messujen anti on tänä vuonna edellisvuotta laajempi. Messut sulkeutuvat huomenna.

Tervanhajuisella puuveneosastolla ei ollut tälläkään kertaa puupurjeveneitä esilllä. Viimeksi olen vuoden 2007 messuilla nähnyt M-Yachts-telakalla entisöitävänä olevan 6 mR -luokan Joy-purjeveneen. Sitä ennen kirjailija Görän Schildtin ketsi Daphene oli vuoden 2001 messujen vetonaula. Ehkä ensi kerralla osastolle saadan parin vuoden jälkeen purjehtiva vetonaula.

Puuveneosaston parhainta antia tarjosi purje- ja moottorivenesuunnittelija Gösta Kyntzellistä (1882-1961) kertovat napakka näyttely. Hän piirsi monta purjevenettä, joita rakennettiin muun muassa Wileniuksen veneverstaalla. Näyttelyn kokosi messuille Mahogany Yachting Society ry. Tälläisiä nurkkauksia toivoisin jatkossakin olevan. Tietenkin näyttelyn puinen salonkivene on näyttävän näköinen, mutta sen ongelma on vain siinä, ettei siinä ole purjeita ;-).

Kansanveneeseen messuilla ei päässyt tutustamaan. Muiden luokkaliittojen veneet olivat kyllä näyttävästi esille.

Puuveneosastolla oli veistäjä Janne Mustajärven veistämä Suomenlahden vanha haapio. Se oli juuri tervattu ja tuoksu toi kevään mieleen.

Kovakaarinen vene soveltuu soutukäytön ohella myös purjehdukseeen. Tekijä tietää, että saman veneen tallensi maalaukseen "Merellä" aikoinaan taiteilija Albert Edelfelt.

Marko Nikulan rakentaman 7,3 metrisen verkkoveneen purjeet kohosivat puuveneosaston korkeimmalle tasolle.

Messujen 11,5 metriä pitkän AEB–salonkiveneen suunnittele Gösta Kyntzell vuonna 1928. Vene rakennettiin 1929 Porvoossa ja sen nimi tulee yhtiön August Eklöf Borgå nimestä.

Veneen entisöinti alkoi elokussa 2004. Ismo Postareff Jyväskylästä on käyttänyt veneeseen jo noin 5000 työtuntia.

Talvi huipussaan

2009-01-06T12:29:00.024+02:00

Kahteen talveen Puotilan eteläpuolella oleva Vartiokylän lahti ei ole kunnolla jäätynyt. Nyt on. Uuden vuoden ensimmäisellä viikolla Helsingin pakkaset ovat olleet aika poikkeuksellisa. Ne ovat jatkuneet nyt yli viikon ja tässä ajassa lahti saanut vahvan jääpeitteen.

Lahdella on nyt erinomaiset olosuhteet jääpurjehdukseen. Talvet ovat kuitenkin niin ailahtelevaisia pääkaupunkiseudulla, että oman jääpurren ostaminen ei olisi kovin mieluisaa, jos ja kun purjehduspäivät jäisivät vähiin.

Hyvää uutta vuotta sekä tulevaa purjehduskautta!

2008-12-31T20:38:00.003+02:00

Uusi vuosi koittaa pian. Enää vain noin kuusi kuukautta purjehduskauden alkuun. Kylläpä vielä kestää. Onneksi venemessut ovat pian. Tässä vaiheessa kautta kaikenlainen vieroitushoito kelpaa. Venetarvikekataloogien selaamiseen ei jostain syystä vain kyllästy... Hyvää uutta vuotta!

Itä-Helsinkiin myös kansanvenelaivue?

2008-12-22T14:31:00.004+02:00

Suomen Kansanveneliiton kyljessä toimii useita folkkarilaivueita, jotka järjestävät erityyppistä toimintaan jäsenveneidensä iloksi. Laivueet toimivat useasti tiettyjen pursiseurojen alla, mutta laivueiden toimintaan voi osallistua kuka tahansa folkkaristi.

Itä-Helsingissä ei ole vastaavaa osastoa tai ryhmää. Nyt suunnitelmissani on, että perustaisin sellaisen. Puotilan ja Vuosaaren suunnalla majailee useita folkkareita, joten ehdotukselle voi olla jopa kannatusta. Olisiko yhteiselle laivueelle tarvetta?

Laivue voisi keskittyä yhteisiin matkapurjehduksiin esimerkiksi kesäviikonloppuisin. Myös matkapurjehdus- ja trimmausoppia varten voisi järjestää oma iltapäivätapahtuman. Luonnollisesti myös kunnostusvinkeille on aika ajoin tarvetta, eikä kaikkea tietoa voi etsiä Internetistä.

Jotenkin tuntuu, että Kansanveneliiton toiminta on hieman hiipunut, eikä yhteisiä alkukauden tapahtumia tms. purjehdusiltapäiviä ole ollut reiluun vuoteen. Kilpapurjehdus on saanut ehkä liiaksikin vahvan otteen liiton vetäjistä. Viaporin Tuoppi -tapahtuma - ei liiton järjestämä - kruunaa monen folkkaristin kauden hienosti. Kauden alkajaisiksi ei tapahdu "kansanveneilijöiden piirissä" oikein mitään. Jonkinlaiselle tapahtumalle olisi tarvetta.

Lopuksi liiton jäsenjulkaisusta Folkkari-lehdestä. Se on oikein hyvä lehti, mutta ilmestyy nykyään aivan liian harvoin. Tänä vuonna sen ilmestyminen on näköjään pysähtynyt kokonaan vuoden alkunumeron julkistamisen jälkeen.

Toivottaavasti liiton uusi hallitus sekä sen puheenjohtaja herättää henkiin liiton toiminnan.

Rauhallista joulua kaikille!

Veneen rekisteriote kotona

2008-12-15T12:34:00.008+02:00

Posti toi viimein Helsingin maistraatista kirjeen, jonka mukana oli venerekisteripaperi Matildasta. Ensirekisteröinti maksoi 27 euroa. Jätin hakemuksen lokakuun ensimmäisellä viikolla. Käsittely kesti melkein kaksi kuukautta.

Valitsin rekisteröintikirjaimeksi K:n. F-kirjainta ei valitettavasti ollut enää virastossa tarjolla. Kuinkahan moni folkkaristi on oivaltanut ottaa K-kirjaimen rekisterinumeron eteen? Ajattelin, että rekisteriotteen kirjaintunnus voisi jollain tavalla jatkossakin viitata kansanveneeseen. Toivottavasti tulevat folkkaristit omaksuvat tämän käytännön.

Mielenkiintoista on, että vasta nyt virallisissa rekisteritiedoissani näkyy tieto siitä, että omistan purjeveneen. Ehkäpä venerekisteröinti on kaikin puolin hyvä uudistus. Ainakin veneiden omistajien jäljittäminen on jatkossa venerekisterin myötä nykyistä helpompaa - mikäli tälle on vain tarvetta.

Nyt pitäisi vain päättää, miten kiinnittää rekisteritunnus siististi veneen molemmille puolille. Numerotarrojen liimailu ruffin alalaudan lakkapintaan ei ole oikein sovellu puuveneen tyyliin. Ajattelinkin sorvata rekisteritunnuksen mahonkilaudalle. Ehkäpä asia on näin ratkaistu.

Talvikatos notkuu

2008-11-24T20:46:00.020+02:00

Talvi on saapunut ainakin hetkeksi Helsinkiin. Hyvä näin! Suomen yli pyyhkäissyt matalapaine toi Helsinkiin noin 3o senttimetriä lunta.

Maanantai-iltana lunta satoi edelleen. Veneelle oli aika vaikea päästä. Onneksi kävin tarkastamassa tilanteen venesatamassa, koska talvikatoksen katolle oli kertynyt reippaasti lunta – satoja kiloja.

Keskiparru notkui ja yksi poikittainen tukirima oli irronnut. Tovin aikaa sain paiskia töitä. Jyskyttelin laudan pätkällä lunta pois katolta. Lumi oli aika nuoskaista, eikä se lähtenyt liikkeelle toivotulla tavalla. Pelkäsin koko ajan, että jokin kulmaraudoista pettää. Onneksi näin ei käynyt.

Huomiseksi on luvattu jo vesisadetta.Lumikuormat kasvavat entisestään talvikatosten päällä, kun lumi imee lisää vettä. Jo nyt Puotilan satamassa oli monta katosta pienen huollon tarpeessa. Edelleen hieman ihmettelen sitä, että monet veneenomistajat eivät jätä talvikatoksiin mitään yhteistietoja tms. puhelinnumeroa. Naapuri kyllä tavallisesti osaa ilmoittaa haavereista, jos vain tietää mihin soittaa.

Vene- ja purjehduslehtien anatomia

2008-11-09T12:15:00.008+02:00

Lyhyen purjehdusurani ajan olen tilannut kotiin Vene-lehteä. Lehti ilmestyy kuukausittain ja se tarjoaa kaikin puolin tuhdin lukupaketin veneilystä. Joka numerossa julkaistaan moottorivene- ja purjevenetestejä ja matkakertomuksia meriltä sekä esitellään eri vierassatamia.

Muutaman vuoden lukemisen jälkeen olen hieman kyllästynyt Vene-lehteen ja sen lukuisat moottoriveneilyä käsittelevät artikkelit ärsyttävät jokaisella lukukerralla. Purjehtijalle lehti ei niinkään tarjoa niin mittavaa lukunautintoa kuin se voisi. Nykyään plaraan surutta monta sivua pitkät moottorivenetestit. Puuveneilijälle suunnattuja juttuja en edes muista pitkään aikaa lukeneeni. Erilaisia historiakatsauksia eri veneiden historiaan on mukava lukea. Pitäisi ehkä muistaa, että puuvenepurjehtijoita on Suomessa satoja!

Toinen suosittu veneilylehti Venemestari keskittyy mielestäni Vene-lehteä syvällisemmin purjehtimiseen tai purjehduskulttuurin. Toki molemmat lehdet testaavat kaikki Suomeen tuotavat uutuusveneet.

Silti Venemestari on selvästi purjehtijoiden lehti. Sen viimeisimmät juttusarjat vaikuttavat erittäin hyödyllisiltä. Esimerkiksi monta numeroa jatkunut purjehduskoulu esimerkiksi purjeiden säätämisestä on valistanut ainakin minua. Myös puuveneiden korjauksiin keskittyvät jutut, esimerkiksi kylkilaudan vaihdosta, ovat olleet todella mielenkiintoisia. Onneksi en ole vielä pitkään aikaan moisen uran edessä.

Tällä hetkellä kuitenkin harmittaa, kun olen maksanut Vene-lehden tilauksen vielä noin reiluksi vuodeksi eteenpäin. Lopettaisin lehden tilauksen ja vaihtaisin sen Venemestariin. Kahta lehteä en halua tilata.

Vene-lehden ylivoimaisesti parhainta antia tarjoavat testien ohella vierassatamaesittelyt. Niistä olen tehnyt veneeseen satamakansion.

Varmasti samoille jutuille riittää lukijoita vuodesta toiseen. Siksi lehdet ovat antaneet lukijoille arkistot käyttöön, jotta samoista aiheista ei tarvitse yhtenään kirjoittaa. Silti puuveneilyä käsitteleviä juttua kannattaisi päivittää lukijoiden iloksi. Esimerkiksi elokuisesta Viaporin Tuopista lehdessä ei ole kirjoitettu mitään.

Pystyssä pysyy!

2008-11-08T16:45:00.005+02:00

Talvikatos on kestänyt monta syksyistä myräkkää. Katos on pitänyt myös veneen kuivana. Vettä ei ole tihkunut juuri yhtään kannelle. Kannatti virittää extrapeite katoksen katolle.

Talvikaudella suunnitelmassani on maston perusteellinen kunnostus: lakat pois, kevyt hionta sekä kyllästys ja uutta lakkaa pinnalle.

Jatkan myös sisätilojen kunnostamista. Rakennan pentteriin muun muassa käännettävän pöydän. Pohdin myös lämppärin asentamista. Ensin vain pitäisi löytää sellainen jostain, koska suunnitelmissani on ostaa ensisijaisesti käytetty vehje.

Tästä tämä kunnostussuunnitelma etenee.

Talvitelakka

2008-10-12T19:17:00.004+03:00

Vene ja masto ovat talvitelakalla. Puukatoksen rakentaminen sujui hyvällä rutiinilla. Kahden kesän jälkeen kevytpeite on niin huonossa kunnossa, että ostin harjan reikiä paikkaamaan uuden peitteen katoksen katolle. Nyt katos on erittäin tiivis.

Tyhjensin veneen kaikista varusteista ja tavaroista. Hetken aikaa kului ennen kuin sain varastoitua kaikki veneromut talvisäilytykseen. Roudaaminen veneeltä kotiin kesti tovin aikaa.

Pesin veneen sisältä painepesurilla. Pesuaineena käytin mäntysuopaa. Tuli puhdasta ja raikasta. Toivottavasti home ei viihdy sisällä. Hyvällä tuuletuksella voi varmistaa, ettei homekasvustolle synny hyvät olosuhteet.

Märkä kisa!

2008-08-17T16:34:00.005+03:00

Ensimmäinen Viaporin Tuoppi -kilpailu on takana. Venekunta pääsi onnellisesti maaliin saakka. Sää ei ollut paras mahdollinen: vettä satoi koko päivän ja koillistuuli puhalsi 7 - 11 m/s.

Keli oli erittäin vaativa. Ensimmäiset mailit kilpailussa purjehdittiin reilussa myötätuulessa. Kääntömerkin jälkeen alkoi vaativa luovimisosuus. Muutama vene keskeytti, mutta suurin osa pääsi yli maalilinjan.

Matilda oli kilpailun kolmanneksi viimeinen. Kisaan osallistui 25 kansanvenettä.

Annoimme muille kilpailijoille hieman tasoitusta, koska emme käyttäneet ollenkaan pallopurjetta. Ensi kerraksi täytyy opetella kunnolla käyttämään sitä.

Tunnelma kisan jälkeen oli helpottunut. Illanvietossa oli juhlan tuntua sateesta huolimatta, ja telttabändin soitto innosti kumpparikansan tanssimaan. Naispuoliset miehistön jäsenet jäivät kuitenkin kaipaamaan saunaa - sekasauna kun ei oikein houkuttanut rankan päivän jälkeen.

Viaporin Tuoppi 2008

2008-08-15T12:28:00.004+03:00

Viikonloppuna järjestetään Helsingissä Viaporin Tuoppi -purjehduskilpailu puupurjeveneille. Tapahtuman järjestää Suomenlinnan Pursiseura.

Matilda osallistuu tapahtumaan monen vuoden tauon jälkeen.

Luvassa on mielenkiintoinen kilpailu. Folkkareita kilpailussa mukana on parikymmentä. Koko kilpailuun on ilmoittautunut 155 puuvenettä.

Sää nostaa kilpailun vaativuutta, koska lauantaiksi on luvattu peräti 10 - 12 m/s puhaltavaa koillistuulta. Näyttää myös siltä, että taivaalta ropisee vettä. Veikkaan kuitenkin, että kisan saldona on nolla katkennutta mastoa. Keskeyttäneiden määrä voi olla edellisvuotta korkeampi.

Ensimmäiset lähdöt starttaavat klo 9.30 Kruunuvuoren selällä. Kilpailevat veneet ohittavat mantereen läheltä Katajanokan sekä Kaivopuiston eteläkärkiä. Kannattaa tulla ihailemaan.

Tapahtuma jatkuu Suomenlinnassa.

Viimeiset kesälomamailit!

2008-07-25T21:00:00.004+03:00

Hankoon on aina mukava tulla. Palvelut sijaitsevat lähellä satamaa, kuten esimerkiksi kaupat sekä etelärannikon parhain pizzapaikka. Kannattaa käydä kokeilemassa. Listalla on lättyjä moneen makuun, eikä syöjä jää nälkäiseksi.

Matilda suuntasi tiistaina kohti itää. Merisäässä luvattiin päivästä alkaen lounaasta puhaltavaa navakkaa tuulta, joten luvassa oli myötäinen keli.

Lähdimme aamulla heti yhdeksän kieppeillä, jotta pääsisimme Hangon niemen eteläisen rannikkosuoran leppoisassa kelissä. Gustav Adolfin saarilta lähtien matkanteko oli aika keikutusta. Isot mainingit heiluttivat venettä reippaasti. Kun tuulta ei ollut juuri ollenkaan, sain pitää perässä tiukasti kiinni, etten olisi pudonnut veneestä.

Vasta Björkgrundetin jälkeen, lähellä Tammisaareen johtavaa meriväylää tuuli nousi kunnolla. Sääennusteen lupaamaa tuulta ei kuitenkaan tullut. Tuuli puhalsi 7 - 8 m/s ja puuskissa hieman kovemmin. Myötäisellä pääsimme välillä noin 6 solmun nopeuteen. Välillä vettä ripotteli taivaalta, mutta sade ei juuri matkantekoa haitannut.

Byxholmenin kohdalla harkitsin kurssin vaihtamista niin, että reitti olisi kulkenut lähellä rannikkoa - aivan kuten juhannusmatkallakin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja purjehdimme ohi Algön, Modermagenin ja Krokan neljän väylän risteyksen.

Barösundiin johtavalle rännin alkuun purjehdimme lopulta huippuajassa. Saimme lisää vauhtia, kun tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan suoraan mereltä.

Kisasimme hetken Folkkari Galeijan II (326), mutta vene porhalsi meistä spinnut päällä ohi. Näimme myös höyrylaiva Ainon.

Elisaareen saavuimme myöhään iltapäivällä. Oli lämmintä ja vettä ripsotteli hiukan. Grillasimme katoksella vihanneksia ja makkaraa. Päivällisen jälkeen oli vuorossa Elisaari Open Mölkky-pelissä.

Saaressa oli kerrankin rauhallista, vaikka laiturit olivat melkein täynnä veneitä. Valvoimme pitkään ja kesäloman hetket tulivat mieleen.

Aamulla ähdimme yhdeksän aikaan liikenteeseen. Oli aivan tyyntä ja aurinko porotti.

Moottori oli käynnissä aina Inkoon hiilivoimalalle johtavalle väylälle asti. Avomereltä tuuli alkoi vihdoin puhaltaa.

Valitsin rantareitin ja hyvässä sivutuulessa etenimme reilussa tunnissa Porkkalan selän pohjoispuoleisen reitin alkuun.

Hieman ennen selän alkua tuuli voimistui. Reivasimme vauhdissa ison. Selän ylityksen ajaksi perämies meni maston juurelle istumaan. Tuuli tuli suoraan sivulta ja aallokko oli aika reipasta. Molemmat purjeet vetivät hyvin ja vauhtia riitti. Noin joka seitsemäs aalto oli otettava huolella.

Pari aaltoa pasahti voimalla kylkeen niin, että astiat lensivät sisällä. Ylitys tuntui tosi hienolta, koska kesän aikana emme olleet vastaavassa kelissä kertaakaan. Reilun tunnin jälkeen ohitimme Bågaskärin sääaseman.

Porkkalanniemen itäpuolella kurssi vaihtui koilliseen. Pääsimme etenemään täysin myötäisellä. Sellaisessa kelissä lounaan valmistus onnistui ongelmitta.

Matka etenikin vauhdikkaasti. Jopa niin hyvin, että otimme yhden ohitusryypyn heti sen jälkeen kun kirjasimme kesän ensimmäisen ohituksen.

Kytön selällä oli rauhallista, eikä mainingeista ollut haittaa. Virsikirjan vetämänä painelimme ohi Kytön saareen lähelle aina Lauttasaareen saakka.

Aivan rannan tuntumassa Espoon ja Helsingin välimaastossa etelän puoleinen tuuli yltyi. Etenimme rantareittiä ohi Länsisataman vilkkaan laivaväylän.

Purjeet laskimme vasta Suomenlinnan satama-altaassa. Auringonlasku peittyi hienosti Suomenlinnan kirkko-majakan taakse.

Suomenlinnassa oli tungosta, mutta kahden veneen välissä oli onneksi folkkarin kokoinen aukko.

Oli aivan tyyntyä ja aurinko paistoi tosi lämpimästi. Söimme illallisen ja paistoimme lättyjä kotiinpaluun kunniaksi.

Pieni sattumakin kävi. Naapuriveneen kapteenilla riitti purjehdustarinoita kerrottavaksi. Espanjan Sevillassa talvehtinut ja sieltä Suomeen purjehtinut supisavolainen Carisima oli myös ”melkein” kotona Kuopiossa.

Seuraavana päivänä olikin enää edessä viimeinen legi ja kotisatamaan rantautuminen monen viikon jälkeen.

Mantereen läheisyydessä

2008-07-22T19:02:00.002+03:00

Kesäloman viimeinen purjehduslomaviikko eteni Gullkronasta itään. Selän ylitys sujui rauhallisesti leppoisassa tuulessa.

Kesällä 2008 Högsåran kolme tuulivoimalaa näkyivät kauas. Saaristoidylli on jokseenkin mennyt, mutta purjehtijalle voimalat tarjoavat ihan mieluisan kiintopisteen.

Pysähdyimme saaressa. Parkkeerasimme yksityiseen laituriin ja söimme lounasta. Sitten kävimme kahvilla ja syömässä mustikkapiirakkaa Farmors Cafessa.

Laatu oli ennallaan ja paikka oli taas aivan täynnä. Ihmiset viettivät leppoisaa sunnuntaipäivää. Satamamaksuksi maksoimme muutaman euron.

Menimme viereiseen Kasnäsiin yöksi. Hankin täksi kaudeksi venepassin, mikä mahdollisti ilmaisen kylpyläkäynnin kahdelle. Testasimme kylpylää ensimmäistä kertaa, eikä se juuri päässyt yllättämään.

Koska edellisestä saunakerrasta oli kulunut vain noin vuorokausi, ei edes saunakaan tuntunut niin hyvältä kuin olisi voinut luulla. Kylpylässä saattoi hetken lillua porekylvyssä ja uida lyhyessä uima-altaassa.

Vierasvenesatama on edelleen oikein hyvä pysähdyspaikka, koska ravintola ja kauppa nostavat sen tasoa. Tilaa oli myös runsaasti.

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Hankoa. Vierellämme kulki aivan Hangon läntiselle selälle saakka iso kaljaasi.

Aurinko paistoi lämpimästi koko alkumatkan. Puolen päivän jälkeen porotti niin komeasti, että kapteenilla ei ollut päällä enää muuta kuin uimahousut. Tämä oli kesäloman ainut kerta.

Sitten tuli pieni yllätys. Iso kaljaasi pääsi kunnolla vauhtiin, ja se porhalsi meidän ohitsemme noin paria mailia ennen kuin saavutimme väylän, josta puikahdetaan luotojen ja pienten saarten väliin.

Tuuli nousi nopeastikin noin 9 - 10 metriin sekunnissa ja vene pääsi hyvään vauhtiin. Jouduin samaan aikaan muuttamaan hieman kurssia, koska halusin mennä Hankoon luotojen keskeltä.

Kun tuuli tuli etelästä, kurssimuutoksen vuoksi jouduimme muutaman mailin luovimaan. Kun aallonkorkeus nousi tuulen ohella, pääsimme todella purjehtimisen makuun. Noin joka viides aalto löi kannelle. Sain vedettyä housut jalkaan samalla kun pidin venettä kurssissa.

Vene oli niin kallellaan kuin se ylipäätänsä voi enää olla. Vauhti oli mahtava. Folkkari näytti todella, kuinka hyvin se nousee isojen aaltojen päälle ja puskee silti nopeasti eteenpäin.

Vene natisi, kun aallot löivät voimalla kylkeen. Adrenaliinin määrä oli huima. Kun vihdoin pääsimme luotojen sekaan, ensimmäisen saaren suojassa saimme reivattua isoa pienemmäksi.

Sitten köröteltiin kohtuullisten sivuaaltojen keikuttamina kohti Hankoa. Perille päästiin. Tuntui jotenkin mukavalta päästä sellaisen legin jälkeen satamaan ja sitten saunaan. Ei muuten oltu ainoita, jotka keli yllätti. Saunassa riitti ihmettelijöitä. Keli saattaa todella muuttua aurinkoisen leppoisasta kelistä tiukaksi purjehdusilmaksi.

Suunta kohti itää

2008-07-21T16:55:00.002+03:00

Kesäloman käänne tapahtui, kun käänsimme Nötöstä kurssimme kohti koillista. Sää oli meille sen verran suosiollinen, että Vänön sijasta lähdimme kohti Gullkronaa.

Purjehdimme ohi Storlandetin ja Knivskärin. Lähellä mannerta selvisi, että takaa lähestyy kovaa vauhtia ukkosrintama. Salamat olivat todella hienon näköisiä.

Tuuli yltyi nopeasti ja sadettakin ripsotteli hieman. Selvittiin pienellä yllätyksellä, koska rintama oli meistä reilusti etelään ja se eteni kohti itää. Kun veneen kurssi oli koilliseen, ei rintama saanut meitä ollenkaan kiinni.

Stenskärissä oli tarjolla tilaa ja tuoreita ahvenfileitä, joista syntyi vaivatta illallinen. Muutamat fileet graavasin ja ne maistuivat mainiolta ruisleivän päällä. Loput paistoin pannulla kerman kera. Oli oikein hyvää.

Aamulla päätimme lähteä viikonlopun viettoon läheiselle Gullkronan saarelle. Poikkesimme matkalla Keistiön kaupassa. Ostimme mukaan hieman ruokaa ja riittävästi saunaolutta ;-).

Kauppamatka oli meille myötäinen. Reitti kaupalta Gullkronaan oli puolestaan suhteellisen vaativa vastatuuliosuus. Emme reivanneet purjeita vaan vedimme siksakkia ja pidimme lippalakista tiukasti kiinni. Perillä oli todella rauhallista, eikä tuuli päässyt ollenkaan puhaltamaan retkisatamaan.

Gullkronassa oli erittäin tiivistä. Saunaan emme päässet ensimmäisenä iltana. Viikonloppu sujui siellä erittäin mukavasti, kun aurinko paistoi ja lämmitti koko ajan.

Muutamat veneet eivät juuri piitanneet ankkurointiohjeista. Aamulla kun lähdimme kohti Kasnäsiä, nousi ankkurin mukana kaksi muuta ankkuria. Sain omani ylös ja heitin muut takaisin veteen. Ankkureiden omistajat eivät heränneet sovittuun aikaan, joten toivottavasti keula pysyi heillä ehjänä.

Toivottavasti pääsemme nauttimaan vielä uudestaankin Gullkronan tunnelmasta ja hyvistä palveluista.

Saaristomeren kierroksella

2008-07-17T16:02:00.007+03:00

Saaristomerellä riittää nähtävää. Ensimmäiset päivät kuluivat lämpimän rattoisasti Stora Hästön luonnonsatamassa (60° 04,4´, 21° 32,4´)

Satama tarjoaa veneilijälle rauhaa sekä grillipaikan, puu-wc:n ja luontopolun. Se on erittäin suojainen etenkin yleisesti vallitsevalta lounaistuulelta.

Parhaimmat rantautumispaikat ovat heti laguunin suuaukon vasemmalla puolen. Syväys riittää reippaasti suurellekin veneelle. Sileillä rantakalliolla voi mainiosti ottaa aurinkoa. Puolet saaresta on rauhoitettu, joten kannattaa katsoa, missä liikkuu.

Saaressa asuu paljon lintuja, mutta myös kymmenittäin käärmeitä, joten kumpparit on syytä varata kävelykierroksille.

Vehreässä saaressa asuu myös punkkeja. Allekirjoittanut sai kokea, miltä tuntuu irrottaa punkki kädestä ja jalasta.

Saaren luontopolun varrella näkee kaikenlaista.

Luonnonsatamasta purjehdimme karttalehden valkeita vesiä pitkin Aspön saareen. Kohde on todellinen saaristokohde, mutta myös hyvin suosittu. Ilma oli pilvinen ja hieman tihuutti. Silti paikka oli aivan täyteen ammuttu.

Matilda löysi paikkansa yhteyslaiturista. Siinä oli tunnollisen veronmaksajan hyvä yöpyä; valtion laiturista ei tarvitse maksaa mitään.

Aspön satamasta voi ostaa savustettua kalaa ja keittoa. Läheisessä kahvilassa ovat luettavissa maan suurimmat sanomalehdet.

Aivan vieressä on myös toinen oiva matkakohde. Nötö tarjoaa kaksi erilaista satamapaikkaa.

Matkasimme ensin saaren länsipuolelle, missä sijaitsee kauppa. Saaren keskellä on puolestaan pienikokoinen puukirkko.

Tuuli oli kyseisenä päivänä noussut voimakkaasti ja se kävi lounaasta - sataman kannalta pahimmasta mahdollisesta suunnasta.

Sataman yhteislaituri ei ollut kiinteää mallia, vaan niin korkea, että aallot pääsivät lyömään läpi laiturin. Laiturin eteläpuolelle ei ollut tuulen ja yhteisalusliikenteen vuoksi asiaa.

Laiturin pohjoispuolella sen sijaan oli tilaa peräankkuroijille. Pian kuitenkin selvisi, että yöpymisestä ei olisi tullut yhtikäs mitään, koska rannan tuntumassa aallot heiluttivat venettä aivan liian paljon.

Kauppareissun ja muiden täydennysten sekä saunareissun jälkeen siirsimme veneen toiselle puolelle saarta, missä sijaitsee Airiston veneilijöiden ylläpitämä venesatama. Ensin luulin, että satama on vain venekerhon jäsenille. Luulo osoittautui onneksi vääräksi.

Siirtyminen oli aika vauhdikas, koska tuuli puhalsi lounaasta noin 10 m/s ja Nötön länsipuoleisella selällä aallonkorkeus nousi aivan riittävän suureksi. Purjehtimiseen riitti pelkkä keulapurje. Enpä ole ennen moisia aaltoja nähnyt.

Lopulta kun pääsimme satamaan, tulimme kuin toiseen maailmaan. Ilma oli tyyni, eikä tuulesta ollut tietoakaan.

Saaren isäntä Esko piti hyvää huolta vierailijoista ja huolehti Jonna-koiran turvin siitä, että maksut tuli perittyä. Saunaankin pääsi erittäin huokealla tuntikorvauksella. Tänne täytyy tulla uudestaan.

Korpoström vielä vaiheessa!

2008-07-13T15:54:00.004+03:00

Korppoon saaren eteläinen venetukikohta, Korpoström, ei ollut ainakaan tänä kesänä maineensa tai satamamaksun veroinen paikka.

Vierasvenesatamasta varmasti tulee erittäin hieno, kunnes kaikki sataman rakennukset valmistuvat. Nyt paikka oli meluisa ja sekava keskeneräisen rakennustyömaan vuoksi.

Läheinen metsähallituksen ylläpitämä Saaristokeskus on poikkeuksellinen kohde. Siellä riittää nähtävää. Sataman kauppa oli tarpeeksi iso ja sen valikoima runsas, mutta hintataso oli "saaristomainen".

Alunperin halusimme ostaa satamasta bensiiniä ja Marinolia ennen kuin lähdemme Saaristomeri-kierrokselle. Yllätys odotti perillä satamassa: kumpaakaan ei ollut tarjolla. Onneksi bussilla pääsi käymään Korppoon keskustassa.

Keskustan kaupassa bensa-automaatti oli rikki, eikä paikallinen K-kauppakaan myynyt keittimeen sopivaa tenttua. Onnekseni läheisen postin yhteydessä toimiva rautakauppa olikin auki. Sieltä löytyi tenttua yllin kyllin. Bensaa en saanut, mutta toivoin mielessäni tuleville päiville hyviä tuulia.

Iniöstä Alastaloa kohti

2008-07-13T15:10:00.004+03:00

Viikonloppu vierähti mukavasti Nauvossa. Täyttä oli, mutta tilaa löytyi edellisvuoden tavoin päälaiturin keulapaikoilta.

Nauvon sataman keulakiinnityssysteemi on erittäin käytännöllinen tapa kiinnittyä. Kummallista kyllä, en ole juuri Saaristomerellä muissa paikoissa sellaisiin keulapaikkoihin törmännyt. Myös suuret veneet pysyvät tiukasti laiturissa keulakumin ja kahden sivuköyden turvin.

Varsinainen kesälomapurjehduksen toinen viikko alkoi, kun "peränainen" saapui paikalle. Matka kohti Korppoon Verkania alkoi hennosti luovien. Tuulta ei ollut ollenkaan ja pariin ensimmäiseen mailiin kului monta tuntia. Olipa kerrankin aikaa nauttia kunnolla iltapäiväauringosta.

Iltapäivällä tuuli nousi reippaanpuoleisesti, ja Thorasvikenin pohjoispuolelta lähtien vene eteni reippaasti 5 - 6 solmun vauhtia aina perille saakka. Perillä satamassa oli väljää. Verkanin uusi huoltorakennus oli valmistunut, mikä nosti huomattavasti sataman palvelutasoa. Sauna oli erittäin hieno ja lämmin, mutta tilan ilmanvaihto ei toiminut ollenkaan. Pukuhuoneessa oli aivan liian kosteaa.

Verkanilta pääsee kätevästi kävellen katsastamaan Korppoon kirkonkylän vanhan kivikirkon. Nähtävyydet jätimme kuitenkin tällä kertaa väliin. Sen sijaan aloitimme loman syömällä perinteiset Buffalon ribsit. Mahtavaa annosta voi suositella kenelle tahansa, joka aloittaa parin viikon mittaista tölkkiruokakautta Saaristomerellä.

Verkkanilta purjehdus jatkui Nauvon ja Korppoon pohjoispuolelle kohti Iniön saarta. Suuntasimme ensiksi kohti Houtskärin Näsbytä, jolle heiluttelimme vain hei hei. Väylä kiemurteli ohi Kivimon lossin, ja Moussalan länsipuolelta nousimme ylös pohjoiseen kohti Keistiön ja Iniön saaria.

Iniön Norrbyn vierasvenealtaassa oli reippaasti tilaa. Sataman sekatavarakauppa oli tunnelmallinen - juuri sellainen oli oman kotikyläni kauppa joskus 1980-luvulla. Kaupassa oli peräti lihatiski!

Satamassa on pieni sauna ja erilliset suihkut. Sähköä saa maksua vastaan.

Suomen pienimmän kunnan saattaa kiertää vaikka kävellen.

Tyydyimme kiertämään vain läheisen luontopolun, mikä kyllä kannatti, koska saaren korkein kohta tarjosi kävelijöille todella huimat näkymät.

Matka jatkui kohti pohjoista, Kustavia. Halusimme nähdä pätkän kuuluisaa Ströömiä ja aistia hetken pitkävetisen Alastalon salissa -kirjan maisemia. Sää ei ollut meille kovin suotuisa, kun tuuli puhalsi vaihteeksi vastaisesti.

Päätimme jättää alkuperäisen suunnitelman; Katanpään linnake sai jäädä seuraavaan kertaan.

Luovimme kuitenkin pitkin Ströömiä Lootholmaan saakka. Luin partiolaisten satamakirjasta, että satamassa on kaikki palvelut lähellä ja ennen kaikkea Kustavin kirkonkylä aivan vieressä.

Perille satamassa odotti vanha puinen kuunari Helena ja jo parhaat päivät nähnyt ravintolarakennus. Näky oli aika lohduton. Tovin aikaa pohdimme, mitä Lomaliiton kuuluisalle lomakohteelle oli oikein tapahtunut. Monet moottoriveneilijät kääntyivät satamasta saman tien pois ja jatkoivat johonkin toiseen satamaan.

Me kuitenkin jäimme, koska alkoi monta tuntia kestänyt vesisade. Satamassa ei ollut juuri mitään partiolaisten kirjassa luvattuja palveluita, pelkästään kuivakäymälä ja poijukiinnitys. Siinä kaikki. Satama on toki suojaisa.

Matkalla kohti kirkonkylää tapasimme yllättäen alueen verkkoaidalla venemaksun perijät. Nainen totesi, ettei satamassa ole ollut sähköä kymmeneen vuoteen!

Hieman ihmettelin kommenttia, koska partiolaisten kirja on vuodelta 2003. Lienevätkö koskaan kirjan tekijät käyneetkään paikan päällä. Vene-lehden artikkelissa vuodelta 2004 satamaa ylistetään. Partiolaisten kirja kannattaisi ainakin päivittää kyseisen sataman osalta.

Hieman sadevettä nieleskellen maksoin naiselle vierasmaksuna seitsemän euroa!

Kustavin kirkonkylällä oli sateen vuoksi kuolemanhiljaista.

Bongasimme kylällä yhden vanhan puukirkon. Villa Volterin pitsa ja olut maistuivat todella hyviltä ja kohensivat sateen ryydittämää mieltä. Muutaman päivän vanhat lehdet tarjosivat mukavaa viihdykettä monen tunnin ajaksi.

Jätimme Lootholman seuraavana päivänä taaksemme. Totesin, että sinne ei kannata mennä kuin hätätapauksessa. Seuraavalla kerralla täytynee käydä tsekkaamassa ströömin suulla oleva Laura Peterzénin vierassatama, vaikka kuuluu olevan aika pramea.

No, päivän päivän legistä tuli pitkä, sillä halusimme kerrankin purjehtia ja edetä reippaasti mukavassa sivumyötäisessä.

Pudotimme suoraan kohti etelää, ohitimme Pakinaisten saaren ja Innamon saaren vierestä palasimme Nauvon pohjoispuolelle. Thorasviken tarjosi jälleen kerran hyvän satamapaikan.

Hangon toisella puolen

2008-07-06T14:40:00.005+03:00

Hangossa gasti vaihtui toiseen ja siirtopurjedus kohti Nauvoa jatkui tiistaina.

Tuuli tuli lännestä ja alkutaipaleen muutamat luodot ohitimme moottorivoimin. Purjeet ylhäällä matka jatkui leppoisasti luovien. Hangon itäiseltä selältä kurssi kääntyi kohti Taalintehdasta. Tuuli oli sopivan reipasta, että tovi mentiin hartaasti virsikirjan voimalla.

Kun kurssi kääntyi taas länteen aivan manteereen tuntumassa alkoi oikein haastava luovimisvaihe. Sahasimme kapeaa väylää aina Taalintehtaan edustalla olevalle selälle saakka. Aikaa kului, mutta purjehdus maistui mukavalta. Gastikin sai ensikertalaisena hyvän legin koettavaksi.

Taalintehtaan vierassatama ei pettänyt tälläkään kertaan. Koin, että 17 euron vierasmaksun oli hintansa väärti. Satamassa oli tilaa. Tunnelma oli odottava, koska viikonlopun jatsit lähestyivät. Me emme jääneet kuitenkaan kuuntelemaan musiikkia.

Miehistyö täydentyi toisella gastilla ja matka kohti Käsnäsiä alkoi. Pudotimme purjeilla etelään ja oikaisimme sitten Kasnäsin vierassatamaan. Vene pistäytyi vieraslaiturin päässä vain sen verran, että yksi gasteista pääsi turvallisesti maihin ja jatkamaan bussilla kohti Helsinkiä.

Purhehdus jatkui uuden gastin avustamana kohti pohjoista. Ohitimme Högsåran ja nousimme ylös Paraisten portille saakka. Tuuli kävi kylmän vahvasti luoteesta ja se oli siis meille aivan vastainen. Luovimme matkasta noin kolmasosan, kunnes vaihdoimme peltiseen purjeeseen.

Perillä oli aivan rauhallista ja lämmintä. Portti peri satamamaksua kahdeksan euroa. Wc-oli surkeassa kunnossa. Sataman kaupasta sai halutessa ostaa ruokatavaroita. Saunakin oli, mutta kaikki vuorot olivat menneet. Sataman grillille oli kuitenkin käyttöä. Aamulla olisimme mieluusti käyneet suihkussa tai vaihtaneet kylmäkallet uusiin, mutta kauppa avattiin vasta kello 11.00. Se ei sopinut meille ollenkaan.

Portilta ei ollut Nauvoon enää kuin runsaat parikymmentä mailia. Taival taittui kovin takkuilen, kun tuuli oli vaihteeksi täysin vastainen. Itsepäisesti pidättäydyn käyttämästä moottoria.

Ohitimme Nauvon varhain iltapäivällä ja suuntasimme saaren pohjoispuolella olevalle lahdelle.

Ohitimme myös vilkkaa laivaväylän.

Thorasviken osoittautui mainioksi ja suojaiseksi ankkurointipaikaksi. Merikortissa on merkintä suotuisasta ankkuripaikasta.

Partiolaisten kirjassa on lahdesta vieläkin enemmän. Lahdella ovat
muinoin pysähtyneet isot kauppa- ja sotalaivat. Rannat ovat riittävän syviä.

Myös Thoraksen puiseen laituriin sopii ainakin neljä venettä kiinnittäytymään.

Laiturin juuressä vettä on toista metriä. Neljän euro yömaksu oli kohtuullinen.

Lahden suulla olevalle saarelle voi myös kiinnittäytyä.

Eteläpuolella kasvat ruohikot saattavat hämätä, mutta rannalla vettä on lähes kaksi metriä.

Aamulla siirryimme sitten Nauvoon, johon ensimmäisen viikon siirtopurjehdusjakso kaverigastien avustamana päättyi. Siellä odotti kesän ensimmäinen - ja ainoa - hellepäivä.

Saaristomeri häämöttää - sumua havaittu!

2008-06-30T20:29:00.008+03:00

Kesäloma alkoi virallisesti tänään maantaina ja ensimmäinen etappi Tammisaari - Hanko on takana.

Päivä oli purjehduksen kannalta kovin tasainen, koska etelätuuli puhalsi hyvin hennosti koko päivän. Säätiedot eivät pitäneet tämän päivän osalta juuri paikkansa. Olisi voinut puhaltaa kyllä enemmän.

Päivän kruunasi kello 11.45 iskenyt sumu. Vene oli Byxholmenin saaren ja Tammisaaren väylän välimaastossa, kunnes sumu levisi ja peitti nopeasti lähisaaret.

Emme jatkaneet enää matkaa vaan vene löysi paikkansa erään sektoriloiston kupeesta. Sen vieressä oli vapaa mökkipoiju, mikä tarjosi oivan parkkipaikan.

Lounaan ajan sumu liikkui ja lopulta haihtui ilmaan. Aurinko alkoi lämmittää ja tuulikin nousi hieman. Viimeisetkin sumun rippeet kaikkosivat ja matka jatkui kello yhden kieppeillä.

"Poikkeuksellista" sumua oli liikkeelle Hangon ja Helsingin välisellä merialueella. Tässä lisää Hesarista.

Sumu kyllä osaa yllättää. Kun karttaplotteria tai tutkaa ei minulla ollut, oli viisainta pysyä paikoillaan ja nauttia lämpimästä ilmasta sekä makkaravoileivistä.

Ehkä olisimme sumun seassa tuottaneet vain yllätyksiä muille veneilijöille. Tämä kerta ei ollut minulle ensimmäisenen, joten osasin suthautua meri-ilmiöön tietyllä vakavuudella. Viimeksi vene jäi keskelle sumua ensimmäisellä purjeduksella keväällä 2006.

Perillä Hangossa oli väljää. Regattaan on vielä pari päivää, joten harvoin näkee tätä satamaa näin rauhallisena.

Huomenna on lämmin päivä jatkaa kohta Saaristomerta.

Siirtopurjehdus: Helsinki - Elisaari - Tammisaari

2008-06-23T10:13:00.015+03:00

Matilda on siirtynyt uusille vesille. Juhannuksen alla purjehdin veneen ensin Puotilasta Suomenlinnaan.

Juhannusaattona tuuli puhalsi suotuisasti etelästä ja matka Helsingistä, pääkaupungin omistamaan Elisaareen sujui rattoisan reippaasti.

Taisi tulla merimaileissa pisin matka, jonka olen veneellä kulkenut. Satama oli melkein täynnä, mutta folkkarin kokoisille veneille löytyy yleensä laiturista tilaa.

Inkoon alapuolella olevalta Helsingin kaupungin ulkoilusaarelta matka jatkui läpi Tammisaaren saariston kansallispuiston aina Sommaröhön saakka.

Tuuli oli koko ajan vastainen ja peltigenua tärisi liian useasti. Välillä mentiin lämpimästi myötäisellä ja muutama luonnonihmekin nähtiin.

Perille kuitenkin päästiin.

Sommarön kahdesta vierassatamasta valitsin Sommarö Holidayn. Sitä on kehuttu hyväksi vierassatamaksi, mutta juhannuksena sataman toiminta kävi vielä puoliteholla. Satamamaksu oli kuitenkin juhannusmainen. Saunaan pääsi myös.

Viereisessä palvelusatamassa oli kaikki tarvittavat palvelut lähellä, joten juhannuspäivän ilta sujui oikein rattoisasti.

Juhannusviikonlopun sunnuntaista tuli hieno purjehduspäivä. Aurinko paistoi komeasti heti aamusta alkaen.

Purjehdus Sommaröstä Tammisaareen kesti vain muutaman tunnin. Puuskittaisen tuulen ansiosta veneellä tehtiin kesän nopeusennätys.

Nopeus nousi 5,8 solmuun. Ensimmäisenä kesänä pääsin vieläkin nopeammin, mutta saa nähdä,
meneekö vanha ennätys tänä kesänä rikki.

Tammisaaren satamassa ei juuri alennuksia herunut viikonmittaisesta vieraspaikasta.

Sesongin aikana satama on aina täynnä, eikä tyhjillään seisova vene tuota mitään kaupungille, tiivisti satamakapteeni sunnuntaina. Koin mielestäni hieman tylyn kohtelun ja alennus olisi ollut paikallaan. Pulitin suosiolla koko summan.

Kaikesta huolimatta kaupungissa riittää nähtävää. Vanhoja puutaloja katsellessa mieli tyyntyi nopeasti. Kesälomaan on enää viikko. Lomalla suunta käy kohti Saaristomerta.

Veneen sähköt!

2008-06-10T09:00:00.001+03:00

Asensin uuden sähkötaulun veneeseen ja uusin keskeisimmät johtimet. Kotelon rakensin mahonkiviilusta (liimasin) ja taulun ostin Biltemasta. Nyt jokaiselle sähkölaitteella on muun muassa oma sulake.

Pitkästä aikaa pilssipumppu ja sähköt toimivat moitteettomasti. Käytössä on myös ns. tupakansytinpistoke. Hyttivalo palaa kirkkaasti.

Perusteellisen perehtymisen jälkeen tunnen hieman paremmin venesähköjen anatomiaa. Viimein pääsin eroon myös epämääräisistä sokeripalaviritelmistä.

Kausi alkaa - varustevimma iskee

2008-06-07T09:51:00.007+03:00

Työkiireet ovat ohi ja veneen varustelu on siinä pisteessä, että tänään viimein pääsee ensimmäiselle purjehdukselle.

Kevätkunnostuksen jälkeenkin työt eivät ole veneessä loppuneet. Säädöt, siivoukset, tavaran roudaamiset sekä uuden "romun" hankkimiset vievät kummasti aikaa. Autolle olisi myös tarvetta. Ankkureiden kantaminen satamaan ei oikein houkuttele.

Sähkötyöt ovat myös edenneet. Uusi akku ja sähkötaulu olivat järkeviä ostoksia. Näyttää siltä, että kesällä kirjaa voi lukea taskulampun valon sijasta kirkkaan hyttivalon loisteessa. Tämä on ylellisyyttä. Folkkarissa sähkölaitteita on tasan muutamia: pilssipumppu, ajovalot, mastovalo ja hyttivalo. Mukavuuslaitteille on tilaa ainoastaan satamassa. Enpä niitä tosin kuljettele matkassa.

Jääkaappia ensi kesänä näyttelee perinteinen styroksinen kylmälaukku. Täytyy vielä harkita, jos ostaisin verkko- ja akkuvirralla toimivan kylmälaukun. Satamassa sellaisella voi olla käyttöä, kun sähköä on saatavilla.

Aurinkopaneelia en osta tänäkään vuonna.

Lämmitintä ei ole. Lukuisten pähkäilyjen jälkeenkin katson, ettei folkkarissa wallasta kaivata. Viileitä öitä varten täytyy olla hyvä makuupussi. Ja tarvittaessa jalluryyppy virkistää mieltä.

Veneessä on nyt lisävarusteena kaikuluotain. Se toivon mukaan on pieni pohjavakuutus, kun pitää etsiä luonnonsatamista hyvää rantautumispaikkaa.

Tuotin luotaimen Yhdysvalloista. Kaikuluotain on paristokäyttöinen ja sen anturi on malli imukuppi.

Parin viime kesän aikana luonnonsatamisen rantojen syvyydet ja kivikot on tarkistettu joko käsiluotaimelle tai uimalla. Iltamyöhällä uintireissut eivät kuitenkaan ole kovin houkuttelevia, virkistäviä kylläkin.

Luotaimen käytännöllisyydestä tai tarkasta toimivuudesta ei ole vielä kunnon testituloksia. Yhden testin jälkeen laite kyllä toimi.

Moottorin kevähuolto

2008-05-25T10:20:00.002+03:00

Veneen peräprutku on huolettu joka kevät alan huoltoliikkeessä. Pelaan varman päälle. Epäkuntoisesta moottorista ei apua ole merellä silloin kun sitä todella tarvitsee.

Perushuollossa muun muassa tulppa sekä vesipyörät on vaihdettu uusiin. Kolmannen kevään jälkeen täytynee opetella itse perämoottorin huoltoniksit. Ei normaalissa perushuollossa mitään vikaa tavallisesti ole ja siitä selviää yleensä alle satkulla. Mutta kun päälle tulevat tiivisteet yms. varaosat, hinta voi herkästi tuplaantua.

Ennen huollatin moottorin Lauttasaaren Telvalla. Tänä keväänä vuorossa oli Jollaksen Moottori- ja Venehuolto Oy. Molemmat ihan asiallisia pisteitä. Tosin Telva ei enää korjaa Mariner-moottoreita. Huoltokustannuksista kannattaa puhua etukääteen. Muuten lasku voi olla yllätys.

Vene vesillä!

2008-05-17T10:00:00.004+03:00

Oli aika laskea Matilda vesille. Perjantaiksi varmistui hyvä laskusää.

Varhain aamulla hain konevuokraamosta tehokkaan uppopumpun (500l/min, 21 euroa/pvä) letkuineen. Pumppu oli veneen henkivakuutus.

Vuokrasin pumpun, kun en saanut ketään apuria laskuun, enkä halunnut enää viime kevään tavoin hikoilla veden kauhomisessa.

Aamupäivä meni rattoisasti talvikatosta purkaessa. Roskaa ja roinaan oli kertynyt talven kuluessa aikamoinen määrä katoksen alle.

Kolmas lasku sujui jo rutiinilla. Liinat kiinni, nosto auton lavalle ja lasku vesille.

Vettä pulppusi sisään ihan kiitettävästi, mutta kun uppopumppu rykäsi pari kertaa, oli pilssi nopeasti tyhjä. Kun pummpu kävi, saatoin ihan rauhassa hakea nosturimiehen kanssa maston ja nostaa sen nosturilla paikoilleen.

Parin tunnin jälkeen vaihdoin uppopumpun pienempään ja palautin vuokraamani pumpun takaisin.

Aika kului paikkoja siivoillessa. Rästiin oli jäänyt paljon kunnostushommia. Ruuvasin heloja paikoilleen. Hyvän sään vuoksi Puotilan satamassa oli aikamoinen laskutrafiikki.

Viiden tunnin jälkeen pumppu piti välillä jo taukoja. Tunti tunnilta vedentulo hidastui.

Seuraavana aamuna saatoin siirtää veneen omalle paikalle. Kellon puoli seitsemän aamuauringossa vene näytti niin hyvältä. Kyljet ja lakkapinnat kiilsivät uutuuttaan.

Puuosien lakkaus

2008-05-07T14:57:00.009+03:00

Veneen puupinnat huolettiin perusteellisesti. Hytin kylkilaudat ovat mahonkia ja ne ovat vuosien mittaan saaneet lakkaan pinnalleen.

Puu on kuitenkin ajan kuluessa ja auringon vaikutuksesta pahasti hapettunut.

Kuumailmapuhallin oli tehokkain työvälinen lakan poistossa. Myös siklille oli käyttöä.

Työläintä ja inhottavinta oli puuosien hiominen. Hankin pienen hiomahiiren, mikä helpotti työtä valtavasti. Isojen pintojen hiomisessa epäkeskolle oli käyttöä.

Hapettuneen puun alta paljastui lopulta mahongille ominainen punainen väri.

Kyllästin pinnat keveästi Impreg 1 -kyllästysöljyllä. Öljy korosti entisestään puun kaunista väriä.

Pesun jälkeen lakkasin kaikki pinnat Hempelin Classic Varnish -lakalla.

Valitsin kiinanpuuöljyä sisältävän lakan, jotta lopputulokset tulisi siisti, kiiltävä ja kestävä.

Ensimmäisen kerroksen vetäsin lakkaa 50/50 seoksella. Seuraavassa lisäsin lakan osuutta. Neljäs kerros oli jo pelkkää lakkaa. Viides kerros antoi lopullisen silauksen pinnoille.

Sisätilan ritilät jätin käsittelemättä. Hioin ne ensin kevyesti ja lakkasin ne kertaalleen.

Ruffin kunnostus 5

2008-05-03T10:00:00.009+03:00

Hytin katon pohjustus valmistui. Maalasin katon kertaalleen pohjamaalilla ja kittasin kolot umpeen.

Teltassa lämpötila nousi lähelle +22 astetta, joten sää oli suotuisa seuravalle vaiheelle.

Puuvillakankaan tilasin Tukholman Segelshoppenista. Kangas tuli postikuljetuksella neljässä päivässä. Kaupan etuna oli valikoima.Myynnissä oli peräti 2,20m leveää kangasta (730g/m2). Tarjolla oli myös 160 cm ja 90 cm leveää kangasta eri vahvuuksin.

Valitsi leveimmän ja jytkeimmän kankaan. Tilaus hoitui kätevästi puhelimella ja maksu luottokortilla.

Kangasta oli reilusti yli reunojen. Ylimääräiselle kankaalle on toki käyttöä, koska se suojaa kantta maalausvaiheessa.

Työvaiheen aluksi kostutin kangasta hieman ennen pingottamista. Tällä tavoin kankaan sai paljon kireämmälle.

Kiinnitin kankaan kuparinauloilla, joita ostin Farsonsilta (Pohjoisranta 10). Ainoa huono puoli oli naulojen hinta: 100 g maksoi peräti 15 euroa! Otin pienen erän ja käytin kiinnityksiä vanhoja nauloja.

Pingottamisen jälkeen maalasin katon Uulan ovi- ja ikkunamaalilla.

Ensimmäisten maalausliikkeiden jälkeen ei ollut enää paluuta. Tässä työvaiheessa tela oli ainoa oikea väline. Pensselillä viimeistelin reunat ja naulojen päät.

Lotrasin maalia oikein kunnolla ja kangas imi maalia kuin sieni. Sain melkein käytettyä koko 2,7 litran maaliämpärin. Säästin maalia parin huoltomaalaksen verran.

Pari päivää maalaamisen jälkeen huomasin, että kangaskansi oli edelleen muutamista kohdista löystynyt.

Otin muutaman naulan irti ja kiristin kankaan uudelleen. Nyt kansi näyttää aika rosoiselta, mutta annan sen kuivua kunnolla ennen seuraava maalauskertaa.

Leikkasin lopuksi ylimääräisen kankaan pois. Rimotusvaiheessa viimeistelin kankaan reunan oikena kokoiseksi.

Ruffin kunnostus 4

2008-04-13T09:30:00.003+03:00

Hytin katon muutamat mänty- ja mahonkirimat on veistetty ja asennettu liimalla kattoon. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Seuraavaksi kyllästän katon Owatrol 1 -öljyllä. Sen jälkeen pohjamaalaan ja kittaan epätasaisuudet.

Pentterin kohdalla vesihöyry on tehnyt tehtävänsä 40 vuoden kuluessa. Uudet rimat istuvat nyt tukevasti katossa. Ruuvasin ja liimasi rimat kiinni kahteen kaariin.

Muutamat messinkiruuvit napsahtelivat poikki tosi helposti. Tammikaari oli niille aivan liian kovaa puuta. Helpotin ruuvien porautumista poraamalla niille pari milliä pienemmät reijät.

Styyrpuurin ja paapurin puoleiset kulmat saivat hieman vahvistusta.

Ruffin kunnostus 3

2008-03-18T18:46:00.004+02:00

Helsingin takatalvi ja pakkaset ovat hieman hidastaneet kattoremontin etenemistä, mutta tähän osasin varautua.

Viime lauantai hurahti katon mäntyrimoja veistellessä. Puutavarakaupassa ei ollut tarjolla oikeanmallista puupaneelia vaan joudun veistämään itse oikean kokoiset rimat lahonneiden tilalle. Uusien paneelien teettäminenkään ei tuntunut onnistuvan. Tämä olisi tullut aika kalliiksi.

Mäntyrimaa kului lopulta muutama metri. Tarkemman syynin jälkeen päädyin vielä poistamaan katosta muutaman tumman rimanalun. Aluksi katto näytti aika lohduttomalta kaikkine aukkoineen.

Lopputulos näyttää aika hyvältä sisältä katsoen. Tosin uudet rimat pitää vielä lakata, jotta niiden sävy palautuisi "entiselleen".

Joku on joskus pohtinut, että miten uuden puun saa näyttämään vanhalta. Kun työskentelin korjauspuuseppänä talonpoikaisanttiikkiliikkeessä - joskus 1990-luvulla -käytimme vanhentamisen etiikkaa.

Esimeriksi vanhasta hirrestä sahattu puupalikka harmaantui nopeasti muutaman sutimisen jälkeen. No, joo - enpä aio kuitenkaan käyttää etikkaa kattorimojen sävyttämiseen.

Hion vanhat kattorimat sisältä puupuulle ja lakkaan ne sitten pienellä sävytyksellä.

Rimojen liimaaminen paikoilleen saa vielä odottaa. Olen päätymässä Cascon puuliimaan. Epoksia ajattelin välttää, koska se voisi olla liian järeää liimaa.

Konsultaatiota ja tavaran etsimistä

2008-03-06T12:17:00.003+02:00

Maaliskuun pakkaset hieman jarruttavat kunnostusremontin etenemistä.

Tänään aamulla Vallilan Veneveistämön Jukka Viinikainen konsultoi minua veneeni yleiskunnosta ja neuvoi minua myös tulevan kevään korjauksissa. Neuvoja sain koko rahalla – ja kyllä kannatti. Olen parin vuoden ajan kirjojen ja yms. artikkeleiden avulla perehtynyt puuveneisiin, mutta ammattilaiselta saa aina ne ensikäden käytännön neuvot.

Viinikainen lupautui veistämään yhden tammikaaren lahonneen tilalle. Kaarta ei pasuuteta oikeaan muotoon vaan sahataan. Aikaisemmin en edes ajatellut, että kaaren voisi tehdä noin. Kyse on vain noin 50 cm kaaresta. Ensin suunnittelin, että olisin taivuttanut kaareen saarnista, mutta näinkin käy. Yritinkin etsiä pääkaupunkiseudulta tuoretta saarnia, mutta tuloksetta. Maakunnissa tavaraa on enemmänkin tarjolla. No, syntyy nyt sahastusta tammilaudasta.

Myös 45 x 15 mm mäntypaneelia ei saa enää mistään. Muutaman metrin erää eivät isot puutavaratalot viitsi valmistaa. Täytynee korvata paneeli tavallisella mäntyrimalla ja tuunata se vastaavan näköiseksi. Katon jäykkyyteen valinta ei vaikuttane.

Oikeantyyppiset puuruuvit, tyyppiä DIN 97, löysin Ruuvikulmasta. Suurelle kasalle minulla ei ole tarvetta, kun voin hyödyntää vielä vanhoja messinkiruuveja.

Folkkarilinkkejä!

2008-02-23T16:33:00.008+02:00

Intenetissä on useita mielenkiintoisia folkkarisivustoja. Ohessa muutamia vinkkejä:

FOLKKARIBLOGIT:

Pamperon lokikirja

Kansanvene Jääkyyhky

Kåre S-51

Folkbåt SWE 261 - HOF

Fie I - S-224

FOLKKARISIVUSTOT:

Erasmus-vene San Francisco

Suomalainen Alma F-372

Saksalainen Tadorna

Ruffin kunnostus 2

2008-02-23T15:47:00.010+02:00

Tänään oli mainio päivä veneellä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja venekatoksen alla oli mukavan lämmin.

Revin veneen hytin eli ruffin päälle maalatut kangaskerroksekset pois. Ajoittain kangasta sai repiä hartiavoimin. Alta paljastui hieno mäntyinen puurimarivi.

Ruffin molemmille puolille kiinnitettyjä tukikaiteita en saanut kokonaan irti. Muutamat ruuvit olivat niin tiukassa, että meisseli - akkuporasta puhumattakaan - oli hyödytyn kapine.

Ruuvien kannat rikkoontuivat väännöstä. Täytyy miettiä joku ratkaisu. Enkä vois leikata kannat poikki..

Kankaan alta paljastunut mäntypaneeli on 45 mm leveä ja 15 mm paksua. Saahasin lahonnet rimat pois paapuurin puoleisten helojen alta aina seuraavaan kaareen saakka.

Mäntyrimaa joudun ostamaan muutaman metrin paikkausta varten. Selvisi myös, että ruffin paapuurin puoleinen eka kaari on laho, joten joudun ostamaan myös pätkän saarni- tai tammirimaa.

Aukko näyttää aika ikävältä, mutta katosta tulee entistä parempi.

Lopuksi purin kattoluukun kiskot ja oviaukon ympäriltä tukilaudat pois, jotta kankaan laittaminen olisi mahdollisiman helppoa. Nyt kansi näyttää oiken siistiltä.

Yksi kiskoista oli hieman laho, joten joudun tekemään uuden.

Purjelangas oli kiinnitetty puolen tuuman kuparinauloilla. Revin kaikki naulat huolellisesti irti, puhdistin ja oijoin ne. Naulat kelpaavat mainiosti uuden kankaan kiinnitystä varten. Täytynee käydä ostamassa lisää varmuuden vuoksi. Nauloja saa samasta liikkestä, Farsonsilta, mistä ajattelin ostaa myös vahvan puuvillakankaan.

Blogin päivitys!

2008-02-20T13:50:00.001+02:00

Tälle puuveneblogille ilmestyy lähiviikkojen aikana lisää kuvia mm. kesäreissuilta ja korjauksista.

Kevään remonteista tarkemmin hieman myöhempänä.

Ruffin kunnostus 1

2008-02-19T19:26:00.010+02:00

Aloitin ruffin remontin purkamalla kaikki listat kannen ympäriltä. Työvaihe oli aika työläs ja vaativa, koska listat olivat vanhoja ja toisaalta myös taidokkaasti valmistettu. Onneksi sain ruuvattua kaikki ruuvit irti ja lopulta kaikki listat myös yhtenä kappaleena irti.

Lähempi tarkastelu osoitti, että ruffissa on peräti kaksi kerrosta kangasta. Ilmankos katto onkin pitänyt vettä - pari nurkkaa lukuunottamatta.

Molemmat etunurkat olivat aika mustia, mutta paapuurin nurkka vaatinee ainakin yhden pätkän puurimaa. Onneksi katton etureuna ja mäntyrimat ovat aivan ehjiä ja terveitä.

Ikäviltä yllätyksiltä en kuitenkaan välttynyt. Paapuurin puolen helojen alla odotti aikamoinen sekasotku. Tukilistan allapuoli oli aivan laho ja taltta humahti surutta läpi rimakaton. Joudun uusimaan 3-4 rimaa noin 30 sentin matkalta. Tästä kohdin katto ei ole vuotanut, mutta kosteus on vuosien saatossa lahottanut rimakaton kelvottomaksi. Sisältä tätä ei ole edes huomannut.

Vikaa oli yritetty aika tökerösti korjata - enpä tiedä milloin. Hätäratkaisuna käytetty epoksi oli varmasti korjannut vian ja tukenut lahoa puuta. Jälkeenpäin moisen korjauksen korjaaminen vaikuttaa työläältä ja ikävältä.

Metalli- ja bakeliittiheloja on aikamoinen määrä. Keräsin ne huolellisesti talteen. Täytyy vielä miettiä asennanko kaikki takaisin. Kilpaheloitus tietenkin muistuttaa kaksikertaisen SM-kultamitalistiveneen historiasta.

Onneksi katto on 95 prosenttisesti terve. Kaupasta joudun muutaman puurimametrin lisäksi vielä ostamaan muun muassa pari neliötä (2 x 2,5 m) vahvaa puuvillakangasta (noin 500 g/m2), Uula-venemaalia, kupariniittejä ja puuruuveja.

Kevätkunnostus 2008

2008-02-02T10:00:00.000+02:00

Keväällä 2008 aion uusia Matildan ruffin kangaskaton. Katto vuotaa molemmista etukulmista ja kangaskansi on muutekin aika rispaantuneen näköinen.

Otan puulle myös kaikki puupinnat ulkoa ja sisältä, kyllästän ne kevyesti ja lakkaan ne 4 - 5 kertaan.

Viime kesänä veneen sähköt oikuttelivat. Ne aion käydä perusteellisesti läpi.

Kevään perusrepertuaariin kuuluvat myös kylkien ja vesilinjan huoltomaalaus. Paria päivää ennen vesillelaskua vesilinjan alapuoli maaltaan kertaalleen mustalla myrkkymaalissa.

Tekemistä riittää, mutta puuveneily on silti mukavaa!

Uusi kotisatama!

2007-05-17T18:00:00.004+03:00

Matilda siirtyi toukokuussa 17.5. uuteen kotisatamaan Puotilaan, Vartiokylän lahdelle (N 60°12,4' E 25°06,5'.) Siirtopurjedus sujui leppoisasti eilisen vesillelaskun jälkeen. Aurinko paistoi komeasti ja tuuli oli sopivan myötäinen :-)

Vesillelasku sujui hyvin pääpiirteittäin hyvin. Urakoitsija ja talkooapu tulivat ajoissa Karusellin luoksen.

Kun köli kastui, alkoi todellinen tohina. Ensimmäisen tunnin aikana sain tehdä kaverini kanssa töitä urakalla. Uppopumppuni ei ehtinyt pumpata kaikkea vettä pois.

Kun avuksi otettiin ämpärit, alkoi tilanne hellittämään. Tosin välillä agregaatti veteli "happea" ja pumppu lakkasi toimimasta.

Välillä oli tosi hikiset oltavat, kunnes sähkönsyöttö pelasi taas kunnolla ja pumppukin hörähti taas käyntiin..

Parin tunnin jälkeen vene pysyi jo pelkän pumpun avulla pinnalla. Iltapäivällä pumppaustahti harventui entisestään. Illalla oli jo aika rauhallista. Pystyi ajamaan veneen omalle paikalle yöksi, pois Karusellin vierestä.

Talvi taittuu!

2007-02-09T16:41:00.000+02:00

Helgingin venemessut ovat merkki lähestyvästä kesästä. Messuilla on mahdollisuus perehtyä muun muassa uusiin purjevenemalleihin ja varusteisiin. Messujen puuveneosasto on allekirjoittaneen mieleen.

Kevällä on edessä kaikenlaisia kunnostustöitä ja näperrettävää, joten alan muiden asiantuntijoiden kanssa tulen varmasti vaihtamaan näkemyksiä puuveneneiden hoitamisesta ja korjaamisesta.

Tämä kirjoitus herättää taas henkiin tämän blogin. Hieman on takkuillut päivitystahti sitten viime kesäkuusta. Aion listätä tänne viime kesän reissuista kuvia ja kertomuksia. Kerrottakoon, että juhannus-, kesäloma- ja viikonloppumatkojen matkasaldoksi kertyi yhteensä noin 50+270+50 merimailia. Kolmen viikon kesäloma matka Helsingistä Saaristomerelle oli aivan upea reissu. Se sujui ensimmäiseksi matkaksi ilman suuria ongelmia. Tuuli tosin puhalsi välillä liian heikosti, mutta loppupuolella kesälomaa sitä sitten riitti yllinkyllin.

Matildan kotisatama vaihtuu kesäkuussa. Mikäli kaupunki suo, venepaikka siirtyy Puotilaan.

Vesiltä nosto

2006-09-01T15:39:00.000+03:00

Kesälomatka 2006

2006-07-31T10:00:00.000+03:00

Ensimmäinen viikko eteni seuraavasti:

Helsinki - Lähteellä - Inkoo - Jussaro - Byxholm - Hanko - Sandudd- Taalintehdas.

Matkaan lähdimme Helsingin Merisatamasta hieman jälkeen puolen päivin. Tavaraa, ruokaa, vettä ja kaikenlaisia nesteitä oli mukana yllin kyllin. Monen tarkastuksen jälkeen piti käydä vielä kotona hakemassa digikamera. Ilman sitä, olisi tämänkin blogi jäänyt aika köyhäksi.

Rasvaa pintaan ja aurinkolasi päähän. Aurinko porotti ja tuuli puhalsi heikosti. Purjehdusvaatteita ei juuri tarvittu. Espoossa, Kytön selällä tunsimme maininkien voiman. Kun tuuli loppui kokonaan, meno oli aika epämiellyttävää. Purjeista ei ollut juuri apua. Laskimme ne ja päästelimme eteenpäin peltigenualla. Mainingit ottivat voimille. Venettä piti ohjalta puolelta toiselle, välillä kohtia maininkia ja välillä niiden myötäisesti.

Kun vihdoin pääsimme saarien suojaan, rauhoittui meno. Ilta oli jo pitkällä, kun saavuimme Lähteellä satamaan. Matkan jälkeen mieli oli väsynyt ja nälkä kurnutti vatsassa.

Satama oli tietenkin aivan täynnä. Menimme rohkeasti huoltolaituriin kiinni. Tosin ennen sitä meinasimme ajaa suoraan kiville. Punaiset pallot tarkoittivat isoa karia, eikä muutamaa pientä. Kun se ei tullut ensimmäiseksi mieleen, oli pieni haaveri lähellä. Onneksi eräs puuristeilijämies osasi huutaa ajoissa ja kurssi muuttui.

Lähteelä: 5 euroa, WC oli OK! Pieni kahvila.

Porkkalan selän pohjoispuoli taittui mukavasti. Tuuli yltyi vasta sen loppupuolella. Kun pohjoisväylä kohti Inkoota alkoi, alkoi myös tuuli puhaltaa lännestä. Tämä tiesi luovumista.

Inkoossa oltiin iltapäivällä. Ruoka maistui ja satama oli kiva. Ainoat miinukset siitä, ettei satamassa ollut saunaa! Kaupat ja palvelut oli lähellä.

Inkoo: 13 euroa.

Viikko 2:

Taalintehdas - Nötholmen (Rosala) - Vänö - Kasnäs - Norra Benskär - Högsåra

Viikko 3:

Högsåra - Hanko - Elisaari - Inkoo - Porkkala - Helsinki.

Matildan juhannusmatka

2006-06-27T20:12:00.000+03:00

Matilda suuntasi juhannuksena ensimmäiselle retkipurjehdukselle. Juhannusviikon torstain sijasta lähdimmekin matkalle kotisatamasta, Merisatamasta, perjantaina hyvässä kelissä.
Alkumatka ensin luovittiin Kustaanmiekan tietämille, mistä alkoi leppoisa myötätuulipurjehdus aina Vuosaareen ohi Kaunissaaren pohjoispuolelle.

Tuuli puhalsi etelästä 6 - 7 metriä sekunnissa. Navigoinnissa luotin vakaasti merikorttiin ja merimerkkeihin.

Kaunissaaren eteläpäässä purjeiden lasku tuotti hieman vaikeuksia. Tilanne oli kapteenille uusi. Aallon korkeus nousi, kun tuuli puhalsi suoraan selältä.

Muutaman kiepsautuksen, kierroksen ja moottorin ulisevan äänen jälkeen isopurje saatiin alas ja pääsimme vaivoin peräprutkun avustamana sisään pitkin kapeaa sisääntuloväylää. En osannut vielä hyödyntää keulapurjettaa…

Sataman oli kello 16.30 aivan täyteen ammuttu. Moottoriveneitä ja purjeveneitä oli vieri vieressä. Pienelle löytyi kuitenkin tilaa; joku osasi sellaisen tila varata. Ensi kerralla pitäisi olla jo kahdelta satamassa. Eipä ole kovin hyvä juttu, jos pitää kiirehtiä satamaan.

Rantautumisen hetkellä juhannusaatto oli päässyt jo hyvään nousuun. Tarjosimme kaikille tilanteen seuraajille mallikkaan rantautumisen.

Moottorin hallinta oli muutaman opettelukerran jälkeen kohtuullisen hyvässä hallinnassa, mutta kapeassa välikössä ohjaus tuntuu aina vaikealta.

Sulahdimme tarjottuun venepaikkaa hyvin ja saimme ystävällisesti vielä rantautumisapua.

Satamassa oli kuuma. Kun tuuli hellitti puhaltamassa, iski totaalinen helle. Kun kaikki vermeet oli vielä päällä, hiki puski heti. Rantautumisryyppy maistui hyvältä liki 24 asteen helteessä. Juhannus meni mukavasti Kaunissaaressa. Juhlivia ihmisiä riitti ja juhannuskokko paloi.

Lauantaina jätimme purjehduksen väliin: olisimme vain menettäneet paikkamme. Söimme, nukuimme, uimme ja kalastimme koko päivän.

Sunnuntaina oli mukava päästä purjehtimaan. Tuulen suunta oli edelleen sama, joten pääsimme kryssimään koko matkan aina Helsinkiin saakka. Tuuli puhalsi Vuosaaren ohitettuamme riittävällä voimakkuudella. Olimme ensimmäistä kertaa kunnon kelissä. Vastatuuleen luoviessa vedimme siksakkia tunnollisesti koko matkan täysin purjein. Monet veneet menivät joko purjehtien tai moottorilla ajaen ohi.

Veneen ominaisuudet tulivat myös tutuiksi. Huolimatta tiukasta nousukulmasta vauhtia riitti. Vene kallistui huomattavasti ja vesi välillä viilteli kansia. Suolavesi maistui suussa. Kovasta kelistä huolimatta perämies valmisti välillä "Kylmän koiran". Se maistui hyvältä. Reilun kahden kymmenen mailin matkaan kului aikaa noin neljä ja puoli tuntia. Aika hitaasti välillä tultiin, mutta oli näin ensikertalaisille kohtuullinen suoritus.

Helsingin edustalla oli hieman vaikeuksia laskea purjeita, kun moottori ei meinannut millään vetää korkeassa aallokossa. Lyhyt moottorin riki osoittautui huonoksi. Juhannuksesta jäi hyvä mieli. Purjehdus maistui hyvältä!

Läpi Espoon ja sumun!

2006-06-04T20:28:00.000+03:00

Matilda on nyt lopulta kotisatamassa, Helsingin Merisataman laiturissa.

Sunnuntain neitsytmatka Espoosta Helsinkiin oli hyvin monipuolinen. Matkan aikana tapahtui enemmän, mitä odotin.

Kaverini Anssi lupautui gastiksi koko sunnuntaipäiväksi. Aluksi korjasimme Amiraalisatamassa tuulenosoittimen ja puhdistimme bensiinitankin roskista ja vedestä.

Pääsimme vihdoin lähtemään noin klo 12 jälkeen, pienessä luoteesta puhaltavan tuulen viilentämänä. Aurinko paistoi komeasti ja aamupäivän sumu hälveni päivän lämmetessä. Ilma oli ihanteellinen.

Merimiestaidoille oli heti käyttöä. Ajelimme ensin kapean salmen läpi Kytön saaren edustalle moottorivoimin. Tarkoituksenamme oli hakea tuntumaan purjeisiin, joten nostimme ensin isopurjeen. Purjehdimme myötäisessä tuulessa suuntana noin 35 astetta. Aluksi en hoksannut ujuttaa isopurjetta mastossa olevaan uraan, joten purje lepatti aikamoisella voimalla. Oli aloittelijan moka.

Viereen pötkähti muuan folkkaristi, joka ystävällisesti antoi trimmausneuvoja. Ne olivat tarpeen. Saimme säädettyä isopurjeen niin, että pääsimme kunnon vauhtiin. Kepeässä myötätuulessa ja lämpimässä auringonpaisteessa voileivät ja kahvi maistuivat erittäin hyvältä.

Muutaman kerran harjoittelimme käännöksiä ja lopulta nostimme myös keulapurjeen ylös. Spinnua en edes ajatellut kokeilevani. Vauhti ei hirveästi lisääntynyt, mutta tärkeintä oli saada tuntumaa purjeisiin ja säätöihin.

Tilanne muuttui ratkaisevasti Lauttasaaren luoteispuolella. Näimme selkeästi, että Helsingin päällä oli sankka sumukerros, emmekä enää nähneet juuri mitään eteenpäin. Laskimme nopeasti purjeet a käynnistimme moottorin. Sumu lopulta yllätti meidät.

Hieman pyörittiin ympyrää ja etsimme oikeita lateraalimerkkejä. Olimme aivan Melkin saaren tuntumassa, mutta emme yksikertaisesti nähneet yhtikäs mitään. Ohi vilahteli moottoriveneitä ja purjeveneitä. Kompassiin luottaen lopulta pääsimme kahden merkin portille ja sieltä juuri ja juuri näki – vain 30 metrin päässä – Melkin satamalaiturin.

Tilanne hieman helpottui, kun pääsimme laituriin kiinni. Sumu oli sankkaa noin klo 16.15 aina kello 18 saakka. Odottelimme, kuuntelimme suurten laivojen höyrytorven ääniä ja hörpimme kahvia. Jännityksen ja adrenaliinitason hieman laskettua tutustuimme Puolustusvoimien omistuksessa olevan Melkin saareen nähtävyyksiin. (Tietysti luvalla, sillä alue on sotilasaluetta.)

Kuuden jälkeen ilma oli aivan kirkas. Irrotimme veneen ja ajelimme reilun puolentoista kilometrin matkan turvallisesti satamaan.

Koko matkan ajan moottori toimi käytettäessä moitteettomasti. Ainoastaan suurissa aallokoissa moottori äänsi ikävästi, kun se hörppäsi liikaa ilmaa. Maston purjeura vioittui hieman matkan aikana. Isopurje ei tule kunnolla alas ja nosto tökkii. Se täytyy viedä Suomenlinnan puusepälle näytettäväksi.

Lopulta Matilda on Merisatamassa. Siellä on useita folkkareita, mutta Matilda erottuu niistä poikkeuksellisen värin eli vihreän ansiosta.

Matilda valmis!

2006-06-03T13:27:00.000+03:00

Lauantaina luvattiin Suomenlahdelle, Helsingin edustalle lounaistuulta 11m/s ja vesisadetta. Ei ollut onnea tällä kertaa. Ensipurjehdus siirtyi huomiselle päivälle.

Hain eilen moottorin keväthuollosta. Perushuollon lisäksi huoltomies puhdisti kaasuttimen ja vaihtoi vesipumpun siipirattaan. Se oli aivan sökö, ja ilmankos moottori hieman temppuili ensimmäisillä kokeilukerroilla. Ennen Suomessa oli viina ja perämoottorin osat kalliita. Nyt enää jälkimmäisistä täytyy maksaa.

Tänään lauantaina sain yhdessä Andyn kanssa laitettua isopurjeen sekä köydet oikeille paikoilleen. Yksin hommasta ei olisi tullut yhtikäs mitään. Onneksi apua oli lähellä.

Matilda on vihdoin ja viimein valmis ensimmäiselle purjehdukselle. Olisin toki toivonut, että tämä hetki olisi tullut paljon aikaisemmin, mutta työkiireiden ja pienten vastoinkäymisten vuoksi ”neitsytmatka” kotisatamaan on siirtynyt noin viikolla eteenpäin.

Huomiseksi on luvattu heikkoa tuulta ja aurinkoa. Voiko ensireissua tehdä enää paremmassa säässä?

Kevätkunnostuskausi on ohi. Kesäkuusta eteenpäin tarkoituksenani on lähetellä väliaikatietoa Matilda liikkeistä ja havainnoista Suomenlahden merialueella. Katsotaan nyt kuinka kauan ensimmäisenä kesänä ehtii purjehtia.

Tänään täydensin myös veneen katsastusvarustusta. Ostin voimapihdit, palovaroittimet ja puukon. Toivottavasti näille hätätyökaluille on harvemmin käyttöä.
Aurinkoisia tuulia toivottaen!

Moottori keväthuollossa!

2006-05-26T23:56:00.000+03:00

Olisihan tämän vaiheen voinut tehdä hieman aikaisemmin. Vein tänään perjantaina moottorin Lauttasaareen huoltoon. Lyhyen puhelinrallin jälkeen löysin sopivan huoltamon. Nyt saan moottorin takasin alle viikossa.

Muutamat huoltamot olivat erittäin kiireisiä, sillä korjausjonot olivat melkein kahden viikon mittaisia. Monet firmat avoimesti kertoivat aikatauluistaan ja huoltotaksoista. Kuitenkin esimerkiksi eräs espoolainen firma ei edes suostunut kertomaan hintojaan vaan ääni puhelimessa lätkäisi luurimen kiinni... Käski menemään muualle. No, ei tullut kauppoja sellaisella käytöksellä.

Maston pystytys

2006-05-25T17:47:00.000+03:00

Torstaina oli ilo havaita, ettei uppopumppua enää tarvitse. Turpoaminen eteni odotetusti, eikä veneeseen tullut enää vettä. Maston pystytys vaikutti yksikertaiselta työvaiheelta. Saimme veneen siirrettyä kätevästi nosturin alle ja kiinnitettyä sen tukevasti laituriin kiinni.

Maston kantamisessa apuna oli iso tukijoukko. Toimenpidettä varten italialainen Marco Ranskasta, kielitieteilijät Pauliina ja Maria sekä kauppatieteilijä Joni värvättiin apuun. Jokainen sai osaamisaluetta vastaavan tehtävänä. Luonnollisesti Andy oli pääasiantuntijana myös messissä.

Nosturiliinan sai kätevästi saalinkirautojen kohdalta kiinni. Nostaminen sujui ripeästi ja maston sai helposti paikoilleen ja tuettua kolmella tukivaijerilla. Viimeiseksi laitettu kumisukka estää veden valumisen mastoa pitkin sisälle.

Huipentuma oli kirjaimellisesti nostoliinan irrotus ja windeksin oikaisu. Tuuli yltyi sen verran, että masto osui harmiksemme torniin ja tuulenosoitin vääntyi. Onneksi veneen välttyi vakavimmilta vaurioilta. Kovassa tuulessa nosturitorniin kiipeäminen ei tuntunut oikein hyvältä, mutta sain kuin sainkin oikaisuta tuulenosoittimen.

Ongelmat alkoivat sitten vasta kun aloimme siirtää venettä takaisin. Ensimmäiseksi vaivoin laiturista päästyämme lännen puoleinen tuuli yltyi ja oli meille vastainen. Puolivälissä eli noin 30 metrin päässä laituripaikasta kone hyytyi.

Muutaman nykimisen jälkeen sain vedetty taas moottorin käyntiin ja vene kulki sen verran eteenpäin, että saimme sen kiinnitetty perästä poijuun kiinni. Mutta kun moottori hyytyi taas ja vetokoneisto jumittui, jäimme nosturin ja laiturin väliin tuulen armolle. Soutamisesta ei tullut oikein mitään, mutta onneksi poijuköysi piti meitä paikoillaan.

Saimme lopulta käännettyä veneen köysien avulla oikein päin ja soudettua sen oikealle paikalle. Irrotin moottorin ja toin sen kotiin. Ajattelin viedä sen alan ammattilaiselle tarkistettavaksi. Harmittaa vain, etten pääsekään viemään huomenna venettä Merisatamaan. Kauden aloitus siirtyy noin viikolla.

Maston laittoi siirtyi!

2006-05-23T21:07:00.000+03:00

Tänään emme saaneet pystytettyä mastoa, koska kerholla oli talkoot. Harmiksemme - ja ällistyksemme - satamamies uhkasi laittaa nosturin lukkoon, mikäli yrittäisimme nostoa.
Häntä eivät selittelyt tiukasta aikataulustani kiinnostaneet.

Siinä tilanteessa ei auttanut mikään muu kuin siirtää mastonasennus seuraavaan kertaan. Sopiva ajankohta löytyi torstailta - heti iltapäivällä synttäriristeilyn jälkeen. Tämä tiesi vain, että kauden aloitus siirtyy.

Vesillelasku 2006

2006-05-22T21:10:00.002+03:00

Tutkinto hyväksytty!

2006-05-22T17:19:00.000+03:00

Tänään tuli viimein kirje Lauttasaaren Kipparit ry:stä. Hyviä uutisia: saaristolaivurikurssi meni kirkkaasti läpi. Pisteitä sain 25,5/30.

Mistähän tehtävästä tuli miinuspisteitä? No, nyt voin jatkaa syksyllä sitten rannikkolaivuriksi.

Köli kastui

2006-05-22T17:05:00.000+03:00

Nyt kirjoitan hieman kuulumisia eilisestä päivästä. Odotettu päivä on jo takana. Aamulla purimme ajankuluksi loput talvikatoksesta, kun odottelimme laskuvuoroa. Laitoimme lepuuttajat paikoilleen ja kertasimme manoovereita. Urakoitsija muisti periä maksun. Nostosta piti pulittaa 65 euroa.

Lopulta tohina alkoi, kun nosturiukot tulivat paikalle.

Ensimmäiseksi nostoliina vedettiin kölin alta kannelle ja sitten kiipesin sinne laittamaan liinat kiinni rautaiseen nostokehikkoon.

Sitten kuormain ylös ja yks kaks Matilda oli ilmassa ja rekka-auto ajoi läheiselle veneenlaskupaikalle.

Köli kastui lopulta kello 10.59.

Odotettua oli, että vettä suihkuaa sisään. Kuitenkin veden määrä yllätti, emmekä päässeet viemään Matildaa varatulle paikalle, vaan parkkeerasimme sen aivan laskupaikan viereen.

Onneksi vieressä ollut paikka oli tyhjä paikka ja sen lähellä sähkötolppa.

Pumppasin yhdessä Janin kanssa pilssi- ja käsipumpuilla vettä pois. Pysyimme suurin piirtein tahdissa mukana, mutta reilun vartin jälkeen tuli hiki ja kunto meinasi loppua. Onneksi oli suunnitelma B. Veneen entinen omistaja Andy varasi uppopumpun mukaan. Kun saimme vedettyä veneeseen sähköt, oli loppu jo paljon helpompaa. Pumppu oli tehokas, eikä enää sen jälkeen ongelmia esiintynyt.

Seuraavien tuntien aikana puu turposi yllättävän nopeasti. Vettä tihkui silti paljon pilssitilaan. Tilanne rauhoittui ja jännitys laukesi. Sitloodassa kahvi maistui oikein hyvältä.

Laskimme ajankuluksi turpoamisen väliaikatietoja. Se oli mahdollista, koska pumpun laukaisukytkimen pystyi säätämään niin, että pumppu käynnistyi vesirajan ylitettyä tietyn pisteen.

Pumppu kävi aluksi joka viides minuutti ja vähitellen aika piteni tunti tunnilta. Noin tuntia kohden veden tulo hidastui muutaman minuutin vauhdilla.

Olin varustautunut jäämään koko yöksi veneelle. Pauliina lähti seiskan aikoihin - eli kymmenen tunnin jälkeen pois - ja jäin veneelle Janin kanssa. Ilta meni oikein rattoisasti pumpun hurinaa kuunnellessa.

Yöunista ei tahtonut ensin tulla yhtään mitään, kun koko ajan piti miettiä, että meneekö mastonosturin tornista tietyn kellon ajan jälkeen virta poikki tai pompahtaako rele. Näin ei lopulta käynyt. Joskus aamuyöntunteina sain unenpäästä kunnolla kiinni.

Tänään maanantaina kuuden kieppeillä nousimme ylös ja latoimmen venee lähtövalmiiksi. Veden "pulppuaminen" päättyi yön aikana ja saatoimme ajaa oikealle laituripaikalle.

Vene käyttäytyi mallikkaasti, kun ohjasin sitä moottoriajossa folkkarin peräsimellä. Meno oli aluksi oikein tasaista, kunnes kone hyytyi. En laittanut ulkoista bensatankkia kiinni moottoriin vaan bensa tuli moottorin pikkutankista. No, kone ei käynnistynyt, vaikka kuinka nyin sitä. Tuli ehkä annettu liikaa hörppyjä.

Luovuin moottoriohjauksesta ja kaivoimme esiin melat. Melominen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Itse asiassa hieman yllätyin, kuinka helposti folkkaria pystyykään käsittelemään meloilla. On tullut harvemmin kokeiltua.

Pääsimme turvallisesti laituriin, eikä pilssissä ollut vielä paljoakaan vettä. Uusia ongelmia tuli, kun totesimme, ettei virtatolppaan tullut virtaan, vaikka vereiseen tuli. Syytä en oikein keksinyt. Muutaman pähkäilyn ja mantereella käynnin jälkeen sain lainaksi pitkän jatkoroikan, jolla ajattelin johdattaa virtaa pumppuun toimivasta tolpasta. Lopulta sain vinkin satamapäälliköltä, että tolpan relekytkin on voinut pompahtaa irti. Sain pienen kaapin auki ja vika selvisi sillä istumalla. Pumppu lähti taas käyntiin.

Säätelimme pumpun niin toimintavarmaksi, että raskin jättää Matildan kokonaan yksin. Hieman kyllä hermostutti se, että jos rele pomppaa taas paikoiltaan ja virrantulo loppuu. Se tietäisi hidasta uppoamista…

Palasin kotiin ja tein päivän töitä kotosalla. Sitten iltapäivällä pyörähdin satamassa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Aurinko posotti sen verran lämpimästi, että pesin kannen ja ruffin katon.

Tänään ajattelin soittaa vielä vahdille, että katsoo hieman veneeni perään.

Kannelle päivänvaloa

2006-05-20T13:53:00.000+03:00

Vesillelaskua edeltävänä päivä purimme Pekan kanssa folkkarin suojakatoksen. Peite lähti oikein kätevästi pois päältä, ja viikkasimme sen kasaan odottamaan ensi syksyä. Kansi kaipaa kyllä hieman pesua. Siitepölyä on kaikkialla ja kanteen on pinttynyt pahoja tahroja. Ne lähtenevät vedellä ja mäntysuovalla.

Puukehikon purku oli hieman työläämpää. Bilteman akkuporakone sammahti kymmenennen puuruuvin jälkeen. Homma meinasi tyssätä ensin tähän. Lisäakkua ei tullut mukaan. Pienen kyselykierroksen jälkeen sain lainaksi eräältä veneilijältä Black&Deckerin. Laadusta kannattaisi maksaa. Ruuvit lähtivät ongelmitta, ja lopulta purimme katoksesta vain katto-osan. Nosturi saa veneen ylös sitä kautta oikein hyvin. Loput jätimme sitten huomiselle.

Pilssipumpun toimivuus on huomenna tärkeintä. Korjasin hieman käsipumppua, vaihdoin siihen kumiosan ja kiristin sen ruuveja. Imu on kohdallaan nyt.

Laitoin myös akun paikoilleen. Sähköt toimivat hyvin: ajovalot ovat kunnossa ja sähköinen pilssipumppu toimii myös! Huomenna on pitkään odotettu päivä.

Viime yönä näin unta, kuinka vene täyttyi vedestä melkein puolilleen. Katsotaan miten käy huomenna.

Matidan historian vaiheita

2006-05-18T19:53:00.003+03:00

Ennen vesillelaskua seuraavassa lyhyt johdatus Matildan historiaan.

Matilda-vene on veistetty Loviisan Veneveistämöllä 1966–1967. Sen rakennusaineena on käytetty mäntyä. Suomessa oli tuohon aikaan useita veistämöitä, jotka valmistivat useampia folkkareita vuodessa. Veistotahdin näkee hyvin Suomen Kansanveneliiton venerekisteristä. Tästä linkistä on yhteys sivulle, missä on poikkileikkaus kansanveneestä.

Kansanveneen kokonaisvaltaiseen historiakatsaukseen voi perehtyä liiton historiaosiossa.

Matilda sai purjetunnukseksi F-215. Mittaus- ja luokkatodistuksien mukaan veneen kölipaino oli 1035 kg. Rakennustarkastajana toimi 1966–1967 Antti Hyrsky.

Ensimmäisestä omistajasta ei ole tietoa. Mahdollisesti sen omisti joku Rauman tai Turun suunnalta. Tuon tiedon kun saisi jostain.

Mainittakoon, että välillä Matilda-vene kastettiin välillä Serenaksi, kunnes se sai taas alkuperäisen nimen – tai niin ainakin oletan.

Nopeudesta en osaa vielä sanoa mitään, mutta vaikuttaa siltä, että reippaalla vauhdilla Matildalla on joskus purjehdittu. 1980-luvun alkupuolella veneen säädöt, purjeet sekä kippari olivat sitä luokkaa, että Matildalla voitettiin kaksi Suomen mestaruutta 1980 ja 1981 ;-)

Alla olevat tiedot olen kerännyt kansanveneliiton lehdistä ja täydensin niitä liiton venerekisteriarkistosta.

1967–1972
Omistaja: J. Javen
Paikkakunta: Rauma
Seura: Rauman Pursiseura (RPS)
Veneen nimi: Serena

1973–1980
Omistaja: H & P Sarparanta
Paikkakunta: Rauma
Seura: Rauman Pursiseura (RPS)
Veneen nimi: Matilda

1981–1983
Omistaja: H. Sarparanta
Paikkakunta: Turku
Seura: Turun Pursiseura
Veneen nimi: Matilda
Huomioita: SM 1980 Helsinki, NJK; SM 1981 Porvoo, BBS.

1984–1989
Omistaja: Timo Joutsamo
Paikkakunta: Turku
Seura: Turun Pursiseura (TPS)

1990–2000
Omistaja: Olli Hörkkö & Carita Åkerblom
Paikkakunta: Turku
Seura: Turun Pursiseura (TPS)
Veneen nimi: Matilda

2000–2002
Omistaja: Sakari Viita
Paikkakunta:
Seura:
Veneen nimi: Matilda

2002–2005
Omistaja: Andy Best-Dunkley & Merja Puustinen
Paikkakunta: Helsinki/Espoo
Seura: Esbo Segelförening (ESF)
Veneen nimi: Matilda

2005–
Omistaja: Janne
Paikkakunta: Helsinki
Seura: Itä-Helsingin pursiseura (IHPS) 2010– (Yhdistyneet Purjehtijat YP 2006–2009)

Myrkkymaalia pintaan!

2006-05-13T16:54:00.000+03:00

Myrkkymaalin levitys on sotkuista hommaa. Samaa totesivat talkooapulaiset Anssi ja Katja. Matilda imaisi melkein kolme purkkia (!) maalia, emme tosin säästelleet sitä. Runko on kuivan kevään jäljeltä aika imukyinen ja vanhojen maalikerroksien vuoksi myös epätasainen. Siinäpä ehkä perussyitä, miksi maalia meni niin paljon.

Viimein myös vesilinja ja kyljet saivat lopullisen silauksen. Vesilinja on mielestäni erittäin siisti – ja suora.

Testasin myös Mariner-perämoottoria. Hyvin putputtaa, eikä suuremmalle huollolle näytä olevan tarvetta.

Päivän päätteeksi teimme odotetun kokeen. Kannoimme muutaman sangollisen vettä pilssiin ja heittelin sitä kyljille. No, vene vuoti kuin seula, mikä taitaa olla aika tavallista. Toivottavasti kosteus imeytyy seuraavan viikon aikana lautoihin, ettei veneen laskusta tule kovin hikistä vaihetta. Olen kyllä varautunut melkein kaikkeen mahdolliseen. Käsi- ja uppopumput, ämpärit ja äyskärit ovat valmiina.

Puumaston laitto

2006-05-07T17:52:00.000+03:00

Helle helli Helsinkiä myös sunnuntaina. Luvassa oli kovin lyhyt päivä. Työlistalla olivat maston sekä sitloodan istumalevyn lakkaus. Lisäksi vesilinja sai vielä toisen maalikerran. Talkooporukalla selvisimme työrupeamasta muutamassa tunnissa. Tosin välillä paistattelimme päivää sataman laiturille. Aurinko paistoi niin lämpimästi.

Ilma otollinen lakkaukselle!

2006-05-06T17:10:00.000+03:00

Lauantai oli ensimmäinen kunnon talkoopäivä. Mukaan lähti ystäväpariskunta Anssi ja Katja. Tällä kertaa meillä oli auto käytössä, joten seutulinjayhtiön bussipalveluita jäivät väliin. Pääsimme aloittamaan työt heti kello 9 jälkeen.

Eilen en ehtinyt kirjoittamaan, mutta olin veneellä koko iltapäivän. Korjasin veneen pohjasta yhden oksakohdan. Liimasin siihen kyllästetyn puupalikan epoksi-liimalla. Tuskinpa se edes vuotaa enää. Sitten maatalasin ruffin katon kertaalleen kiitäväksi valkealla maalilla, ja päivän päätteeksi maalasin kyljet kertaalleen vihreällä (!) maalilla. Nyt pinta kiiltää ja tuoksuu oikein uudelta :-)
Sunnuntai oli tarpeeksi lämmin päivä lakkaukselle. Perälauta, ruffin katto, luukut ja koko sitlooda saivat kevyen lakkapeitteen. Pauliina ja Anssi lakkasivat.

Pinta kiiltää nyt erittäin kauniisti. Myös masto sai pienen korjauskäsittelyn. Muutama kohta vaati hionnan, mutta lakkauksen päätin jättää sunnuntaille eli seuraavalle päivälle. Satamassa oli sen verran veneenlaskutrafiikkia, ettei se enää onnistunut liian pölyisen ilman vuoksi.

Yksi tärkeä työvaihe oli vesilinjan maalaus. Teippauksen jälkeen se onnistui ammattinaisen ottein Katjalta. Katja rappasi vielä pohjaa ja laittoi perään primeriä.

Työn ohessa autoin muutamia muita maston kannossa. Oma mastoni näyttää aika lyhyeltä 45-jalkaisen veneen 22-metriseen mastoon verrattuna. Sillä oli painoa niin paljon, että kantamiseen tarvittiin useampi käsipari.

Tuuli vei lakkapölyn

2006-04-30T13:28:00.000+03:00

Pressun alta kuului koko lauantaiaamun tasainen hiekkapaperin ääni. Hioin kevyesti kaikki veneen puuosat sekä ruffin valkeaksi maalatun katon. Aurinkoisesta päivästä huolimatta koko päivän puhalsi niin kova tuuli, etten edes harkinnut maalauksen tai lakkauksen aloittamista.
Kaakosta puhaltunut tuuli kylmäsi ilman niin, että talkoolaisille tuli vilu. Jätin lakkauksen suosiolla seuraavalle kerralle.

Tuulesta oli sentään jotain hyötyä. Lakkapöly ei jäänyt ilmaan leijumaan vaan se lensi samantien pois. Pyyhin lopuksi hiotut pinnat nihkeällä rätillä. Valmista tuntuu tulevan. Veneen lasku on vasta 21.5., joten aikaa vielä on. Ensi viikonlopun laskuun en ehdi. Näyttää siltä, että vene pitää saada nopeasti vesille, koska ilman lämpenee ja samalle se kuivattaa venettä koko ajan.

Kuvia tulee tähän hieman myöhemmin. Nyt vapun viettoon!

Ei vielä kiirettä

2006-04-23T20:43:00.000+03:00

Helsingin Merisatamassa oli odottava tunnelma tänään iltapäivällä. Aurinko paistoi, mutta lämpötila ei noussut rannalla kovin korkealle. Tuuli puhalsi kylmästi etelästä. Joku oli tuonut jo Buster-veneensä omalle paikalleen. Yhtään purjevenettä en nähnyt ;-) Kiirettä vesille ei vielä ole.

Olin muuten perjantaina Navigaatioliiton saaristolaivuritentissä. Kokeen järjesti Lauttasaaren Kipparit ry. Koe ei ainakaan tuntunut kovin vaikealta. Pari tuntia sitä tein, eikä siinä ollut mitään yllättäviä tehtäviä. Toukokuun 11. päivä selviää, saanko jatkossa kantaa saaristolaivurin kokardia vai en.